>Pyhät miehet

>

Lähden laittamaan havuja haudalle ja sytyttämään kynttilöitä poissaolevien muistoksi. Semmoinen on rauhoittavaa ja terapeuttista toimintaa tämmöisessä pimeydessä ja harmaudessa. Ihminen saa kynttilöiden keskellä olla hetken ihan hiljaa omine ajatuksineen.

Tällä viikolla näihin rivistöihin liittyi Pentti Iisalo, yksi viimeisistä ritareista. Otan osaa omaisten suruun. Kiitollisuudella veteraaneja voidaan huomennakin muistaa, vaikka itse juhlan aiheena ovat vähän toisenlaiset pyhät miehet.

>Suosikkipaikka 1

>

Asialleen omistautunut brittiläinen miesnelikko on päässyt ennätyskirjoihin suorittamalla kaikkien aikojen laajimman pubikierroksen, kertoo Daily Telegraph.

24 vuotta baareja Britanniassa ja Irlannissa kiertäneen porukan saavutuksena on 14 000 pubia, joissa he ovat juoneet yhteensä 84 000 tuoppia olutta. Suoritus on kunnioitettava, koska työnteon takia baarikeikat on täytynyt sijoittaa sunnuntaille ja lomien aikaan.

Alun perin lähiöpubiinsa kyllästyneen joukon oli tarkoitus kiertää 250 paikkaa, mutta nyt mallasta on kaadettu kurkkuun kaikissa Englannin 11 kreivikunnassa.

Tillman taputtaa karvaisia käsiään. Toivottavasti poikien painoindeksi ja maksa ovat kunnossa. Miestä ja vuotta kohden tuosta tulee kuitenkin ihan siedettävä luku; päässä laskien noin 1000 tuoppia vuodessa miestä kohden. Tai jos asian laskee toisin: kolme tuoppia päivässä seuraavien 24 vuoden aikana.

Olutseuran jäsenenä ja oluen ystävänä Tillman panostaa enemmänkin laatuun. Anniskelupaikkojen joukossa on hyviä paikkoja ja sitten ihan tavallisia paikkoja. Ja joitakin tosihyviä paikkoja.

Tillmanin ykkönen rankingissa on U Fleku Prahassa. Paikassa on tehty olutta jo vuodesta 1499, joten tuote on ollut hyvää laadultaan ja asiakaskuntaa on piisannut. Sokkeloisessa pubissa on kahdeksan ravintolahuonetta ja puutarha-anniskelualue. Samaan aikaan sisään mahtuu 1200 asiakasta, joten tunnelmaan löytyy, sillä paikka on usein ihan täynnä. Parasta tässä paikassa on se, että tätä olutpaikkaa ei ole pilattu kaupallisuudella.. Prahasta löytyy esimerkkejä semmoisestakin.

Tillman vietti tässä U Flekussa omat 50-vuotisjuhlansa. Mukana silloin oli pitkä pöydällinen ystäviä Suomesta ja paljon U Flekun tummaa olutta. Taidettiin vähän pitää puheitakin ja tietenkin laulettiin paljon. Muistelen ainakin raumalaisen palokuntaviisun, Brankkori marssin ja Nortamon tekemän Meijän Dorpp-laulun tulleen esitetyksi.

Kyseinen juhla oli siinäkin mielessä ainutkertainen, että se on ainoa kerta Tillmanin elämässä, jolloin hän on tanssinut kapakan pöydällä. Kaikki tapahtui tietenkin yleisön pyynnöstä ja vaatimuksesta.

>Synkistelyä

>

Syksy on ollut harmaa. Se on ollut harmaa oppilaitoksissa, perheissä ja pankkimaailmassa. Kriisit puhkeavat kiihtyvällä vauhdilla. Tänä syksynä ne näyttävät eskaloituvan kauhistuttaviksi mustiksi möykyiksi, joita kukaan ei enää osaa ja kykene käsittämään ja käsittelemään.

