>House

by Michael Tillman

>

Nous taloni yhdessä yössä –
kenen toimesta, Herra ties.
– Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? –

On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.

Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

Uuno Kailas: Talo

Tillman ei ole vaipumassa epätoivoon, eikä myöskään raastava tauti ole palannut. Kailas saa olla tässä nyt kuitenkin aasinsiltana aamun aiheeseen. Tillman nimittäin katsoi eilen nuorison seurassa elämänsä ensimmäisen kerran kulttisarjaa House. Ja taisi jäädä koukkuun.

Olen lukenut jo pitkään ylistäviä ja arvovaltaisia kommentteja tästä sarjasta. Olen kuitenkin kiertänyt kaukaa, ollut varovainen ja antanut satakuntalaisten ennakkoluulojeni päästä valtaan. Nyt eilisen jälkeen olen ehkä tullut toisiin ajatuksiin.

Suurin syy sarjan karsastamiselle viimeisten kahden vuoden aikana on ollut se, että Tillman on hyvin allerginen sairaalalle, valkotakkisille ja koko tuolle atmosfäärille. Tillman on pyörtynyt niin monessa odotushuoneessa ja tilanteessa, että ette uskokaan. Tillman on pyörtynyt jopa silmälääkärissä.

Nyt sain kuitenkin jakson katsottua ihan siististi. En pyörtynyt kertaakaan. Olin yllättynyt. Yllätyin monesta muustakin asiasta. Päähenkilö muistuttaa suunnattomasti vaimoni veljeä, joka hänkin on lääkäri. Löysimme paljon yhtymäkohtia reaalimaailmaan. Joissain asioissa tohtori House jopa hävisi lankomiehelle. Semmoinen tekee sarjan ihmisläheiseksi ja kiinnostavaksi.

Tämän suurempaan analyysiin en yhden katsomisen jälkeen heittäydy. Erityisen ihastunut olin kuitenkin sarjan anarkistisuudesta ja epäortodoksisuudesta kielenkäytössä. Hatunnosto myös MTV-yhtiölle hyvästä hankinnasta.

Pikku piru sisälläni kuiskii kuitenkin ja väittää, että maikkari on saanut käsiinsä tämän aarteen vahingossa, kun on metsästetty yleisnimikkeellä sairaalasarja. Aikaisemmin maikkari on osunut tämmöisiin kultahippuihin äärimmäisen harvoin. Hyvä asia kuitenkin, että on osuttu tällä kertaa.