Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: lokakuu, 2008

>Sisäinen ääni

>

Mietin tänään erästä ajankohtaista asiaa omien kullannuppujeni kanssa luennolla. Puhuimme johtamisen moraalista, patologisista johtajista ja arvoista , jotka heidänkin toimintaansa johtava. Tai joiden pitäisi johtaa.

Alun perin keskustelu lähti liikkeelle viattomasti. Vaaleissa jotkut lupaavat kaikenlaista, pörssiyhtiöissä tapahtuu kaikenlaista, sisäpiiririkoksiakin epäillään tehtävän ja eilen niistä epäiltyjä marssitettiin leivättömän pöydän ääreen oikein joukolla tv-uutisissa.

Esittelin kotimaisia johtajuuskartoituksia, joiden perusteella voidaan todella väittää, että kaikki eivät ole ihan puhtaita pulmusia. Aavarannassa JTO on ansiokkaasti vuosikaudet asiaan perehtynyt ja parannusta yrittänyt aikaan saada. Nuoriso ei ollut kovinkaan vakuuttunut.

Joku ehdotti, että rippikoulun omatunto voisi olla ensimmäinen porras kohti arvokasta ihmisten johtamista. Kun pomo sisimmässään tietää, että nyt asiat ovat menossa hullusti, hän saattaa korjata toimintaansa. Omatunto, tuo lutherilainen vekkuli veikko , joka taistelee Vanhan Aatamin kanssa sisimmässämme.

Sitten tapahtui jotain, joka pelasti pedakoomikon päivän. Nuori nainen etupenkistä kysyi:

Miks tuo juttu on meillä joku oma ?

Pyysin tarkentamaan.

Leidi luetteli heti perään muutamalla vieraalla kielellä saman asian ja minulle selvisi, että tältäkin päivältä voin rauhassa kuitata palkkani. Olen saanut kasvatin ajatuksissa jotain liikkeelle ja silloin tämä peli on voitettu.

Samvete. Niinpä. Yhdessä sitä tiedetään jotain Ruotsissa. On se sitten Jumala ja sinä, tai sinä ja joku muu, mutta yhdessä sitä tiedetään. Gewissen taitaa olla sana Saksassa. Conscience tai sen johdannaiset hallitsevat sitten monia muita pulmatilanteita ihmisten ajatuksissa ympäri maailmaa.

Tillman seikkaili hetken netin syvyyksissä, mutta ei tullut asiassa hullua hurskaammaksi. Konsensuksen määritelmä oli ihmeellisen lähellä näitä asioita, mutta Wikipedian anti oli muuten kovin ylimalkainen.

Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).

Uskonnollisilla sivuilla taas paatos ja vaatimus sekoittuivat todellisuuden kanssa niin, että ensin olisi pitänyt määritellä uskonto ja sitten vielä lahko.

Meidän on ilmeisesti tästäkin pikku pulmasta kiitettävä Kuolemajärvellä rekeen kuollutta Agricoca-colaa, jonka keksimien sanojen joukkoon omatunto luetaan. Hän on varmaan joutunut raamatunkäännöksen kanssa ongelmiin, nimenomaan uudessa testamentissa, sillä vanhan kirjan puolella luotetaan siihen, että sydän sanoo oikein ja käytetään sitä termiä.

No Tillman käyttää mieluusti opetuksessa sanaa superego tai sitten sanaa yliminä. Näin on luimisteltu ohi karikoiden tähän asti ja näin yritetään edelleen.

Ongelmia tulee eteen vasta niissä tapauksissa, joissa yhteiskunnan normistot ja ihmisen sisäinen ääni sotivat keskenään. Monet kristilliset suuntaukset kehottavan silloin painamaan kaasua ja unohtamaan lait ja asetukset. Semmoinen tuntuu Tillmanista vieraalta ja oudolta. Tillman on yrittänyt kuulua aina laillisuusmiehiin.

Länsi-Suomessa semmoista ristiriitaa on kuitenkin ruvennut esiintymään enenevässä määrin. Eräät papit ovat kovasti omantunnonarkoja, eivätkä uskalla naispappien kanssa toimituksia suorittaa ja ihmisille lohtua antaa. Toiset papit taas uhmaavat karkotuspäätöksiä ja auliisti tarjoavat suojaa ja turvaa niille, jotka laillinen yhteiskunta, säädäntö- ja toimeenpanovaltaansa nojaten on päättänyt pois maasta lähettää.

