>Sisäinen ääni
>
Alun perin keskustelu lähti liikkeelle viattomasti. Vaaleissa jotkut lupaavat kaikenlaista, pörssiyhtiöissä tapahtuu kaikenlaista, sisäpiiririkoksiakin epäillään tehtävän ja eilen niistä epäiltyjä marssitettiin leivättömän pöydän ääreen oikein joukolla tv-uutisissa.
Esittelin kotimaisia johtajuuskartoituksia, joiden perusteella voidaan todella väittää, että kaikki eivät ole ihan puhtaita pulmusia. Aavarannassa JTO on ansiokkaasti vuosikaudet asiaan perehtynyt ja parannusta yrittänyt aikaan saada. Nuoriso ei ollut kovinkaan vakuuttunut.
Joku ehdotti, että rippikoulun omatunto voisi olla ensimmäinen porras kohti arvokasta ihmisten johtamista. Kun pomo sisimmässään tietää, että nyt asiat ovat menossa hullusti, hän saattaa korjata toimintaansa. Omatunto, tuo lutherilainen vekkuli veikko , joka taistelee Vanhan Aatamin kanssa sisimmässämme.
Sitten tapahtui jotain, joka pelasti pedakoomikon päivän. Nuori nainen etupenkistä kysyi:
Miks tuo juttu on meillä joku oma ?
Pyysin tarkentamaan.
Leidi luetteli heti perään muutamalla vieraalla kielellä saman asian ja minulle selvisi, että tältäkin päivältä voin rauhassa kuitata palkkani. Olen saanut kasvatin ajatuksissa jotain liikkeelle ja silloin tämä peli on voitettu.
Samvete. Niinpä. Yhdessä sitä tiedetään jotain Ruotsissa. On se sitten Jumala ja sinä, tai sinä ja joku muu, mutta yhdessä sitä tiedetään. Gewissen taitaa olla sana Saksassa. Conscience tai sen johdannaiset hallitsevat sitten monia muita pulmatilanteita ihmisten ajatuksissa ympäri maailmaa.
Tillman seikkaili hetken netin syvyyksissä, mutta ei tullut asiassa hullua hurskaammaksi. Konsensuksen määritelmä oli ihmeellisen lähellä näitä asioita, mutta Wikipedian anti oli muuten kovin ylimalkainen.
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).
Uskonnollisilla sivuilla taas paatos ja vaatimus sekoittuivat todellisuuden kanssa niin, että ensin olisi pitänyt määritellä uskonto ja sitten vielä lahko.
Meidän on ilmeisesti tästäkin pikku pulmasta kiitettävä Kuolemajärvellä rekeen kuollutta Agricoca-colaa, jonka keksimien sanojen joukkoon omatunto luetaan. Hän on varmaan joutunut raamatunkäännöksen kanssa ongelmiin, nimenomaan uudessa testamentissa, sillä vanhan kirjan puolella luotetaan siihen, että sydän sanoo oikein ja käytetään sitä termiä.
No Tillman käyttää mieluusti opetuksessa sanaa superego tai sitten sanaa yliminä. Näin on luimisteltu ohi karikoiden tähän asti ja näin yritetään edelleen.
Ongelmia tulee eteen vasta niissä tapauksissa, joissa yhteiskunnan normistot ja ihmisen sisäinen ääni sotivat keskenään. Monet kristilliset suuntaukset kehottavan silloin painamaan kaasua ja unohtamaan lait ja asetukset. Semmoinen tuntuu Tillmanista vieraalta ja oudolta. Tillman on yrittänyt kuulua aina laillisuusmiehiin.
Länsi-Suomessa semmoista ristiriitaa on kuitenkin ruvennut esiintymään enenevässä määrin. Eräät papit ovat kovasti omantunnonarkoja, eivätkä uskalla naispappien kanssa toimituksia suorittaa ja ihmisille lohtua antaa. Toiset papit taas uhmaavat karkotuspäätöksiä ja auliisti tarjoavat suojaa ja turvaa niille, jotka laillinen yhteiskunta, säädäntö- ja toimeenpanovaltaansa nojaten on päättänyt pois maasta lähettää.
Tämä onkin aika hyllyvä suo, koko ihmeellinen termi. Pitänee illalla keskustella perheen teologin kanssa tästä asiasta.
Tillmania kiinnostaa tuo mahdollisuus ohittaa laki ja turvautua vain omaantuntoon. Erityisesti eräiden televisio-ohjelmien viimeaikainen taso on saanut minut pohtimaan sellaista vaihtoehtoa, etten enää maksaisikaan televisiolupamaksua.
Myös kunnallisen jätehuollon antama ehdoton kielto, koskien roskien tontilla polttamista, on saanut minut mietteliääksi. Monta muutakin laittomuutta tässä on kirjoittamisen yhteydessä silmissäni vilahdellut. Esimerkiksi katoavan kansanperinteen vaaliminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Sen vuoksi minua kiehtoo kovasti viinan salapoltto. Laadusta välittämättä, kustannuksia säästämättä ; olisihan se kuitenkin oivaa omistaa muutama puteli alkuperäistuotetta.
Luulen, että en osaisi oikein omaatuntoani semmoisesta soimata.
Kuva on kopioitu kevään 1997 kemian ylioppilastehtävistä. Oivallinen ja käytännönläheinen kysymys.
Tillman 