>Sekalainen keskiviikko

>


Yleensä kirjailija luo romaanihenkilöt ja laittaa heidät elämään jonnekin tuttuun ja turvalliseen kaupunkiin. Håkan Nesser on luonut rikosromaanisarjaansa varten kuvitteellisen Maardamin kaupungin, joka sijaitsee jossain läntisessä Euroopassa. Tässä kaupungissa komisario Van Veerteren ratkoo kummallisia rikoksia.

Olen taas sukeltamassa tähän Hollantia muistuttavaan ympäristöön, joka ei kuitenkaan ole Hollanti. Olen taas sukeltamassa Nesserin houkuttelemana ihmismielen ja elämän syvimpiin syövereihin. Actionia ei kirjassa taida tälläkään kertaa olla kovin paljoa, mutta luulen silti sen houkuttelevan minut taas jonnekin Maardamin sivukujille. Tällä kertaa otsikkona on Pääsky, kissa , ruusu, kuolema.

Mutta kiirettä on pidettävä. Loma loppuu. Moni hyvä suunnitelma jää tälläkin kertaa toteuttamatta. Moni yllätys tosin viikon aikana tapahtui, mutta ei niin kuin Tillman niitä odotti tapahtuvan. Yllätykset eivät muuten yllätyksiä olisikaan. Niillä on taipumus tapahtua omaan tahtiinsa.

Kawasaki on nyt talvisäilössä. Virtalukon alla piileksinyt tarmoropponen oli yön aikana nostanut kytkintä ja vältyin CRC:n suihkuttelusta ja sähköremontista. Semmoiset ovat aina hankalia kylmässä autotallissa kiireen kanssa tehtyinä. Moottoripyörässä johdot ovat lisäksi hyvin ahtaasti niputettuja, joten niiden mittaaminen ja selvittely olisivat olleet ylivoimainen tehtävä tänään.

Hyvä niin. Aivoissa surisee muutenkin ihan tarpeeksi. Uutisissa kerrottiin nimittäin lapsipakolaisista ja näytettiin Punkalaitumen maisemia. Maahan on kuulemma tullut yllättävän runsaasti lapsipakolaisia, joille pitää nopeasti löytää lisää tilaa.

Lehdissä on kuitenkin näytetty sotaväkeen kelpaavia nuoria miehiä, joilla parta kasvaa ja rehottaa. Liekö kyse samoista pakolaisista … Tillman miettii. Uutisjutun yhteydessä opin uuden äidinkielemme sanan. Joku on epäillyt, että osa näistä nuorista on ns. ankkurilapsia. Tillman ei ota kantaa siihen, pitäisikö sana kirjoittaa yhteen vai erikseen. Tillman on vähän tottumaton näissä maahanmuuttoon liittyvissä termeissä.

Sitä vastoin Tillman ottaa kovasti kantaa siihen, että näin aitiopaikalta katsottuna monet maamme omista lapsista tarvitsisivat ankkuria ja tukea. Osa nuorisostamme voi todella pahoin. Isillä ja äideillä on kovasti puuhaa näinä aikoina, eikä vanhempien huolet vähene tulevina vuosina. Uhkakuvia on ilmassa vaikka kuinka.

Tillman ei viitsi revitellä tässä kaiken maailman raiskaustilastoja. Semmoinen on ihan turhaa. Riittää kun vilkaisee eilistä ja tämän päivän lehteä. Jopa Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen selostaa ansiokkaasti, kuka puukotti ja ketä. Ketkä raiskasivat ja kenet. Huomenna asiasta on taas lisää lehdissä.

Tillman opettaa rakkaudella ja innolla omia vaihto-oppilaitaan. Heistä venäläiset ovat olleet älykkäitä, tsekit ahkeria ja tunnollisia, unkarilaiset tunnollisia ja lämminhenkisiä, sekä ranskalaiset tyylikkäitä, älykkäitä ja vaarallisia. Ei pahaa sanaa yhdestäkään. Ranskalaiset nuoret miehet ovat kuitenkin hyvin vaarallisia, sillä he vievät naisopettajien sydämet mukanaan.