Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: syyskuu, 2008

>Siivouspäivä…

>

Olen laittanut ruokaa ja tyhjentänyt baarikaappia. Ei hassumpi yhdistelmä kun pieni flunssa on vähitellen saamassa otteensa miehestä. Ulkotöihin ei oikein kykene ja vuoteessa ei kehtaa olla koko päivää.

Kokkaaminen ja keittiövuoron hoitaminen aikaan saa myötätuntoa, arvostusta ja lämpimiä tunteita uudessa pienperheessä, josta lapset nyt kolmatta viikkoa puuttuvat.

Baarikaapin tyhjentäminen saa aikaan sisäistä lämpöä ja puuhakkuudessa onkin vain se varottava asia, ettei se riistäydy käsistä. Huomenna on nimittäin mentävä laittamaan anopin ja appiukon hautoja kuntoon.

Baarikaappini on Könninkellon alaosassa. Isäni on tämän kaappikellon tehnyt ja käyttänyt paljon hyvää maalaisjärkeä koko kellon mekanismiin . Alakaapin ovi on tehty erityisen narisevaksi, joten muu perhe tietää tarkoin, milloin perheen pää on kaivamassa lohdutusta ja virkistystä.

Nyt se alaosa oli täyttynyt kummallisista ja sekalaisista , melkein tyhjistä pulloista, jotka vievät turhaa tilaa kunnollisilta aineksilta. Olen siis flunssaani maistanut tänään slovakialaista pontikkaa ja erittäin hienoa arrakin punssia. Nyt on menossa Corona brandy. Vielä olisi saatava loppuun yksi gini-pullo ja Vermuth. Kohotan siis flunssaisen maljan lukijoiden onneksi ja kunniaksi.

Voiko siivous olla mukavampaa..

No, keittiövuorossa valmistin juustoista lohifilettä uunissa. Kaikki meni kuin kuumille kiville. Kala syötiin kiitoksella ja ylistysten kanssa.

>Norsu porsliinikaupassa

>

Kummallisen yhteiskunnan kummallisuudet putkahtavat pintaan kuin ongenkoho. Olemme saaneet seurata jo iäisyyden USA:n presidentinvaalien esivaaleja ja juuri kun luulimme hetkeksi pääsevämme hengähtämään, häviöllä olleen ehdokkaan varapresidenttiehdokkaasta on syntynyt riemastuttava show.

Tämä näyttää varmistavan sen, että valkoinen mies tulee jälleen kahmimaan kaiken itselleen. Demokraattien ehdokas teki näyttävän kamppailun, mutta hän kamppaili väärää naista vastaan. Tämä nuorempi ja nätimpi aiheuttaa konservatiiveille sellaisen riemun ja nosteen, että paremmasta ei ole väliä.

No Tillman ei juuri USA-fani ole. Vainikkalan takana löytyy ihan vastaava maa, jossa meno on yhtä pöyristyttävää. Kahdella pahalla ei eurooppalaisesti ajateltuna juuri väliä ole. Yhtä ahdistuneeksi sitä tuntee itsensä Carolinassa ja Kaukasuksella.

Piti puhuman vielä Sarah Palinista. Olin matkoilla toista viikkoa, enkä ole seurannut lehdistöä. Luultavasti täällä Suomessa on etsitty jo Rautalammin ja Konneveden kirkonkirja hiirenkorville, jotta löydettäisi viittaus siitä, sattuuko tämä vauhtinainen olemaan meiltä päin kotoisin.

Porin autokauppiaillekin Sarah voisi olla sukua.

Liitetään tämä Sarah nyt kuitenkin vielä yhteen uuteenkin viitekehykseen. Naisasiakeskusteluun. Tämä Sarah on juuri sellainen sukupuolensa edustaja, joka saa Tillmanin niskakarvat nousemaan, agression kehittymään ja pakoreaktion syntymään. Hän voi laittaa päälleen lyhyen hameen, mutta minun silmissäni se ei pelasta häntä. Kysymys ei ole ulkonäöstä vaan ajattelusta ja olemuksesta.

Hän saattaa olla kova metsästäjä, mutta minä muistelen mieluummin erästä Pirjoa, joka oli ampunut 27 vuoden iässä jo viisi hirveä.

Lukijoille tiedoksi. Olen kovassa flunssassa, silti aloittamassa päivän työt. Ajatus on kuumeisen sumea. Pahoittelen tekstin kummallisuutta. Iltapäivällä ehkä jokunen kommentti nenäliinavuoren takaa.

>Ajatus

>

Valokuvatorstai ehti lähes vilahtaa ohitseni. Huomasin aiheen onneksi toisten blogeista. Mukaan tullaan tällaisella ajatuksella.