Tämä onkin aika hyllyvä suo, koko ihmeellinen termi. Pitänee illalla keskustella perheen teologin kanssa tästä asiasta.

Tillmania kiinnostaa tuo mahdollisuus ohittaa laki ja turvautua vain omaantuntoon. Erityisesti eräiden televisio-ohjelmien viimeaikainen taso on saanut minut pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten enää maksaisikaan televisiolupamaksua.

Myös kunnallisen jätehuollon antama ehdoton kielto, koskien roskien tontilla polttamista, on saanut minut mietteliääksi. Monta muutakin laittomuutta tässä on kirjoittamisen yhteydessä silmissäni vilahdellut. Esimerkiksi katoavan kansanperinteen vaaliminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Sen vuoksi minua kiehtoo kovasti viinan salapoltto. Laadusta välittämättä, kustannuksia säästämättä ; olisihan se kuitenkin oivaa omistaa muutama puteli alkuperäistuotetta.

Luulen, että en osaisi oikein omaatuntoani semmoisesta soimata.

Kuva on kopioitu kevään 1997 kemian ylioppilastehtävistä. Oivallinen ja käytännönläheinen kysymys.

>Silta nykyaikaan

> Kuva Copyright elvis

Valokuvatorstain aihe on taas jännittävä. Annetun kuvan perusteella pitäisi löytää tietä nykyisyyteen. Tämä futuristinen silta on Riikassa. Heidät se on johdattanut kiihtyvällä vauhdilla tulevaisuuteen, mutta pahaa pelkään, että tulevaisuus voi Baltiassakin olla taas välillä ankea ja rahaton.

>Lisää säpinää sivustolle

>

Katselin vähän blogin sisäänheitto- sanoja lokakuun kolmelta viikolta. Pekka Korpisen ”sikasykli” on kahminut kävijöitä kiitettävästi. Kaikkiaan 40 kävijää on eksynyt Tillmanin sivuille ihmettelemään, mikä tuo tuommoinen oikein on.

Yhden kävijän osumia on paljon. Sieltä löytyvät sitten kiinnostavammat yritykset. Joku on halunnut etsiä tietoa esimerkiksi hakusanapötköllä ” jutta urpilainen rinnat paljaana opettaja lehdessä”. En usko, että hakija on saanut helpotusta tiedon janoonsa.

Pitänee laittaa lisää pyydyksiä tänne tekstin joukkoon. Jotkut epätoivoiset kuulemma piilottavat jopa HTML-koodin joukkoon näkymättömässä muodossa ”sihteeriopistoa” ja muuta hakuseksikästä sanaa, pahaa aavistamattomien surffaajien päänmenoksi.

Kävijälaskurissa paukahtaa vuorokauden sisällä 20 000 kävijää rikki. Tillman kiittää ja pokkaa nöyrästi kaikille lukijoille joka suuntaan. Sanottava ei tunnu vähenevän millään. Laadun kanssa on sitten niin ja näin. Usein huomaa kirjoittavansa turhuuksia ja tyhjänpäiväisyyksiä sekä toistavansa itseään. Tavan takaa huomaa itsensä hölmöksi täällä upeassa ja monipuolisessa blogi- maailmassa. Joka päivä huomaa ihastelevansa tarjonnan monimuotoisuutta ja tarjoutuvia rajattomia mahdollisuuksia törmätä johonkin uuteen ja kiinnostavaan. Hiljaakaan ei oikein osaa olla, kun kerran tämmöinen mahdollisuus on käytettävissä.

Olisi kenties parempi vähentää maailman merkillisyyksien kommentointia. Ne eivät tunnu siitä vähenevät yhtään. Ehkä pitäisi ryhtyä kommentoimaan enenmmän oman sielunmaisemani merkillisyyksiä. Minusta kuitenkin tuntuu, että semmoinen ei lukijoita kiinnosta. Mietin asiaa.

