>Uusia kasvoja

by Michael Tillman

>

TV-kuuluttaja ja jääkiekkomaalivahti ovat kuntavaalien menestyjiä. Monen moista muutakin sukankuluttajaa saatiin uusiin valtuustoihin. Kaikilla heillä on tähän asti ollut yhteiskunnassa kovin kapea ja kummallinen rooli. Tillman karsastaa myöskin hiihtäjiä ja tanssijoita ja muita julkkiksia siinä tilanteessa, että he ryhtyvät edustamaan itseään politiikassa. Kaikki tämä on kummallista.

Yhtään vaalirahajuttua ei vaalien alla medialta irronnut. Kummallista. Olisi luullut, että siitä luusta olisi nyt vielä riittänyt kaluttavaa. Jos ei kaluttavaa ollut ja ehdokkaat olivat kovin peloissaan, epäillä sopii, että varmin tie edustuksellisen demokratian vallankahvaan tulevaisuudessakin kulkee tuttujuttu-shown, Uutisvuodon, urheilun taikka television kautta.

Demokratialle tämä merkitsee aikalailla hallaa. Tulevissa eduskuntavaaleissa tulemme näkemään ennennäkemättömän määrän söpöjä tanssijoita, iskelmätähtiä, urheilijoita, lisää kuuluttajia ja muita sellaisia, jotka ovat julkisuutensa jo muilla tavoin hankkineet.

Tavallisen keskituloisen, työssäkäyvän ja vaalirahaa pelkäävän mahdollisuudet ovat oleellisesti kaventuneet. Heidän mahdollisuutensa päästä rakentamaan yhteiskuntaa supistuu vuosi vuodelta.

Kuntien valtuustoissa tällä ei suurta merkitystä ole, sillä kuntarakenne muuttuu nopeasti ja kuntien mahdollisuudet tehdä konkreettisia päätöksiä ovat supistuneet. Lakisääteisten velvollisuuksien täyttäminen ei mahdollista aktiivista ja uusia uria aukovaa toimintaa, vaan yhä enenevässä määrin kuntien luottamushenkilöt joutuvat toimimaan valtiovallan ja virkamiesten kumileimasimina. Tulevina vuosina nämä onnelliset pääsevät keskustelemaan siitä, suljetaanko Peräkylän vai Mäkikylän koulu. Taikka sitten parhaassa tapauksessa siitä, kuskataanko sairaat etelään vai länteen. Taikka siitä, kumpi yksityinen lääkäriasema valitaan korvaamaan yhteiskunnan omat toiminnot.

Mitä enemmän näitä julkisuuden henkilöitä listoilta läpi pääsee, sen suuremmaksi muodostuu poliittisen eliitin valta. Suhtaudun hyvin epäillen siihen, että valtakunnan asioista oikeasti pääsee päättämään hiihtäjäsuuruus Pohjanmaalta taikka hiihtäjäsuuruus Uudeltamaalta. Vakuuttavia näyttöjä näillä on vähän. Seiväshyppääjä on onnistunut pääsemään ministeriksi asti, mutta näinä aikoina hänenkin nosteensa on kadonnut jonnekin.

Tillmanin huomasi lehdestä, että eräällä paikkakunnalla tapahtui niinkin, että eräs ehdokas ei saanut tällä kertaa yhtään ääntä. Semmoinen voi tuntua asianomaisesta hassulta, mutta enemmän se minusta kertoo siitä, että listoille haalitaan epätoivoisesti kaikki mahdolliset voimat yhteiskuntaa kehittämään. Asianomainen ei voinut jostain syystä itse äänestää itseään. Kukaan sellainen, joka pyysi asianomaista, ei ollut häntä äänestänyt eikä myöskään kukaan ulkopuolinen. Tämä ei mene Tillmanin jakeluun.

Tillman odottaa kauhulla seuraavia vaaleja. Erityisen kauhulla Tillman odottaa sitä, miten media pyrkii tulosta ohjaamaan. Pieniä esimerkkejä oli taas ilmassa tällä kertaa.

Tillman on osallistunut näihin kisoihin vuonna kivi ja kilpi. Silloin tulos oli odotettu, joten palkinnoksi tuli ala-asteen johtokuntapaikka, jonka kokouksissa kävin toteamassa sen, että 4 vuoden aikana saatoimme kerran tehdä esittelijän mielipidettä vastustavan päätöksen. Tillmanin lapset siirtyivät yläasteelle vaalikauden aikana ja Tillman päätti keskittyä ns. oikeisiin töihin.

Ettei kävisi niin kuin eräälle Tillmanin tuttavalle eräällä pienellä paikkakunnalla sisäsuomessa. Hän ei ollut erityisesti panostanut kampanjaan , mutta sai silti olosuhteisiin nähden tyydyttävästi ääniä eli 4 kappaletta. Lautakuntapaikka oli näköpiirissä. Vaalien edellä eräs kanssaehdokas sattui kuitenkin kuolemaan ennakkoäänestyksen ja vaalien välissä. Niinpä kävi niin, että tuttavani sai kuntavaaleissa vähemmän ääniä kuin kuollut henkilö. Hänen poliittinen harrastuksensa loppui siihen.

Kuvassa vaalikarjaa odottamassa seuraavia eduskuntavaaleja. Kuva on täältä http://www.kiviniitty.fi/ynauta.html.