Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: marraskuu, 2008

>Likipitäen viisaita miehiä

>

Tillman meinasi saada aamuteensä väärän kurkkuun. Keskisuomalainen päivälehti tiesi kertoa merkittäviä asioita. EK ja Kela ovat ryhtyneet mielenterveystalkoisiin. Parin lääkärin sanoin ollaan nyt vihdoin sitä mieltä, että homma on satava poikki. Ihmisten pahaolo ja mielen järkkyminen romuttaa talouselämämme ja tämä nykyinen meno ei voi jatkua.

Kelan asiantuntijalääkäri Heikki Palomäki muistuttaa, että niin sanotun Z-diagnoosin kanssa on syytä olla varovainen. Pelkästään tämä merkintä lääkärintodistuksessa kertoo vain ongelmasta, joka vaikuttaa terveydentilaan, mutta ei ole sairaus tai vamma. Silloin työnantaja ei ole velvollinen maksamaan sairausloman ajalta palkkaa eikä Kela sairauspäivärahaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkärin Kari Kaukisen mielestä näyttää melkein siltä, että ongelmatilanteissa olisi yleisesti hyväksyttävää jäädä sairauslomalle, vaikkei ongelman taustalta löytyisikään todellista sairautta.

– Burnout on tullut ihan muotiasiaksi. Jos ihminen on täysin poissa tolaltaan, taustalta löytyy 95 prosentin varmuudella myös aivan oikeita syitä, kuten masennusta tai stressireaktioita.

Mielenterveysdiagnoosia pelätään Kaukisen mielestä turhaan. Mielenterveyden häiriöt on vihdoin saatava aivan samalle akselille kuin nilkannyrjähdykset tai flunssat. Mitään peitediagnooseja ei enää tarvita.

Herrat ovatkin siis sitä mieltä, että mielenterveyden ongelmat loppuvat, jos joutuu ne hiljaa töissä kärsimään. Herrat ovat sitä mieltä, että Z 73 diagnoosit ja Burn Out syndrooma joutuvat heti romukoppaan. Ihminen on depisessä tai sitten ei ole. Mitään esileikkejä ei enää hulluuteen tarvita. Tillman voi todistaa vankan kokemusksen perusteella, että KELA ei ole tähänkään asti hyväksynyt tuota Z 73 diagnoosia kuin 2 kuuukauden ajaksi. Siten on esitettävä vähän enemmän hulluutta, jotta jatkoa seuraisi.

Työterveyslääkärin pitäisi tehdä tuosta noin vain 15 minuutissa arvion siitä, että selvä depishän tässä. Tai, että töihin vaan ja pururadalle, kyllä se tauti siellä räntäsateessa lähtee. Ollaan palaamassa ajassa kymmeniä vuosia taakse päin. Näissä tapauksissa usein kuitenkin tarvitaan psykiatrian poliklinikkaa ja psykiatria. Terveyskeskuslääkäri ei hevillä ryhdy näin isoja asioita päättämään. Lähtehän sieltä useinmiten tulee. Hänellä on kiire. Terveyskeskuslääkäri kirjoittaa aselupahakemuksiin mielenterveystodistuksia.

Mitäs herrat aikovat ehdottaa nuorille ja lapsille. Heiltähän ei voi viedä pois palkkaa. Pitäisikö oireileva nuori määritellä suoraa vain depressiopotilaaksi.

Herrat ovat kauhuissaan laskeneet, että noin 20 % väestöstä tulee elämänsä aikana sairastumaan tai vahvasti oireilemaan. Semmoista porukkaa ei voi päästää sairauslomille laiskottelemaan ja vapaa-ajasta nautiskelemaan.

Herrat voivat sitten vapaasti valita. Se toinen vaihtoehto on kyllä aika vaarallinen. Eriasteiset lievästi sairaat palloilevat työpaikoilla, sairastuttavat organisaatiota, aiheuttavat ahdistusta itselleen ja läheisille sekä suorastaan räjäyttävät asiakkuusjohtamisen ydintoiminnot levälleen. Asiakas voi herkästi saada vastauksen:

Ei ole, ei tule, eikä tilata..