Tänään opiskeleva nuoriso saapuu Joensuun kaupungista syyslomalle kotiin. Tillman saa siis kohta perheensä muutamaksi päiväksi kasaan. Semmoinen herkistää mieltä, kuten voitte hyvin aavistaa. Samalla huushollissa on taas elämää ja vilskettä.

>Syömään !!!

>

Suomessa kävi korkeantason vieraita eilen. Pestiin kuulemma vähän elokuisen Georgia-selkkauksen jälkipyykkiä. Kenraali Nikolai Makarovin ja amiraali Michael Mullenin neuvottelut Vantaan Königstedtissä oli valmisteltu poikkeuksellisen suppeassa piirissä.

Illalla oli vielä epäselvää, tiesikö esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen (kesk) etukäteen neuvottelusta. Ulkopolitiikan johdossa tapaamisesta tiesivät ennakolta ainakin puolustusministeri Häkämies ja presidentti Tarja Halonen.

”En kokenut, että minulle olisi tässä lauennut tiedottamisvelvollisuus”, Häkämies sanoi.

Joka tapauksessa Ulkoministeri Stubb oli asiasta pihalla kuin lumiukko. Tämä tuntuu maallikosta vähän kummalliselta. Ulkoministeri tuntuu muuten olevan toimelias ja tehokas kaveri, joka ehtii moneen mukaan ja kirjoittaa mielellään asioista, joita hänelle on tapahtunut. Kummelia vapaasti lainaten : ” Olisihan se saanut olla vähän vanhempi, mutta kun se on niin pirun innokas”

Olen seuraillut ulkoministerin blogia kiinnostuneena. Sieltä on voinut melkein minuuttiaikataululla seurata hänen tekemisiään ja puheitaan. Vakuuttavaa ja tuoretta otetta on saanut vähän jopa ihailla.

Nämä muut ulkopolitiikan toimijat on sitä vastoin taas yllätetty enempi tai vähempi housut jaloissa. Erityisesti kiinnostaa se, miksi Tasavallan Presidentti ei voinut katsoa olevansa velvoitettu informoimaan ulkoministeriä tämmöisestä asiasta. Varsinkin, kun Presidentti viime aikoina on ehtinyt kommentoimaan sanomalehtien päätoimittaja-valintoja ja muuta tärkeää.

Kansalaiset ovat vieraantumassa instituutiosta tämmöisen käytöksen vuoksi. Tunkkaista, vanhakantaista ja kaunaista sanoo Tillman. Samalla tässä joutuu tekemään sen kammottavan ennustuksen, että nykyisen presidentin jäljellä oleva virkakausi on täynnä tämän kaltaista toimintaa ja tavallinen, käytöstavoilla varustettu kansa voi vain kiemurrella tuskissaan ja laskea päiviä ja kuukausia vuoteen 2012.

Kuvassa ulkopoliittista kattausta.

>Kovan päivän iltaa kohden mennään

>

Miksi Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri, kysyy Turun ja Joensuun yliopistojen kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo.

”Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline”, Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa.

Haapasalo on juuri lukenut kirjaansa varten perheen sisäisistä henkirikoksista tehtyjä tutkimuksia.

Tappava perhesurmaaja on useimmiten mies kuten Oulun lauantaisessa perhesurmassa. Tämä voi juontaa miesten kasvatuksesta, fyysisestä vahvuudesta ja siitä, että miehet käsittelevät naisia useammin aseita, Haapasalo pohtii.

Haapasalo vierastaa ampumaharrastusta, koska ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen.

Erityisen vastuuttomana hän pitää sitä, jos vanhemmat tarjoavat alaikäisille lapsilleen aseita, ja ottavat heitä mukaan metsästysretkilleen

Tämä päivä tuntuu menevän nyt joka tapauksessa ketuille, joten kommentoidaan nyt vielä tätäkin. Tillman ei ymmärrä sitä, että välillä on päiviä, jolloin maailma tuntuu hajoavan käsiin ja sitten taas ei mitään.

Tämä erkkolaisen verkkoversiossa ollut uutinen on kello 14.30 mennessä kerännyt jo 680 keskusteluviestiä lehden verkkosivulle ja lisää varmasti tulee. Tutkija Haapasalo sai nyt nimensä tunnetuksi kerta heitolla. Hyvää tietysti on, että asiasta keskustellaan laajasti ja perin pohjin. Nyt näyttää kylläkin Haapasalon tekstiä lukiessa siltä, että äärimmäinen peräniittykin on kaluttu puhtaaksi. Luultavaa on, että tämän kauemmaksi kummallisuuksiin ei ole enää syytä mennä. Aamulehti oli ilmeisesti tutkijan alkuperäinen haastattelija.