Viimeisen viikon aikana julkisuuteen ovat sitten tulleet laajennetut perhe- itsemurhat, joiden tuloksena on orpoja lapsia ja kauhistuneita naapureita.

Kouluttajana ja kasvattajana tunnustan olevani voimaton selittämään ja analysoimaan tätä kaikkea. Tähän meille ei ole annettu koulutusta. Epäilen suuresti, onko sellaista edes olemassa.

Peruspalveluministeri vakuutti tässä taannoin iltapäivälehdessä, että palveluja on tarjolla ja jokainen halukas niitä saa. Tällä vakuutuksella on kuitenkin kääntöpuolensa. Palveluja kenties on riittävästi sellaiselle aikuisväestölle, joka reippaasti ja rohkeasti astuu sisään mielenterveyspoliklinikan ovesta.

Myönnetään. Olen itse saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa sitten kun viimein viimeisessä hädässä oli pakko mennä apua pyytämään.

Nuorisolle palveluja ei ole riittävästi. Ennaltaehkäisevää toimintaa ei ole juuri ollenkaan. Mielenterveysongelmat ovat ongelmia, jotka eivät johdu hiivasienestä tai viruksesta. Ne ongelman aiheuttajat ovat yhteiskunnassa, sen toiminnoissa ja sen mielettömyydessä.

Viime viikolla kolme nuorta miestä kuoli järjettömässä kolarissa Perhossa, Keski-Pohjanmaalla. Jokaisen aamun sanomalehti on kertonut tänä syksynä järjettömyydestä, käsittämättömyydestä ja sokeasta väkivallasta, joka tavalla taikka toisella asettuu eteemme kaduilla ja kujilla. Jokainen ihminen joutuu tämän asian kanssa kohdakkain päivittäin.

Tuleva talvi ja alkava vuosi tarjoavat ongelmiensa kanssa painiville ihmisille vain huonoja uutisia. Taloudellinen taantuma tulee koskettelemaan lähes jokaista perhettä. Taloudellinen huoli on helppo ja konkreettinen asia, joka kulminoituun siihen, että hädässä olevalla ei ole rahaa eikä ruokaa. Samaan aikaan yhteiskunnan perusvireenä on kuitenkin tämä käsittämätön ja yleinen pahoinvointi, josta olemme nähneet toistaiseksi vain jäävuoren huipun.

Nämä kaksi asiaa yhdistyvät surulliseksi ja päättymättömäksi mustaksi usvaksi, jonka läpi ihmiset joutuvat vaeltamaan epätietoisina ja ahdistuneina. Valtiovallan tuki pankeille ei asiaa juurikaan helpota. Irtisanomiset ja lomautukset ovat olleet tukitoimista huolimatta tällä viikolla arkipäivää, mutta ne tulevat olemaan sitä myös seuraavat kaksi, kolme vuotta.

Nuorison parissa työskentely on ollut minulle hyvää terapiaa. Valtaosa koulutuksessa olevista nuorista katsoo edelleen luottavaisesti tulevaisuuteen. Sen kaltainen luottaminen on aina ollut yhteiskunnissa nuorison rooli ja tehtävä. Monet nuorista haaveilevat edelleen omasta asunnosta ja perheestä. Monet nuorista ovat edelleen kynsin hampain kiinni tulevaisuuden uskossaan. Hyvä niin.

Olemme kuitenkin menettämässä osan siitä sukupolvesta, joka joutui lapsuutensa elämään Suomessa 1990-luvun alussa. Osa nuorista on jäämässä yhteiskunnan ulkopuolelle täysin ilman suojaverkkoja. Eikä nyt puhuta yhdestä prosentista vaan ainakin 10 prosentista.

Edellinen suuri lama korjasi ehkä pankkimaailmamme vinoutumat ja aiheutti sen, että nyt voimme olla ylpeitä pankkijärjestelmämme terveydestä. Muuten se lama hoidettiin sitten kovin traumaattisesti ja peitellen. Olemme saaneet historiamme kolmannet veteraanit.