Tänään myös ehdotettiin aviseissa, että psykiatriset sairaalat osittain pitäisi lopettaa ja suljetun puolen kaverit siirtää normaalien sairaalojen osastoiksi. En nyt jaksa sunnuntaiaamuna ahdistella teitä enempää maalailemalla, mitä semmoisesta seuraisi.. voitte kuvitella ihan itse.

Mainokset

>Aktiviteettejä

>

Normaalia lienee se, että nuoriso, nuoret aikuiset ja muut sen kaltaiset ihmisryhmät suunnittelisivat oman elämänsä järjestämistä ja tulevaisuutensa kulmakivien muuraamista. Opiskelu ja perheen perustaminen on suotavaa ja aktiivista tämän suuntaista toimintaa. Osa suuntaa kuitenkin aktiivisuutensa muualle.

Aktivistit murtautuivat Närpiössä Pohjanmaalla sijaitsevan munituskanalan pakkaamoon perjantain vastaisena yönä. Iskun seurauksena tilan 26 000 kanaa olivat tuntikausia ilman ruokaa ja ilmastointia.

Nyt niitä eläimiä on sitten kuollut tuhansia ja elinkeinonharjoittajalle on syntynyt kovasti vahinkoa siitä syystä, että nämä paviaanit kuljeskelevat toisten nurkissa ja rötöstelevät toisen omaisuudella.

Nämä iskut alkoivat uudelleen taas, kun julkisuuteen pääsi sellainen tieto, että oikeusministeriö on ehkä lakkauttamassa näiden aktivistien touhuja seuraavan kahden poliisin ryhmää.

Tillman ihmettelee, mitä tämä sakki on, joka voi luuhata pitkin maakuntia tiedustelemassa ja terrorisoimassa elinkeinonharjoittajia ja heidän yrityksiään ? Miksi tuommoinen joukko ei ole töissä taikka koulussa ?

Kun lehti kutsuu heitä aktivisteiksi, siinä tahrataan vanhojen aktivistien maine.

>Flying Gloud

> Perjantaitunnelmat herkistävät laittamaan tähän laivan kuvan. Semmoisella kepulikonstilla ei yhtäkkiä pääse Satakuntaan ja touveihin kiinni, mutta helpottaa edes vähän.

Tämä Flying Cloud- klipperi taivalsi New Yorkista San Franciscoon vuonna 1851 89 päivässä. Eikä silloin menty kanavan kautta. Melkoista haipakkaa se on ollut. Ennätys lyötiin vasta 1989.

Kuva on täältä.

>Sinne päin…

>

Keskiviikkona katselin pitkästä aikaa ohjelmaa sub – kanavalta. Normaalisti nuo isonumeroiset kaapelinkanavat saavat vain verenpaineeni kohoamaan ja primitiivireaktiot puhkeamaan. Ehdottomana viimeisenä rantana voidaan pitää kanavaa numero 3 ja sielläkin vain sarjaa nimeltä House. Muu siinä suunnassa kaukosäädinerämaata on roskaa.

No katselin siis elokuvaa Cool Runnings, joka oli suomennettu jotenkin, että Kelkkajengi tai sinne päin. John Candy esittää trooppisen Jamaikan saaren kelkkailujoukkueen valmentajaa heidän valmistautuessaan vuoden 1988 talviolympialaisiin. Tarina ei ole tekaistu, vaan ihan totta. Tarina kuuluu tähän Eddy Edwards ja Hanson brothers sarjaan, jossa urheilussa on mukana leikkiä, yrittämistä, mustikkasoppaa rinnuksilla ja katkenneita suksia.

Piti katsoa, sillä Tillmania riemastuttaa aina, kun urheilusta tehdään naurunalaista taikka vähemmän tosikkoa toimintaa. Sama tunne esiintyy vahvana silloin, kun joku tv-toimittaja pääsee television ohjelmassa osoittamaan Suomen Keskustaan kuuluvan ihmisen kavalaksi, pyrkyriksi taikka ahneeksi paskiaiseksi. Tiedätte jutun. Riemu paistaa toimittajan naamalta kuin Naantalin aurinko.