Tillman ei rohkene ottaa esille Haapasalon sukupuolta. Hänen asuinpaikkansakin on irrelevantti asia tässä mössössä. Se kuitenkin, että hän on saanut opillista sivistystä yliopistotasolla, on relevanttia. Semmoisen ihmisen pitäisi katsoa vähän toimittajien perään, mitä lehdessä kirjoitetaan ja hänen suuhunsa laitetaan. Erityisen huolestunut Tillman on siitä, että Haapasalo saattaa opettaa juuri niin kuin hän lausuntoja lehtiin antaa. Omista, Joensuussa opiskelevista lapsistaan Tillman ei ole huolissaan. Tämmöinen puhe ja argumentointi ei heihin pure.

Tämmöisen ihmisen pitäisi myös miettiä, miten tieteellistä tietoa jaetaan. Arkitiedon osalta meidät kaikki on opetettu pohtimaan, mikä on sopiva forumi ja muoto. Ja ennen kaikkea mikä on sopiva sisältö. Tänään Haapasalo astui satojen tuhansien ihmisten varpaille puheenvuorolla, jonka oikea paikka on jossain muualla kuin julkisessa tiedoitusvälineessä.

Ilahduttavaa on se, että Tillman on päässyt irtautumaan tästä erkkolaisesta maailmasta, jossa kummalliset toimittajat avustavat kummallisten mielipiteiden esille tuloa. Taannoinhan toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen samassa lehdessä totesi, että aseasioihin ei saada korjausta niin kauan kuin maassa on olemassa kepulaisia.

Haapasalon osallistuminen keskusteluun ei helpota asioiden ratkaisua ja uuden, paremman muodon hakemista. Haapasalon puheenvuoro jähmettää juoksuhaudat ja ihmiset muuttuvat varauksellisiksi. Haapasalon puheenvuorossa on vain se hyvä puoli, että kummallisuudessaan se saattaa hätkäyttää ja saada ihmiset välillä ajattelemaan myös itsenäisesti.

Kuvan on ottanut Tillman silkasta rakkaudesta komeaa eläintä kohtaan. Sen lisäksi Tillman on ampunut näitä eläimiä elämässään kolme kapppaletta. Tämän asian rohkenen tunnustaa tässä julkisesti. En osaa katua yhtään. Olen pahoillani. En vaan osaa. Oikeita lupahirviä kaikki.

>Nyt on sitten jo ….

>Tillmanin tuttujakin mukana tässä koulussa….

Tänään klo 12.37

Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Meri-Rastilan ala-aste on tyhjennetty uhkailujen vuoksi. Poliisi tutkii parhaillaan koulurakennusta. Poliisin saamien tietojen mukaan koulu on uhattu räjäyttää.Pommiuhkaus tuli poliisin tietoon hätäkeskuksen kautta.Koulussa opiskelee satoja lapsia ja heidän joukossaan on runsaasti maahanmuuttajataustaisia lapsia.

http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=43630 klo 12.37 tänään

Toivotaan nyt, että tämä olisi aiheeton hälyytys. Jotain meidän yhteiskunnassamme nyt kuitenkin on pahasti vialla.

>Devalvointia ja revalvointia

>

Pääkaupunkiseudun kunnat etsivät kuumeisesti sijaisperheitä, jotka voivat tarjota väliaikaisen kodin kriisiin ajautuneiden vanhempien vauvoille.

Ulkopuolisen hoidon tarve on lisääntynyt, sillä yhä useampi pikkulapsi on lastensuojelun tarpeessa.