Ensimmäiset veteraanimme ovat jo haudassa. He ohjasivat meidät 90 vuotta sitten kauhistuttavien vaiheiden jälkeen itsenäiseksi valtioksi. Toiset veteraanimme johdattivat meidät 1940-luvulla suurten kärsimysten kautta sodasta kohti rauhaa. Ja nyt keskuudessamme ovat 1990-luvun laman veteraanit. Pelko ja ahdistus ei hellitä. Luultavaa on, että ne nuoret, jotka joutuivat kokemaan pahiten edellisen laman, kantavat lapsuuttaan sisällään lopun elämää.

Näistä meidän tulisi nyt välittää ja pitää huolta. Nuorista ja nuorista aikuisista. Syrjäytyminen ja ahdistus pitäisi muuttaa osallistumiseksi ja turvaksi. Musta sumu pitäisi muuttaa näköaloiksi ja maisemiksi.

>Joku haluaa vielä kertoa mielipiteensä vaaleista……

>

Tästä vaalien jälkeisestä hässäkästä ei puutu enää muuta kuin että Kremlistä joku kertoisi oman mielipiteensä. Kaikki asianosaiset ovat kohta kertoneet voimalliset ajatuksensa. Odotan mielenkiinnolla kommentteja Sentraali Sandralta ja Esson baarin parlamentilta.

Entinen Sdp:n puheenjohtaja, pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen syyttää viestimiä perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin suosimisesta kuntavaaleissa. Perussuomalaisten nousu johtui Lipponen mielestä mediasta.

”Tässähän kävi niin, että mediat tekivät kaikkensa suosiakseen Timo Soinia ja perussuomaalaisia, ja sitten mediat julistivat, että olipa yllätys. Juhliminen perussuomalaisten voitolla on todella tekopyhää”, Lipponen sanoi Etelä-Suomen Sanomien mukaan tiistaina Lahdessa Suomi- forumissa.

Lipposella oli vaaleista paljon muutakin huomautettavaa.

Television vaalikeskustelut menivät Lipposen mielestä ”täysin ranttaliksi”, eikä kokoomus kunnioittanut kampanjassaan vastustajiaan. Lipponen sanoi kokeneensa kokoomuksen kampanjan ”sosiaalidemokraattien pilkkaamiseksi erilaisilla symboleilla”.

Epätoivon partaalla Tillman toivoo kuitenkin, että tämä ”hedelmällinen” uutispäivä jo laskisi iltaan. Olen kykenemätön vastaanottamaan lisää edellisen kaltaisia uutisia.

>Me llamo Michael…. ? Y Tu` ?

>Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) kokeilisi nimetöntä työnhakua, kertoo Etelä-Suomen Sanomat. Thorsin mukaan valtio voisi aloittaa kokeilun, jossa työhakemukset ovat anonyymejä ja hakijan tausta ja nimi paljastuvat vasta haastatteluvaiheessa.

Anonyymin työnhakukäytännön uskotaan auttavan maahanmuuttajia työnhaussa. Sitä ovat ehdottaneet aikaisemmin Vihreät kuntavaalikampanjassaan.

Niinpä. Tämmöistä tänään. Haastatteluvaiheessa sitten olisikin jännää haastattelijoilla, että minkä värinen kaveri tai leidi sitä seuraavaksi putkahtaisi ovesta sisään. Ehdotuksen tekijä ounastelee varmaan sitä, että siinä vaiheessa hylkääminen olisi jotenkin vaikeampaa tai hankalampaa.

Itse anonyymius on hankala asia. Jos papereista poistetaan nimi, on pakko poistaa myös syntymäpaikka. Jos ne poistetaan, on pakko poistaa myös kielitaito ja aikaisempi työkokemus. Jäljelle jää lähinnä varpaiden lukumäärä, pituus, paino ja rinnanympärysmitta. Ei edes tuota viimeistä, sillä se on tasa-arvolain vastainen juttu.