Ajatus on kannanotto, lyhyt kommentti Sopronelaisen talon seinässä, Unkarissa. Olen tätä mieltä. Asetun yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei haittaa, vaikka seiniin kirjoittaminen on kiellettyä. Haluan ja uskallan. Allekirjoituksena ehdoton plus.

>Kiusaaja

>

Törmäsin eilen sattumalta kiusaamiseen ja toisen ihmisen solvaamiseen. Entisenä koulukiusattuna ja nykyisenä aikuiskiusattuna kohtaaminen oli karmea, mutta samalla osittain helpottava. En ole yksin. Minä en olekaan paskiainen, jota kiusataan jonkun vajavuuteni vuoksi, vaan minut on otettu silmätikuksi sattumalta, taikka vajavaisten ihmisten toimesta.

Erityisen yllättäväksi tilanteen teki se, että törmäsin asiaan blogi-sivustoilla. Kiusaaminen ei katso aikaa, ei paikkaa. Metodi on vapaa ja menetelmiä sairaat ihmiset hyödyntävät sangen viekkaasti.

Kansakoululaitos saa minulta muuten täydet pisteet edelleen, mutta koulukiusaamiseen se instituutio ei osannut, eikä halunnut puuttua. Yhtenäiskoulun keskikoulukin keskittyi valtaviin oppilasmassoihin, saksan kielioppiin ja pilkkusääntöihin. Vasta lukio toi rauhan. Siinä vaiheessa kuitenkin kiusaamisen jäljet olivat palaneet sielun pintaan.

Alle 10-vuotiaalle on aina traumaattinen kokemus, jos toinen nuori uhkaa tappaa puukolla. Alle 10-vuotiaalle on aina traumaattinen kokemus, jos oma nimi muodostuu pilkan kohteeksi. Ja varsinkin alle 10-vuotiaalle on tuskallinen kokemus, jos huulet muistuttavat Jean Paul Belmondon huulia. Kun kaikkia näitä toistuu päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, jälkiä alkaa näkyä.

Voi sitä itkun määrää.

Myöhemmin olen sitten nauttinut huulistani täysin rinnoin. Melkein poikkeuksetta naisten mielestä semmoiset huulet ovat kiinnostavat ja niitä on kiva suudella. Olen alttiisti antautunut objektiksi.

Nykyään olen aikuisen, entisen opiskelijani kiusaamisen, uhkailun ja kirjoittelemisen kohteena. Kohta tulee myös 10 vuotta täyteen psykiatrisen poliklinikan asiakkaana. Lepakot eivät vai tahdo lähteä lentoon.

Vaikka kiusattu lopulta sairastuu, varsinaisen sairas on aina kiusaaja. Tunnevammaisten sielujen määrää voi vain arvioida siitä tuskasta ja väkivallasta, joka kiusattujen kasvoilta paistaa.

Kaksi lastani ovat kunnialla kantaneet 20 vuotta samaa sukunimeä. Kumpaakaan ei ole kiusattu kertaakaan. Maailma siis joko on muuttunut, taikka kohdalle ei ole sattunut sopivaa kiusaajaa. Kiusaamisen syy lähteekin usein kiusaajasta, ei kiusattavasta.

>Mustaa lunta tupaan…

>

Keväällä kukaan ei rohjennut lyödä vetoa Tillmanin kanssa siitä, mitä metsäteollisuudessa tapahtuu puutullien seurauksena. Hiljaiset sopimukset Paperiliiton kanssa keväällä antoivat ounastella sitä, että neuvotteluissa oltiin huolissaan enää siitä, tuleeko edes itselle tilipussia.

Tänään sitten rävähti oikein kunnolla. Stora Enso ilmoitti laittavansa kaksi kartonkikonetta kiinni Imatralla ja hylsykartonkikoneensa Varkaudessa. Lisäksi suljetaan muovipäällystekone Imatralla ja Karhulassa. Veitsiluodossakin voi tulla henkilövähennyksiä. Tuotannonrajoituksia tulee Uimaharjulle ja Sunilaan. Aikaisemmin jo ilmoitettiin Uimaharjun toisen koivukoneen sulkemisesta.

UPM aikoo sulkea Kajaanin paperitehtaat sekä Tervasaaren sellutehtaan Valkeakoskella. Muita supistuksia ja vähennyksiä tulee ilmeisesti kaikille tehtaille.