Tämmöisestä aiheesta voisi hyvin kirjoittaa joka aamu. Tillman on meuhkannut täällä kuitenkin tästä asiasta jo melkein päivittäin, joten tämä luu on kyllä kaluttu puhtaaksi.
Venäjän keskuspankki rajoitti maanantaina valuutanvaihtoa määräämällä niin sanottujen valuuttaswap-operaatioiden päivän kokonaismääräksi 50 miljardia ruplaa (1,4 miljardia euroa). Päätöksellä keskuspankki estää mahdollista valuuttaspekulaatiota.
Tästäkin Tillman on puhunut täällä jo jonkin aikaa. Joskus se loppuu raha naapuriltakin. Viipurin kirjaston korjauksen yhteydessä se on jo loppunut, samoin Agricolan patsasta ei tunnuta saatavan mitenkään pystyyyn.
Omakotitalon ikkuna ammuttiin haulikolla rikki maanantain vastaisena yönä Tohmajärven Uusi-Värtsilässä Pohjois-Karjalassa.

Sisällä nukkumassa olleet nainen ja mies eivät loukkaantuneet aseellisessa välikohtauksessa, Kiteen poliisista kerrottiin.

Poliisin mukaan ampujat pakenivat paikalta, eikä heitä ole tavoitettu. Välikohtaus sattui noin kolmen aikaan aamuyöllä. Poliisi tutkii tapausta tapon yrityksenä.
Tämmöistäkin toimintaa viime aikoina on maassa ollut. Liian kanssa. Tillman on myös kirjoittanut asiasta. Mitään uutta ei ole auringon alla tänä aamunakaan. Tai ehkä sentään jotain.
Korkein oikeus (KKO) päätti maanantaina, ettei sillä ole toimivaltaa purkaa tuomioita. Purkamista vaati Väinö Tannerin pojanpoika.

KKO vahvisti käsitystä, että oikeudenkäynti oli monin tavoin vastoin lakeja, koska se ”loukkasi useita oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita”.
Oikeudenkäynnin nimihän on kaikille tuttu. Ajankohta on 60 vuotta sitten ja olosuhteet aika ankeat. Tähän voisi sanoa, että tästä Tillman ei ole vielä ymmärtänyt kirjoittaa. Vaikka asiasta Tillmanilla selvä mielipide onkin. Enkä taida kirjoittaa nytkään. Tillmanin äidin suvulla on Kuolemajärvellä ”kesäpaikka” , jonne vierailuun on toistaiseksi tarvittu viisumi ja Passi.
Aikaisemmin 1980 –luvulla sinne kesäpaikkaan pääsi vain salaa ja taksikuskia lahjomalla. Jos kysytään mimmoinen kesäpaikka se semmoinen on, joka arvo on devalvoitunut melkein nollaan, niin Tillman vastaa: rakas paikka, jonka arvo on sydämessä.
Jos kunnioita ryhdytään palauttamaan ja teatterituomioistuimien päätöksiä devalvoimaan, siinä sitten joudutaan melkoiseen suohon. Kuka kunnian palauttaa ? Ketä muita , vuoden 1948 jälkeen tuomittuja on sellaisia, joiden kunnia pitäisi palauttaa ja kenen kunnia pitäisi jättää palauttamatta. Vanhempiakin tapauksia tulee mieleen.
Vihtori Kosolan ja muun Mäntsälän porukan kunnian voisi jättää mielestäni palauttamatta. Walleniuksen kunnian voisi jättää palauttamatta.

Mutta Matti Laurilan kunnian voisi palauttaa. Eversti Laurila saattoi olla juuri se henkilö, joka Artturi Leinosen kanssa asettui puolustamaan laillista yhteiskuntaa ja esivaltaa ja näin sai estettyä Mäntsälän tapahtumien eskaloitumisen sisällissodaksi.

Matti Laurilan kunnia pitäisi palauttaa myös siinä mielessä, että 19 div. komentaja Hannuksela aivan turhaan yritti tapattaa Laurilan rykmenttiä , JR 16:ta, jatkosodan alussa. Hannuksela oli kunniaton, Laurila kunniakas. Ja Laurilalle olisi voinut antaa kenraalinarvon ihan siinä, missä JR 7 päälliköllekin.