Tillman siis seurasi silmä kovana tätä kulttielokuvaa. Ilahduttavaa oli nähdä, miten DDR-kelkkailijoista oli tehty stereotyyppisiä koneita natsisaksan malliin.. Ilahduttavaa oli myöskin nähdä, miten kelkkajengin menestystä seurattiin Jamaikalla. Baarissa pikkupoika merkkasi kelkkajoukkueiden tuloksia ylös liitutaululle. Homma oli tehty vissiin omalla porukalla, sillä liitutaululla näkyi myös ”Finland”. Seurasin silmä kovana, koska liitutaululle ilmestyy meidän kelkkailujoukkueemme aika. Eipä sitä näytetty.

Näistä linkeistä pääsee muuten muitakin mokia ja virheitä suosikkielokuvistaan etsimään. Tillmanin huomaamaa kömmiä ei ole vielä suuressa maailmassa huomattu.

http://www.nitpickers.com/
http://www.moviemistakes.com/

Muistuu tässä mieleeni eräs tapaus Jyväskylästä takavuosilta. Jyväskylän seudun dementiayhdistys ja Alzheimer-keskusliitto olivat saaneet tehtäväkseen järjestää valtakunnallisen Dementiapäivien juhlan. Asiasta oli sorvattu oikein juhlallinen ilmoitus maakunnan ykkösaviisiin. Leikkasin sen hihityksen ja lämpimän ilkeyden saattelemana talteen . Jos hyvää opetusmateriaali tarjotaan ja sitä näin sanomalehdissä kuleksii, poishan semmoinen on otettava talteen.

Lukijat voivatkin perjantaipäivänsä kunniksi pohtia, mikä meni Jyväskylässä vikaan, kun yritettiin ilmoitus tehdä halvalla ja omalla porukalla. Vastaukset voi toimittaa kommenttilaatikkoon.

Ja jos aikaa jää, voisitte pohtia, mihin Suomessa pitäisi rakentaa kunnon kelkkarata, kenen rahoilla ja ketä me lähettäisimme seuraaviin talviolympialaisiin semmoisessa pulkassa mäkeä laskemaan ? Lahtisella , Määttällä, Vanhala ja Rahikaisella ainakin olisi kokemusta, mutta ne taitaa olla satuhahmoja.

>Tillman tuskailee…

>

Lienee syytä kommentoida. Ehkäpä jopa provosoitua, vaikka entisen presidentin sanoja siteeratakseni semmoinen ei erityisen viisasta olekaan.

Blogini kommenttiosastoon on tullut nyt toistuvia epäilyjä siitä kuka on se henkilö, joka kirjoituksiani kommentoi nimimerkillä ”Pentu”. Monet naiset on ehditty jo yhdistää tähän nimimerkkiin. Jotkut yhdistämisistä ovat tapahtuneet tyylillä, jotkut taas vähemmällä tyylillä. Sellaiset yhdistämiset eivät ole soveliaita julkistettavaksi. Niinpä kaikille naislukijoilleni tiedoksi kollektiivisesti tässä , näin julkisesti ja yhdellä kertaa seuraavaa:
Nimimerkin ”Pentu ” taakse kätkeytyy herrasmies, joka sattuu olemaan Tillmania nuorempi. Siitä siis nimimerkki. Kyseinen herra kommentoi minusta hyvin kirjoituksiani. Olen tuntenut tämän herran enemmän kuin kymmenen vuotta, jona aikana yhteiset harrastukset ja liike- ja työelämän sidokset ovat huolehtineet siitä, että tapaamme kuukausittain ja vaihdamme kuulumisia myös muualla, kuin täällä virtuaalimaailmassa. Soitin hänelle äsken ja kerroin, että aion julkisesti kertoa tämän, jotta blogiani lukevat naiset saavat rauhan sielulleen.
Näin siis poksahtaa kupla. Pennun osalta en paljasta tämän enempää, sillä se ei ole minun asiani. Mutta kun hän seuraavan kerran kommentoi tätä tai jotain muuta kirjoitusta, arvon leidit voivat olla varuillaan. Hän saattaa viedä teitä jutuillaan kuin kuoriämpäriä pihan perälle. Maalaisyhteisössä varttuneet tuntevat termin.
Myös Tillman saattaa ryhtyä uudelleen virittelemään pitkään kadoksissa ollutta suhdettaan fiktioon. Fiktio saattaa lopulta ollakin paljon kiinnostavampaa kuin totuus.
Nyt alkaa siis blogissa kausi, jolloin kukaan ei voi olla varma mistään, mitä kirjoitan. Ei tämä tietenkään Oriveden opiston Luovan kirjoittamisen- kurssiharjoituksia voita, mutta parasta yritän minäkin laittaa.