Osakkeet tulevat nousemaan jyrkästi , mutta ahdistus on kova tehdaspaikkakunnilla. Toivottavasti kallistuvat osakkeet eivät houkuta venäläisiä ostajia. Silloin edessä voi olla tilanne, että uusille omistajille halpaa puuta alkaisi löytymään jälleen itärajan takaa.

Odotamme Metsäliiton ilmoituksia…..

Asunnot tulevat edullisiksi ostaa. Voikkaa ja Kemijärvi olivat vain jäävuoren huippu tässä spektaakkelissa. Syyskuun 10 päivä tulee olemaan monelle perheelle Kajaanissa, Valkeakoskella ja Imatralla syyskuun 11. päivän veroinen painajainen. Mistä saa ruokaa ja kuka lyhentää asuntolainaa, jonka vakuudet romahtivat aamulla klo 9. Moni puutavara-autoilija miettii sitä, pystyykö autolla ensi vuonna kuljettamaan jotain muuta. Hiekka ja öljy eivät semmoisessa vaunussa pysy.

Nokia hoiti kesällä Bochumin arvosanalla välttävä. Mielenkiintoista on nyt nähdä, miten nämä omat kotimaiset irtisanomiset hoidetaan.

Ainakin eduskunnassa on nyt sitten mutakin juteltavaa kuin kesämökki-muistoja ja muutakin touhua kuin lomakuvien katsomista. Mitään ei voi kuitenkaan tehdä.

Ps. Klo 11.50.
Pörssi reagoi odotetusti. Riemu tervehtymisestä leviää ja kurssin nousevat. Tulee kuitenkin vielä aika, jolloin huomataan, että todellinen painajainen on täällä. Pankkisaleissa olevat liituraitapojut saattavat kääntää kelkan jo lähitulevaisuudessa. Kun käy ilmi, että tulokset eivät vieläkään riitä odotuksille.

>Muistelukset 3

>

Lienee kohta aika palata normaaliin päiväjärjestykseen ja lopetella viime viikon matkaselostukset. Hennon ehkä niin tehdä huomenna, mutta tänään vielä muutama stiletin terävä huomio.

Naisten koroista nimittäin. Tillmanin mieli on harvoin matkan jälkeen terävä. Kerron siis koroista ja helteestä.

Tiedätte mitä aikaan saa Keski-Euroopassa viikkotolkulla paikallaan makaava 27 asteen helle. Paikalliset naiset keräävät vielä kerran kesävaatteensa ylleen ja laittavat 15 sentin korot alleen. Kesävaatteita heillä on vähän, mutta koroista siellä päin ei juuri tingitä.

Kun sitten pohjoismainen, hikinen, syysvaatteilla varustettu fenno-ugri uros kuulee kadulla takaansa lähestyvät korkojen äänet, vain talvisodassa jalostunut kärsivällisyys ja tahdonvoima voivat estää pään kääntymisen. Usein eivät edes nekään.

Vaikea olisi kuvitella siihen helteeseen laulaja Jaakko Teppoa laulamassa Hilmastaan ja seminologi Onni Laukkasesta, tuosta pirullisesta kravattisonnista, joka vei Hilman. Laulun päähenkilö odottaa turhaan enää kuulevansa navetta polulta Hilman hajanaisten kenkien lotinaa. On pakko todeta , että ”syksy saa ja Laukkanen, vaan minä en”

Laulussa tarkoitetaan korkokenkien asemesta joko rikkinäisiä kumisaappaita, taikka sitten rikkinäisistä kumisaappaista irtileikattuja , vielä ehjiä jalkateräosia. Satakunnassa näitä käteviä pihajalkineita kutsuttiin rakkaudella nimellä ”kusiluistit”. Jalkineet olivat pitkässä käytössä kuluneet sileiksi ja kun niillä illalla yritti kevätjäätikköisellä pihalla edetä kohti ulkovessaa, nimitys aukesi huonommallekin etymologille.

Muistelen siis edelleen korkoja. Girls on high heels- termi on aina saanut käsivarsissani karvat nousemaan pystyyn. Kovin en kehdannut kadulla kuvata näitä ihmetyksiä, mutta tunnelmaan voitte päästä vaikkapa listallani olevasta sivustosta, jonka teemana ovat Köpiksen pyöräilevät tytöt.

Tämän päreen kuvana on maisema Riikasta, Latviasta. Tätä samaa maisemaa näyttää riittävän Tallinasta Roomaan asti. Tuulipuvut alkavat yleistyä vasta Katajanokalta pohjoiseen. Roomasta alaspäin taas yleistyvät Burghat.

>Käännöksiä….