Talvisodan aikaisen ulkoministeri Erkon kunniaa ei mielestäni tarvitse palauttaa. Hänen tilanteensa voisi jäädä entiselleen.
Naapuri taitaa muuten yrittää oman rahansa kunnian palauttamista. Tuommoinen valuuttasäännöstely on yleensä tarkoittanut sitä. Jos öljyn hinta jää sahaamaan tälle tasolle ja OPEC ei radikaaleja muutoksia tee, rupla on taas jonain aamuna paskaraha. Näin minulle totesi viimeksi pietarilainen taksikuski vuonna 1990.
Laurilan kuva on löytynyt täältä:

>A , B, C , kissa kävelee….

>

Viikon loman jälkeen on taas outo olo tulla töihin valistamaan ihmisten lapsia yhteiskuntaa varten. Viikonloppuna oululaisessa opettaja-perheessä ei syysloman alkaminen oikein sujunut. Jonkin aikaa sitten Kauhajoellakaan kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Ammattini on ollut julkisuudessa nyt oikein viimeisen päälle. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä hoitohenkilöitä, jotka kokevat Nokian, Ylöjärven ja Lehtimäen kauhistuttavina ja onnettomina sanoina.
Joku voisi ryhtyä koulun suhteen jo hommiin. Harmi vain, että ainakaan meidän organisaatiossamme ei ole ketään ”joku”-nimistä. Organisaatioissa on vain tavallisia työntekijöitä, joilla on tavallisia murheita ja sitten joitakin, joilla tavallista isompia murheita. Sitten ne äkkiä ovatkin kaikkien yhteisiä murheita. Oulussa on nyt näin.

Tänään pitäisi käydä äänestämässä. Asia on ollut helppo ja tuskaton. Olen 32 vuoden aikana aina löytänyt sopivan ja asiallisen ehdokkaan, joka on edes vähän on ollut hengessä mukana ja ajatellut asioista kuten itse ajattelen. Nyt näyttää vaikealta.

Olen etsinyt nimittäin ehdokasta, joka mainostaisi itseään rehellisesti. Olen etsinyt ehdokasta, joka sanoisi suoraa vaalimainoksessaan, että meillä menee helvetin huonosti, enkä minä voi teitä auttaa. Hinku minulla on kova mukaan kekkereihin, mutta mitään en kuvittele voivani asioille tehdä.
Lapsilla koulussa menee huonosti ja kohta menee vanhemmillakin oikein huonosti. Tämmöistä menoa on jatkunut nyt jo pitkään, mutta näkyväksi se on tullut vasta viimeisen parin vuoden aikana. Yhteiskunnallakin menee huonosti ja kohta sillä menee vieläkin huonommin.
Tätä on myös luvassa tulevaisuudessa.
Ehdokas ehdokkaan perään vakuuttaa, että vanhustenhuolto laitetaan kuntoon ja lapset hoidetaan hyvin. Sairaat parannetaan ja veroäyrit lasketaan. Meneillään on suuri show, joka huipentuu viikon päästä demokratian voittoon. Semmoinen ei kuitenkaan meitä auta, jos mitään ei tehdä. Olisin toivonut joltakin ehdokkaalta edes pientä nöyryyttä ja todellisuuden tajua.
Eniten olen tietenkin huolissani lapsista ja nuorista. Tässä niitetään nyt sitä, mitä on aikoinaan kylvetty. Samalla kylvetään taas uutta satoa.
Kaikkeen löytyy sitten tietysti helppo ratkaisu. Muutetaan aselakia. Tai kielletään nyt ainakin aseet kaikilta opiskelijoilta ja opettajilta. Ja mielenterveyspotilailta. Joku toinen haluaa kouluihin 300 uutta psykologia. Kolmas haluaisi vanhemmat jalkapuuhun ja neljäs on sitä mieltä, että maahan tarvitaan nopeasti 650 000 maahanmuuttajaa, jotta sulatusuunissa voidaan tämä mieletön kansanluonne pehmentää.
Miksi muuten lehtimiehet pitivät erityisen tärkeinä julkaista välittömästi sen tosiasian, että tässä nyt opettaja-isä surmasi opettaja–äidin ja lapset. Miksi julkaistiin kiireen vilkkaasti myös vanhempien työpaikat ?
Kuvassa mainostetaan hyviä rasvahappoja koululaisille. Kouluruoka kun tunnetusti on pahaa ja vähän suoja-aineita antavaa. Syylliset vanhemmat ostavat sitten näitä ja omatunto on vähän parempi.
Myös Tillman syö omega-juttuja. Tosin Tillman tekee sen vaimon silmälläpidon alaisena ja vaatimuksesta.
Kuva on lainattu täältä.