Pitäkää huiveistanne kiinni

>Lasi

>

Valovatorstain aiheena on tällä kertaa lasi. Kannattaa klikata kuva suuremmaksi.

>Strategiset pisteet

>

Eilisen päreen kommenttiosiossa tulee julki se, että Panelian lisäksi Ala-Satakunnassa on muitakin merkittäviä kyläyhteisöjä, joilla ei katsottu olevan positiivista kasvatusvastuuta nuoren ihmisen kehityksestä 1970-luvulla. Jostain syystä tämä on hyvin voimakas ominaisuus juuri Satakunnassa, lähellä Varsinais-Suomen rajaa. Jollakin paikkakunnalla on huono karisma. Ja sitten on vieläkin pahempia paikkoja.

Kaukomäen työväentalo oli jostain syystä juuri se kaikkein kauhein tanssipaikka. Siellä tapeltiin, juotiin viinaa ja puukotettiin miehiä. Tanssibänditkin olivat vain maakunnallista luokkaa. Pimeää viinaa tietenkin myytiin runsain mitoin.

Ehkä pahinta Kaukomäen työväentalossa oli se, että sitä ei olleet rakentaneet tehtaassa työskentelevät punikit, vaan isojen talojen torpparit ja rengit. Pidettiin huonona asiana, että semmoinen aate oli kaupunkipaikoista levinnyt renkien ja torpparien piiriin. Sekin saattoi vaikuttaa asiaan, että naapurikylässä poltettiin 1918 kevään actionissa Malon talo.

Isoäitini syytti asiasta tosin Turun punakaartia, mutta arvelen, että osa syystä kyllä laitettiin Kaukomäen työväenyhdistyksen tiliin. Asia on erityisen merkityksellinen siksi, että Tillmanin isoisän isoisä on ollut renkinä juuri Kaukomäen kylässä. Tillmanilla on siis samanlainen tausta, kuin Aleksi Muumäellä, Niskavuoren Hetan miehellä. Geeniperimää vähäosaisten suuntaan löytyy ja sitä kautta myös ymmärrystä.

Toiseksi kammottavin paikka kasvatushierarkiassa oli Mestilän tanssisuuli. Siellä järjestettiin tansseja kesäisin, jolloin Kaukomäki ja Panelia olivat kiinni. Myös Mestilässä myytiin pimeää viinaa, juotiin sitä ja sen lisäksi tapeltiin. Läheisen Euran, ja varsinkin sen tehtaiden työväestön vuoksi katsottiin, että ko. huvipaikka oli erityisen vahingollinen nuorisolle. Itse tanssipaikkaa piti yllä paikallinen pienviljelijäyhdistys taikka maamiesseura, joten kovin paljoa ei sitä pelätty, että punabasilli hyppäisi suulin seinistä nuorison mieleen. Kaukomäen ja Panelian työväentaloilla tanssinretkutuksen lisäksi oli sekin vaara aina olemassa.