Harva työnantaja lähtee noilla tiedoilla asianomaista haastatteluun pyytämään. Edes valtiolla. Toivoo Tillman.

Vaalien jälkeen tähän kommentointiin on tullut sellainen vaikeus, että ns. järkeviä asioita ei ehdi käsittelemään ollenkaan. Päivittäin media työntää eilisen ja tämän päivän päreen sisältämiä asioita, jotka eivät vain tahdo sellaisenaan mahtua Tillmanin kaaliin.

Voi tietysti olla, että minä olen kadottanut sen viimeisenkin järjenhivenen, ja että minua asiat vain tavallista enemmän mietityttävät. Voi olla, että pitkä sairaskertomus ja sen merkinnät ovat syynä siihen, että minusta tuntuu hassulta lukea näitä juttuja. Voi olla, että olen hullu.

Minä en suoraa sanoen ymmärrä enää näitä asioita. Että haetaan nimettömänä työpaikkaa……
….. haetaan nimettömänä…… ….. sanokaa, että näen pahaa unta..

Herättäkää minut, olkaa hyvät.

>Että tämmöistä……

>Verkkouutiset ehtivät jo kommentoida YLE-uutisten klo 21.30 uutista. Minä en pitänyt kiirettä kommentoinnin kanssa, sillä iltateen yhteydessä meinasi juuttua pulla kurkkuun. Sitä tässä selvittelin ja beta-salpaajaa vessasta etsin.

Nämä ovat nopeita käänteissään, nämä tädit ja muut huolenpitäjät.. Ihan kohta meillä on työpaikoilla omat politrukit, jotka kertovat, mitä meidän kuuluu ajatella ja aivoissamme miettiä. Tillman miettii nyt juuri kaikenlaista, mutta enpä kerro teille. Pidän sisälläni. Saattaisin joutua elämäni ensimmäisen kerran oikeusministerin hallinnonalan kanssa tekemisiin, jos avaisin suuni.

Oikeusministeriö alkaa kouluttaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajia sensuroimaan vihaa lietsovat puheet. Yhtenä syynä koulutustarpeeseen on perussuomalaisten rynnistys valtuustoihin, kertoo Ylen uutiset.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini varoittaa mustamaalaamasta puoluetta. Soini huomauttaa, että laki määrittävän sen, millaisia puheita saa pitää ja että kiihotus kansanryhmää vastaan on kielletty ja rangaistava teko. Soinin mielestä maahanmuuton ongelmista pitää pystyä puhumaan realistisesti ja todenmukaisesti.

Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) mukaan koulutusta on toivottu jo pitkään. Brax sanoo, ettei kyse ole välttämättä vain ja ainoastaan perussuomalaisten valtuutetuista, vaan maahanmuuttovastaisuutta on monissa muissakin puolueissa.

Oikeusministerin mukaan valtuustojen puheenjohtajat koulutetaan sensuroimaan kaikkia vähemmistöjä parjaavat puheet.

Tillman toivoo ja alleviivaa, että oikeusministeri huolehtii siitä, että kaikki porilaiset koulutetaan, jotta se raumalaisten nälviminen loppuu. Jos valtuuston puheenjohtajien koulutusten jälkeen jää rahaa vielä porilaistenkin jälkeen, toivon, että muutama Suomen Pankin silmäätekevä voitaisi kouluttaa raha-asioihin. Loppun rahan voisivat Vihreät käyttää ihan omien mieltymystensä mukaan itsensä kehittämiseen. Takaan, että raha ei menisi hukkaan.

>Uusia kasvoja

>

TV-kuuluttaja ja jääkiekkomaalivahti ovat kuntavaalien menestyjiä. Monen moista muutakin sukankuluttajaa saatiin uusiin valtuustoihin. Kaikilla heillä on tähän asti ollut yhteiskunnassa kovin kapea ja kummallinen rooli. Tillman karsastaa myöskin hiihtäjiä ja tanssijoita ja muita julkkiksia siinä tilanteessa, että he ryhtyvät edustamaan itseään politiikassa. Kaikki tämä on kummallista.

