>Iltapäivän mysteeri

by Michael Tillman

>

Islannin hallitus torjuu brittiaikakauslehti Spectatorin tiedon, jonka mukaan Islanti voisi suhtautua suopeasti Venäjän kiinnostukseen Keflavikin sotilastukikohtaan.Tämä olisi hinta sille, että Venäjä pelastaa vaikeuksissa olevan Islannin neljän miljardin euron lainalla.

Spectatorin mukaan asiasta kertoi korkean tason lähde Reykjavikissa. Venäjä ei saisi Keflavikia tukikohdaksi, vaan vain laivaston huolto- ja tankkauspaikaksi.

Tätähän Tillman epäili jo. Selvittämättä on edelleen se, mistä takavuosina islantilaiset saivat kaikki ne rahansa, joilla mellastivat Suomessa ja muualla Euroopassa. Semmoisia rahamääriä ei sentään hulluina aikoinakaan liiku ihan kenen tahansa lainattavissa.

Kaiken yllä leijuu tietenkin tietoisuus siitä, että rapakon takana finanssilaitos on halvaantunut, poliittinen päätöksenteko on halvaantunut ja huomio on kiinnittynyt ihan jonnekin muualle kuin Venäjän toimiin. Georgian ongelmat hoidettiin Pekingin kisojen aikana. Nyt ilmassa on jotain muuta.

Tillman odottaa mielenkiinnolla tulevia kuukausia. Suomenlahden pohjaan rakennettava kaasuputki on tulossa selvitystilasta rakentamisvaiheeseen. Paljon muutakin on tulossa. Luulen, että seuraavan vuoden tapahtumista meillä on tällä hetkellä vain kalpea aavistus.

Mutta piti kirjoittaman iltapäivästä. Tänään julkistetaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Tillman ei yleensä menesty minkään sorttisissa veikkauksissa, joten samapa tuo, eliminoidaan nyt sitten lukijoiden iloksi muutaman suosikkini pois.

Philip Roth olisi kelpo valinta, mutta ei taida tällä kertaa komitealta herua hellyyttä Yhdysvaltoihin. Yleensä on nostettu esille epämääräisillä perusteilla joku tuntematon sorretun kansan puolustaja. Taitaa siis samalla mennä myös Bob Dylanin ja E.L. Doctorowin mahdollisuudet.

Tillmanin suosikki voisi olla Milan Kundera, mutta…mutta… kun koskaan ei kuitenkaan käy niin kuin oikeus ja kohtuus on.

Pitänee siis heittää varahevonen peliin. Jos sitä ei saa Milan Kundera, niin sitten sen saa Ngugi wa Thiong’o Keniasta. Häneltä on tosin suomennettu jo yksi teos, joten se laskee hänen mahdollisuuksiaan kovasti, mutta silti, ykkösveikkaukseni on Kenian poika.

Nobel-touhu on kuitenkin rauhan ja kirjallisuuden suhteen sen kaltaista spektaakkelia ja mössöä, että toisaalta voisi sanoa; aivan sama. Aivan sama Tillmanille.

Tänään nimittäin huusholliin ei tullut erkkolaista ensimmäiseen kertaan 17 vuoteen. Ainakin tässä katuosoitteessa lukemisen taso on yhdessä yössä kohonnut huomattavasti. Kaikista Nobel-komitean päätöksistä huolimatta.