Mestilä on niittänyt kuuluisuutta vielä myöhemminkin. Euran kuuluisat Daltonin –veljekset asustelivat Mestilässä aktiivivuosinaan. Kylä olikin strategisesti oivallisella paikalla. Maantietä pitkin oli Poriin matkaa 60 km, Turkuun 70 km, Raumalle 40 km, Huittisiin 40 ja Tampereelle 100 km. Sellaisesta , logistisesti upeasta ja oivallisesta sijainnista olisi kiitollinen yritys kuin yritys. Poikien yritystoiminta sitten kuihtui vähitellen, mutta meillä on onneksi osittain dokumentaarinen tallenne asiasta. Pahat pojat –elokuva on tietenkin osittain viihteellistä fiktiota, mutta kyllä se edelleen jotain Mestilästä kertoo.

Läheltä liippaa muuten Mestiläkin Tillmanin sukua. Mestilän naapurikylästä, Mannilasta on kotoisin isoäitini. Ilmeisesti sitä kautta perintönä varoituksen sanat ovat kulkeneet sukupolvesta toiseen.

Kun kerran brändinsä on luonut, se pysyy ja pitää. Mestilän tansseissa brändistä ei aikoinaan kukaan tiennyt mitään, mutta Silon ja Kolvaan kylistä peräisin olevaa pontikkaa oli runsaasti saatavissa.

Kuvan kartta on kaapattu netistä. Siinä näkyy vähän olemassaolevaa tieverkostoa 1500-luvulla. Mestilä on jo silloin ollut hyvällä paikalla

>Elämä

>

Elämä
tämä pitkä puuskikas tuuli
aina toisesta suunnasta
kuin sääennustuksessa luvattiin.

Timo Pusa: Yövuoro

.

.

>Paneliassa juhlitaan pyöreitä

>

Satakunnassa ilmestyvä porilainen aviisi tietää taas tänäänkin mielenkiintoisia asioita. Komea kyläkirkko täyttää vuosia. Kyseessä on siis Kiukaisten pitäjän Panelian kylän kirkko. Eikä mikään rukoushuone, vaikka omistus siihen viittaisikin. Komea ja hieno kivikirkko. Kuvan Tillman nappasi kotiseutuyhdistyksen sivuilta.

Panelian kivikirkko juhlii viikonvaihteessa satavuotista historiaansa. Kirkko on yksi muutamasta suomalaiskirkosta, jonka omistaa seurakunnan sijaan rukoushuoneyhdistys.

– Emme kerää jäsenmaksua, käytännössä jäseniämme ovat kaikki panelialaiset, sanoo yhdistyksen sihteeri Antero Hiitiö.

Hiitiön mukaan rukoushuoneyhdistysten omistamia kirkkoja on Suomessa viisi. Tuleva Euran ja Kiukaisten kuntaliitos tuskin hetkauttaa kirkon ja yhdistyksen asemaa. Se tosin muuttuu, että yhdistyksen puheenjohtajaksi tulee Kiukaisten kirkkoherran sijaan Euran kirkkoherra.

Lehti vaikenee hienotunteisesti siitä, että monet asiat saattavat kuntaliitoksen jälkeen seurakuntaelämässä helpottua. Alueella ovat nimittäin kirkonmiehet riidelleet kymmeniä vuosia jo siitä, mikä on oikeaa rukoilevaisuutta.

Vähemmistöläiset kieltäisivät naispapit, susiparit kummeina ja kieltäytyisivät myös eronneita uudelleen vihkimään. Enemmistöläiset taas sallisivat nuo kaikki em.

Joku vuosi sitten Kiukaisten sotaveteraanit olisivat halunneet asevelikokoontumiseensa pyytää enemmistöläisen papin puhumaan. Vähemmistöläinen paikallinen kirkkoherra kielsi kirkon käyttämisen tämmöiseen jumalattomaan menoon. Puhumaan olisi tullut Kiukaisten miesten oma rintamapappi, jota he kovasti kunnioittivat. Tämmöisestä kiellosta taas sotaveteraanit pahastuivat kovasti.

