>Urkumusiikkia

>

Luin Robert Åsbackan kirjan Urkujentekijä. Keski-iän ohittaneelle, eläkepäiviä odottavalle ja elämänsä päiviä laskevalle lukijalle kirja oli varsin kokonaisvaltainen kokemus. Noinko se sitten menee ?

Tillman kummastelee sitä, että Åsbacka ei mahtunut Finlandia-pöytään ehdokkaaksi. Tillman ymmärtää jotenkin vielä sen, että Tervo jätettiin pois kemuista, mutta tämä Urkujentekijä siellä olisi saanut kyllä olla.

Teksti on hidasta, mutta osuvaa. Keskeistä ei ole ollenkaan se, että ihmeellisiä ihmisiä ilmaantuu Thomassonin lähelle siinä vaiheessa, kun hänelle alkaa kasautua muutakin mietittävää kuin edesmennyt puoliso Siri. Keskeistä on vanhuuden, hiipumisen ja elämän kirpoaminen kuvaaminen vähän vähältä. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja päähenkilö on mukana, ihmettelee, yrittää vielä kerran vaikuttaa tapahtumiin, mutta elämä soutaa hitaasti ja vääjäämättä kohti Tuonelan virtaa.

Tillman on lukenut tähän mennessä vain yhden tämän vuoden Finlandia ehdokkaista. Nyt tämä Åsbackan teos vaatii kyllä vähän laajempaa tutustumista, sillä minua kiinnostaa, olenko tässä asiassa väärässä vai omien mielihalujen ja tottumusteni vanki. Ainakin Juha Seppälän teoksen rinnalle tämä olisi sopinut hyvin. Pitänee tutustua ainakin Kosmonauttiin, Marieen ja Puhdistukseen, ennen kuin suulla suuremmalla asiaa kommentoi.

Urkujentekijä on joka tapauksessa oikein hyvä kirja. Pakollinen lahja jokaiselle eläkkeelle lähtevälle ja ET-lehden tilaajalle. Lukeminen selkiyttää ajattelua ja möyhentää luutuneita ajatuskuvioita.