>

Korvissa ei soi enää simultaanitulkin ääni. Sellainen tekee ihmisen usein rauhattomaksi ja äreäksi. Tekee mieli pois penkistä ja baariin oluelle. Usein tulkit seilaavat käännöksensä kanssa puoli minuuttia perässä ja latelevat yleissanoja erikoiskongressien puheisiin. Kuulijalla on onneksi abstrakti kädessään, joten välillä voi ihan rauhassa ottaa kuulokkeet pois korvistaan. Slovakian kielestä on kylläkin hankalaa päätellä oikein mitään kuullun perusteella. Lavitsa on penkki sielläkin, mutta olut on taas pivo.

Unkarin rytmi on kotoinen, mutta silloinkin on viisainta lyödä luurit korviin. Itävallan saksa on selvää lentokoneessa ja hotellissa mutta maan tasalla ja maakunnissa puhutaan kieltä, jolla ei juurikaan ole mitään yhteistä Jacobson- Öhmanin Saksan kieliopin kanssa.

Mutta vääryys on se, että tulkit vaihtavat aina 20 minuutin välein vuoroaan. He pääsevät huilaamaan. Kuulija ei. Vääryys on myös se, että simultaanikojeen vastaanottimen äänisäätö ei toimi. Lohdullista on yleensä taas se, että sen laitteen näpräämiseen saa kulumaan aikaa.

Oma esityksemme meni hyvin. Abstrakteista oli koottu kirja ja varsinaiset tekstit annettiin osallistujille CD-levyllä. Tämän lisäksi osallistuja sai kassillisen, eli noin 5 kg , painettua sanaa ynnä paidan ja muuta rekvisiittaa. Kaikki oli koottu näppärästi kannettavan tietokoneen kantolaukkuun. Sekin on hyödyllinen kapistus.

Aika moni osallistuja oli lähtenyt pelkästään tekstipohjalta liikkeelle. Esiintyvät henkilöt olivat kokeneita, kun taas näille muille riitti se, että julkaisussa mainitaan ja nimi on kirjassa sekä rompulla teksti.

Käyntikorttimarkkinat toimivat väliajalla ihan tyydyttävästi. Saimme jopa paikallisen yliopiston vararehtorin ja tiedekunnan varadekaanin neuvottelupöydän ääreen. Seuraavien viikkojen aikana pitäisi nyt sitten sorvata yhteistyösopimuksen runko ja saada siihen viralliset allekirjoitukset.

Hyötysuhde muodostui siten oikein hyväksi. Ulos käsistä sai normaalit 30 korttia ja takaisikin tuli 20. Kun tuloksena on yksi uusi yhteistyösopimus ja kaksi muuta mobility-hanketta sekä toista kymmentä uutta kontaktia, voi vain olla tyytyväinen.

Ensimmäisen illan awards-gaala oli vähän väsyttävä, sillä päästäkseen refreshment-osioon, oli jaksettava katsella mitalien luovutusta pari tuntia.

Toisen illan päätösgaalaan oli kutsuttu vain 30 henkeä. Se tilaisuus oli hyvinkin paljon virkeämpi ja kansainvälisempi. Awardsit oli jätetty pois ja keskityttiin pelkästään virvoitukseen.

>Lasittunut katse

>

Suositut asiat ovat kulttuurisidonnaisia. Ja muutenkin ne ilmentävät ympäristöään ja kulloistakin todellisuutta. Tonavalla on huono purjehtia kovassa virrassa ja suopotkupalloa ei juuri Itävallassa näe. Pesäpallokin puuttuu maisemasta.

Pyöräily on Keski-Euroopassa hyvin suosittua. Vaikka pyöräteitä ei juurikaan näe ja kylien läpi kulkevat tiet ovat hengenvaarallisia usein jalankulkijoillekin. Teiden reunukset ovat kapeita tai olemattomia. Pyöräily on itse asiassa uskomattoman suosittua.

Kuvassa poljetaan maastopyörällä kilpailua metsäpoluilla. Numerolaput rinnassa takaavat sen, että kyllä tässäkin lajissa päästään löylynheiton MM-kilpailujen veroiseen sinnittelyyn. Maastot nimittäin eivät ole läheskään aina tämän kuvan kaltaista idylliä. Tämänkin kisan lähtöpaikka oli semmoinen vuohen mentävä polku, jolla monet kilpailijat aloittivat urakansa samoin kuin lapsuudessaan koulutiensä; taluttamalla.

Seurailin kilpailua muutaman tunnin ja sain taas annokseni kilpaurheilua täyteen. Urheilulajit ovat ehkä kulttuurisidonnaisia, mutta urheilijoiden sosiologia ja käyttäytyminen on yleismaailmallista. Kun oma lähtöhetki lähestyy, korvissa alkaa suhina, katse lasittuu ja adrenaliini erittyy vereen kuin Kiutaköngäs. Saman ilmiön kohtaa Suomessa Jokamiesluokan autokilpailuissa, heinähölkän lähtövaatteen alla ja pilkkikilpailujen alussa.