Yhtään vaalirahajuttua ei vaalien alla medialta irronnut. Kummallista. Olisi luullut, että siitä luusta olisi nyt vielä riittänyt kaluttavaa. Jos ei kaluttavaa ollut ja ehdokkaat olivat kovin peloissaan, epäillä sopii, että varmin tie edustuksellisen demokratian vallankahvaan tulevaisuudessakin kulkee tuttujuttu-shown, Uutisvuodon, urheilun taikka television kautta.

Demokratialle tämä merkitsee aikalailla hallaa. Tulevissa eduskuntavaaleissa tulemme näkemään ennennäkemättömän määrän söpöjä tanssijoita, iskelmätähtiä, urheilijoita, lisää kuuluttajia ja muita sellaisia, jotka ovat julkisuutensa jo muilla tavoin hankkineet.

Tavallisen keskituloisen, työssäkäyvän ja vaalirahaa pelkäävän mahdollisuudet ovat oleellisesti kaventuneet. Heidän mahdollisuutensa päästä rakentamaan yhteiskuntaa supistuu vuosi vuodelta.

Kuntien valtuustoissa tällä ei suurta merkitystä ole, sillä kuntarakenne muuttuu nopeasti ja kuntien mahdollisuudet tehdä konkreettisia päätöksiä ovat supistuneet. Lakisääteisten velvollisuuksien täyttäminen ei mahdollista aktiivista ja uusia uria aukovaa toimintaa, vaan yhä enenevässä määrin kuntien luottamushenkilöt joutuvat toimimaan valtiovallan ja virkamiesten kumileimasimina. Tulevina vuosina nämä onnelliset pääsevät keskustelemaan siitä, suljetaanko Peräkylän vai Mäkikylän koulu. Taikka sitten parhaassa tapauksessa siitä, kuskataanko sairaat etelään vai länteen. Taikka siitä, kumpi yksityinen lääkäriasema valitaan korvaamaan yhteiskunnan omat toiminnot.

Mitä enemmän näitä julkisuuden henkilöitä listoilta läpi pääsee, sen suuremmaksi muodostuu poliittisen eliitin valta. Suhtaudun hyvin epäillen siihen, että valtakunnan asioista oikeasti pääsee päättämään hiihtäjäsuuruus Pohjanmaalta taikka hiihtäjäsuuruus Uudeltamaalta. Vakuuttavia näyttöjä näillä on vähän. Seiväshyppääjä on onnistunut pääsemään ministeriksi asti, mutta näinä aikoina hänenkin nosteensa on kadonnut jonnekin.

Tillmanin huomasi lehdestä, että eräällä paikkakunnalla tapahtui niinkin, että eräs ehdokas ei saanut tällä kertaa yhtään ääntä. Semmoinen voi tuntua asianomaisesta hassulta, mutta enemmän se minusta kertoo siitä, että listoille haalitaan epätoivoisesti kaikki mahdolliset voimat yhteiskuntaa kehittämään. Asianomainen ei voinut jostain syystä itse äänestää itseään. Kukaan sellainen, joka pyysi asianomaista, ei ollut häntä äänestänyt eikä myöskään kukaan ulkopuolinen. Tämä ei mene Tillmanin jakeluun.

Tillman odottaa kauhulla seuraavia vaaleja. Erityisen kauhulla Tillman odottaa sitä, miten media pyrkii tulosta ohjaamaan. Pieniä esimerkkejä oli taas ilmassa tällä kertaa.

Tillman on osallistunut näihin kisoihin vuonna kivi ja kilpi. Silloin tulos oli odotettu, joten palkinnoksi tuli ala-asteen johtokuntapaikka, jonka kokouksissa kävin toteamassa sen, että 4 vuoden aikana saatoimme kerran tehdä esittelijän mielipidettä vastustavan päätöksen. Tillmanin lapset siirtyivät yläasteelle vaalikauden aikana ja Tillman päätti keskittyä ns. oikeisiin töihin.