Lienee siis ainakin tässä kunta- ja seurakuntaliitoksessa jotain hyvääkin. Eurassa kuuluu olevan tolkku ja jumalinen kirkkoherra, joka keskittyy ydinosaamiseensa, eli laumansa lohduttamiseen ja taivassuhteen huoltamiseen.

Jotain mätää siis tanskanmaallakin.

Satakunnan kansa tosin kyntää tyynnä aurallansa useimmiten ja vain äärimmäinen pakko on siellä päin ahdistanut ihmiset suuria muutoksia tekemään. Meidän valttejamme ovat aina olleet ääretön konservatiivisuus, taiteeksi tehty päätösten hitaus, yksityiskohdista saivartelu ja jälkijoukoissa vaeltelu. Usein ne ovat kuitenkin olleet siunauksellisia juttuja ja pelastaneet monelta pahalta.

Kerran tosin jouduimme vasten tahtoamme jotain eturivissä tekemään. Porin ja Rauman porvarit pakotettiin perustamaan Helsinkiä. Eikä siitä erityisen hääviä sitten tullutkaan. Voitte syyttä meitä.

Kuten huomaatte Tillman on muuttanut kesäisen otsikkokuvat vähän talvisemmaksi. Suuriin ja riehakkaisiin muutoksiin en kuitenkaan ruvennut. Teksti pysyy luultavasti edelleen yhtä epätoivoisena ja maailman menoa kaikin puolin jarruttelevana.

>Missä impit luuraa ?

>

On taas se aika vuodesta, jolloin ikkunan taakse voi hiipiä tonttu. Tillman ei ole asiasta ihan vissi, mutta sen kaltaista tohinaa on tapahtunut lumimyrskyn lomassa adventin aikaan yleensä. Kirjelappusta ei Tillman ole rappusille luudan alle laittanut, sillä tahtoo tuo lapsenusko näin vanhemmalla iällä hiipua. Blogin kirjoittaminen, ihmiselämän seuraaminen ja erilaisten raadollisuuksien ylöskirjaaminen käy täydestä työstä. Siinä herkästi sammuu viaton lapsenmieli.

Mutta niitä varten, joilla uskoa vielä on, Tillman laittoi tuohon kartan, joka esittelee tonttujen asuma- alueita. Tästä linkistä pääsee asiaa koskevalle sivulle. Se, tuo tonttu, tuntuu olevan imp tai goblin englannin kielellä. Tonttua ei pidä sekoittaa Impi- sanaan, joka taas tarkoittaa englannin kielellä ihan jotain muuta. Se on zulu-sotureiden taistelujoukko. Halukkaat voivat tutustua asiaan Wilbur Smithin seikkailukirjoissa. Siellä on verenhimoisia impi- joukkoja paljon.

Kartan muukaan tonttuja on kovasti joka puolella Eurooppaa, paitsi Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa näitä veitikoita ei ole. Helsingin seudulla, Uudellamaalla ja Varsinais- Suomessakaan näitä ei näyttäisi asustelevan. Liekö syynä se, että alueella on liikaa tuhmia lapsia ja muuta epäilyttävää ainesta. Pohjois-Satakunnassa taas näitä veijareita on runsaasti. Sen suuntaisia todisteita Tillmanillakin on.

Tillman muistelee edelleen hartaudella The Joulukalenteri –ohjelmaa. Jos sitä ei tänä jouluna uusita, kuten viime vuonna tehtiin, pienenä lohdutuksena olisi mukava edes nähdä Tonttu Toljanteri tai muu mukava hahmo tänä vuonna joulukohelluksen pääesiintyjänä. Kiva yllätys voisi olla myös vähän etnisempi tonttu, joka seikkailisi elämänsä ensimmäisen adventin täällä sohjon seassa. Mutta mieluummin tuo ensimmäinen. Olli ja Kerttu Santanen ovat rauhallisia ja tolkkuja persoonia, joiden elelemistä mielellään katselisi vaikkapa joka vuosi. Tuleehan sieltä nytkin joka vuosi Frank Capran elokuva.