Voi sitä numerolappu-riemua.

Mutta pyöräily on kova juttu Itämeren eteläpuolella.

Tillmanin aamu kuluu leadership -teeman ja nuorison parissa. Ryhdyn valmistamaan nimittäin nuorisoa seuraavaa nousukautta varten. Tämän edessä olevan syöksyn aikana he voivat hioa johtamiskuntoaan ja ehkäpä myös vähän raakaa management puolta itsestään. Noin seitsemän vuoden kuluttua he ovat seuraava leijonalauma, joka piiskaa tämän yhteiskunnan taas mielettömään nousuun ja riskinottoihin. Silloin Tillman on KELA: n vuoronumero kädessä jonottamassa eläkepapereiden täyttöapua.

>Olen palannut….

>

Olen palannut työrästien ääreen. Niitä ei ollut kovinkaan paljoa viikko sitten, mutta organisaatio on ansiokkaasti muistanut poissaolevaa. Olen siis tuskassa ja kiireessä. Kylmässä ja kauhussa.

Viikon poissaolo on aiheuttanut nimittäin henkisen ja ruumiillisen aggression ja tuskan muuta organisaatiota kohtaan. Huomaan ruumiini reagoivan kummallisesti paluuseen. Huomaan organisaation saavan minut jälleen otteeseensa ja tietysti reagoin heti voimakkaasti. Puoli tuntia tällä kertaa riitti. Aikaisemmin paluun jälkeen on voinut edes päivän viettää onnellista ja täyteläistä elämää.

Paluun jälkeistä henkistä krapulaa. Voitte tietenkin ehdottaa tätä, mutta tulen kiistämään ehdottomasti ja jyrkästi. Tiedän kyllä mitä se on. Kun jää henkisesti jonnekin matkakohteeseen taikka tunnelmaan kiinni, paluu on vähittäistä ja repivää. Saavutetun asian melankolia lienee asialle oikeampi termi.

Eilen oli Wienin lentokentällä vielä 27 astetta hellettä. Vähän enemmän oli alkuviikolla Slovakiassa ja eniten saattoi olla Unkarissa maanantaina. Kävin nimittäin piipahtamassa Tonavan mutkassa olevassa pikkukaupungissa nimeltään Vac.

Kuva on Slovakialaisen hotellin huoneen ikkunasta. Tämmöistä näkymää katselin aamuisin ja kaipasin nettiyhteyttä. En kaivannut kotimaahan, enkä Suomi-nimiseen paikkaan. Läheiset ihmiset olivat tietenkin mielessäni, mutta muuten nationalismi, isänmaallisuus taikka Räikkösen ajamiset olivat totaalisesti kadonneet mielestäni. Tunsi olevani eurooppalainen ja kierteleväni omieni parissa.

Siskoni soitti Venetsiasta. Olimme sattumalta keskellä Eurooppaa ja vain 500 km päässä toisistamme. Jenkeissä asuvana hän nauttii varmasti vanhasta Euroopasta yhtä paljon kuin minä. Hänellä on vähän kontrastia ja samalla kuitenkin hänellä on myös nuoruuden kokemuksia Euroopasta.

Kaksi päivää kului Itävallassa. Siellä pidetään kohta Vaalit. Heider tuntui taas olevan kova luu. Muutenkin Itävaltalaiset olivat omapäisiä ja veikeitä vanhaan malliin. Joka paikassa savu röyhyää ja tupakit palavat. Habsburgien tehokkuus , toimeliaisuus ja varakkuus näkyy selvänä ja siitä ollaan ylpeitä. Samalla ollaan kuitenkin vähän naiiveja ja yksinkertaisia.

No kaiken sen antaa anteeksi, kun istuu iltavalaistuksessa keskellä Wienin kaupunkia ja ihmettelee Tapanille rakennetun tuomiokirkon komeutta. Ukrainan rajalta aina Kroatiaan, Sveitsiin , Böömiin ja Romanian rajoille asti Sissi ja kumppanit viettivät iloista ja huoletonta elämää. Välillä asiat näyttivät olevan vähän huonommin 1940-luvun jälkeen, mutta kunhan Slovakia saa ensi vuonna Eurot käyttöön, entinen iloinen suurvalta on taas palan eheämpi. Passia siellä suunnalla ei kysellyt enää kukaan muu kuin hotellin receptionisti.