>Nesser ja Teräsniska

>

Urakoin eilen viimeiset sivut Håkan Nesserin tiiliskivestä. Koko juttu oli jälleen taattua laatua. Jaksoin hyvin ja juonikin jaksoi pysyä koossa oivallisesti. Murhaaja löytyi aikaisessa vaiheessa, mutta kiinni hänet saatiin vasta loppumetreillä.

Nesser oli piilottanut henkilöiden joukkoon taas pari suomalaista hahmoa. Jahdissa oli tälläkin kertaa mukana rikostarkastaja Joensuu. Etunimeä ei hänestä kerrota, ja muutenkin hän on vähän statistin roolissa. Täyttää kyllä paikkansa siinä missä joku muukin.

Toinen suomalainen hahmo on sosiaaliavustaja Elena Piirinen, joka on vähän säikky ja haluton antamaan virkavallalle kaikkia tietoja. Piirinen ohitetaan kuitenkin yhdellä sivulla ja muutamalla olankohautuksella. Hyvä niin.

Piirinen ja Joensuu eivät osallistu myöskään hirvittävään sätkäralliin, jota kirjan sivuilla ajetaan. Jokaisella sivulla joku on käärimässä sätkää, taikka vähintään eläkkeellä oleva komisario on hypistelemässä sätkäkonettaan. Reipasta ja savukasta menoa satoja sivuja. Kirjassa poltetaan sisällä ja ulkona niin monta kiloa sätkätupakkaa, että on ihme, ettei se haise ulospäin kirjan lukijalle..

Olen oppimassa uuden lehden metkuja. Ensimmäinen vikakin on jo löytynyt. Lehti kirjoitti perjantai-illan jääkiekosta yksisilmäisesti ja kummallisesti. Tillman oli katsomassa tylsää, tasapaksua ja onnekasta jääkiekkoa, jossa kotijoukkue korjasi voiton tuurilla. Tunnelma hallissa oli laimea. Lehti oli Tillmanin kanssa eri mieltä. Luin heidän versionsa ja vaivoin tunnistin, että samassa pelissä sitä on oltu mukana.

Pelin jälkeen jatkopelit kävimme läpi kaupungilla. Tillmanilla oli tilaisuus kuunnella siinä yhteydessä nuorta lupausta, jolla on tyylikäs nimi; Suvi Teräsniska. Tässä tilaisuudessa oli huomattavasti enemmän menoa kuin hallilla. Molemmissa tilaisuuksissa oli olutta kovasti tarjolla ja seisottiin. Teräsniska sai väen riehaantumaan , hallissa oli rauhallista.

Tillmanilla on asiaan liittyen nyt sitten ko. taiteilijan kuva varustettuna sydämen kuvalla ja omistuskirjoituksella. Veikkaan, että tulemme kuuleman tästä nuoresta naisesta vielä paljon. Puolen yön jälkeen hän jätti iskelmäpuolen vähemmälle ja antoi rokin klassikoille kyytiä. Laidasta laitaan ja lujalla asenteella. Tähän ei ole Paulat eikä Mattilan sisarukset pystyneet.

>Kohta tuupataan kiekkoa…

>Tillman on lähdössä kohta katsomaan miten pääkaupungista tulleet ja paikalliset tappelevat luistimet jalassa jäällä.

Asiaan liittyy myös syömistä ja saunomista, sekä Jyväskylän yöelämään tutustumista. Toivottavasti ei tule katsomoon kiekkoa kirjoittajan naamaan. Toivottavaa on myöskin, että muutenkin kunnialla selviämme kaupungin melskeistä.

Lukijoille tiedoksi, että Tillman kulkee herraseurueessa, joka on kovaääninen, ajoittain primitiivinen, mutta muuten sopuisa ja sivistyksellä varustettu. Tillmanin saattaa tunnistaa joukosta pikkutakin väristä , taikka esiin putkahtavasta läntisen Suomen jääkiekkokaupungin murteesta. Varmin tunnistusmerkki on kuitenkin pikkutakki.

Mukavaa iltaa teillekin lukijat !