Ettei kävisi niin kuin eräälle Tillmanin tuttavalle eräällä pienellä paikkakunnalla sisäsuomessa. Hän ei ollut erityisesti panostanut kampanjaan , mutta sai silti olosuhteisiin nähden tyydyttävästi ääniä eli 4 kappaletta. Lautakuntapaikka oli näköpiirissä. Vaalien edellä eräs kanssaehdokas sattui kuitenkin kuolemaan ennakkoäänestyksen ja vaalien välissä. Niinpä kävi niin, että tuttavani sai kuntavaaleissa vähemmän ääniä kuin kuollut henkilö. Hänen poliittinen harrastuksensa loppui siihen.

Kuvassa vaalikarjaa odottamassa seuraavia eduskuntavaaleja. Kuva on täältä http://www.kiviniitty.fi/ynauta.html.

>Voitto tuli !!!!

>Erkkolaisen nettiversio tietää kertoa, että

Ylen kunnallisvaalilähetys voitti MTV3:n Idolsin täpärästi sunnuntai-illan katsojakilpailussa. Ajalla 19.30–20.30 Ylen vaalilähetystä seurasi Finnpanelin mukaan 797 000 katsojaa, kun Idolsilla oli 754 000 katsojaa aikavälillä 18.50–19.50.

Kehitys kulkee eteenpäin. Nuorison sieluista kiistellään vakavasti ja rankasti. Ehkäpä tulevat edustajamme pitäisi karsia Big Brother -tyyppisissä taloissa tai Pelkokerroin-ohjelmissa.

Tillman muistaa muuten hyvin senkin ajan, jolloin iltauutiset voittivat suosiossa vaivoin iltahartauden.

Nämä nykyiset uutiset ovatkin tämän modernin maailman rukoukseen kutsu. Säännölliset ja kohtuullisen pakolliset. Olemme siirtyneet informaatiouskonnon piiriin.

Sorry, Tillman on vähän väsynyt. Takana on kaksi tuntia espanjan kieltä ja kuusi tuntia luentoa. Paukut on loppu tältä päivältä.

>Maanantai

>

Poliittinen maisema muuttui yöllä. Äkkiä katsoen tuloksista voisi vetää sen johtopäätöksen, että muutos on tapahtunut vain kaupungeissa. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin sen, että kun seutukunnat maaseudulla voivat huonosti ja elämä asutuskeskuksissa näyttää ainoalta mahdollisuudelta, selvää onkin, että urbaanin maailman murheet koskettelevat yhä useampaa ihmistä.

Nykyinen vasemmisto ei ole enää pitkään aikaan jaksanut, eikä osannut vastata näihin haasteisiin. Aamulla saattoi pääkaupungissa havahtua yllättäen semmoiseen tilanteeseen, että vihreät ovat ohittaneet SDP:n.

Perussuomalaisten listoilta nousivat monet uudet nimet valtuustoihin. Vihreätkin vetivät mukanaan listoiltaan uusia kasvoja. Soinin ja Soininvaaran äänisaaliit osoittavat vahvasti sen, että paluuta entiseen elämään ei enää ole. Tehdastyömiehen ajatus voi aamulla olla mietteliäs. Mihin laitan ääneni seuraavalla kerralla ?

Jos nämä vaalit olisivat olleet eduskuntavaalit ja valtakunnalliset äänimäärät olisivat olleet hallituskaavailujen pohjana, tilanne olisi vieläkin hätkähdyttävämpi. Vaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka.

No mitä tästä tuloksesta nyt ainakin voidaan päätellä. on se, että äänestäjissä on paljon semmoisia, jotka pelkäävät hallitsematonta maahanmuuttoa. Vastaavasti voittajia ovat myös ne, jotka haluavat lisätä kaiken sortin maahanmuuttoa. Poliittinen kenttä kunnissa on siis polarisoitumassa. Polarisoituminen ei kuitenkaan enää ole vasemmisto-oikeisto akselilla vaan korttipakka on nyt kunnolla sekoitettu. Soini ja Soininvaara ovat nyt voittaneet ja osoittaneet, että kummankin sanomalla on selvää tilausta. Rintamalinjat ovat olemassa. Vastakkaiset mielipiteet ovat voimistuneet. Konsensuksen aika saattaa olla liukenemassa.

Väestökeskittymien hallinnossa tullaan näkemään mielenkiintoisia aikoja tulevina vuosina. Vaikka jaettavana onkin vain niukkuutta, se tuskin estää värikkäitä päätöksiä ja maalailevaa depbattia. Tillman jää mielenkiinnolla odottamaan.

Tillmanin apaattisuus tänä aamuna ei johdu vaalin tuloksesta. Arvasin, että joku kuitenkin ajattelee niin. Hämmentynyt mieliala johtuu siitä, että eilen sylkäisi asianpesukone liemensä pihalle. Myös pyykinpesukone on viime viikon aikana lakannut ottamasta huuhteluvettä sisäänsä. Molempien elinikä on 13 vuotta. Elinkaari on tullut täyteen. Kotitaloutemme konekanta näyttää romuttuvan yhtä aikaa. Tilanne on vähän samanlainen kuin kunnallistaloudessa ja väestörakenteessa.

Yhteiset haasteet tässä on Tillmanilla ja uusilla valtuutetuilla.

>House

>

Nous taloni yhdessä yössä –
kenen toimesta, Herra ties.
– Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? –

On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.

Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

Uuno Kailas: Talo

Tillman ei ole vaipumassa epätoivoon, eikä myöskään raastava tauti ole palannut. Kailas saa olla tässä nyt kuitenkin aasinsiltana aamun aiheeseen. Tillman nimittäin katsoi eilen nuorison seurassa elämänsä ensimmäisen kerran kulttisarjaa House. Ja taisi jäädä koukkuun.

Olen lukenut jo pitkään ylistäviä ja arvovaltaisia kommentteja tästä sarjasta. Olen kuitenkin kiertänyt kaukaa, ollut varovainen ja antanut satakuntalaisten ennakkoluulojeni päästä valtaan. Nyt eilisen jälkeen olen ehkä tullut toisiin ajatuksiin.

Suurin syy sarjan karsastamiselle viimeisten kahden vuoden aikana on ollut se, että Tillman on hyvin allerginen sairaalalle, valkotakkisille ja koko tuolle atmosfäärille. Tillman on pyörtynyt niin monessa odotushuoneessa ja tilanteessa, että ette uskokaan. Tillman on pyörtynyt jopa silmälääkärissä.

Nyt sain kuitenkin jakson katsottua ihan siististi. En pyörtynyt kertaakaan. Olin yllättynyt. Yllätyin monesta muustakin asiasta. Päähenkilö muistuttaa suunnattomasti vaimoni veljeä, joka hänkin on lääkäri. Löysimme paljon yhtymäkohtia reaalimaailmaan. Joissain asioissa tohtori House jopa hävisi lankomiehelle. Semmoinen tekee sarjan ihmisläheiseksi ja kiinnostavaksi.

Tämän suurempaan analyysiin en yhden katsomisen jälkeen heittäydy. Erityisen ihastunut olin kuitenkin sarjan anarkistisuudesta ja epäortodoksisuudesta kielenkäytössä. Hatunnosto myös MTV-yhtiölle hyvästä hankinnasta.

Pikku piru sisälläni kuiskii kuitenkin ja väittää, että maikkari on saanut käsiinsä tämän aarteen vahingossa, kun on metsästetty yleisnimikkeellä sairaalasarja. Aikaisemmin maikkari on osunut tämmöisiin kultahippuihin äärimmäisen harvoin. Hyvä asia kuitenkin, että on osuttu tällä kertaa.