>Tuuliviiri

by Michael Tillman

>

Sosiaalidemokraattinen puolue pitää välttämättömänä, että poliisi tehostaa Internetin seurantaa.

SDP:n mielestä netin valvontaan tarvitaan erillinen ja vahva nettipoliisiyksikkö.

SDP:n puoluehallitus patistaa maan hallitusta myös vaikeuttamaan aseiden saantia. Puolueen mielestä lupakäytäntöjä on tiukennettava heti.

Lisäksi on kohta odotettavissa, että SDP:n edustajat esittävät sisäministerin eroa. Sen kaltaista liikehdintää on ollut ilmassa. Muutenkin haaskalle on tultu innokkaasti ja reippaasti.

Sama puolue on kynsin ja hampain pitänyt viime vuosina kiinni siitä, että poliisien määrää ei saa lisätä, poliisin valtuuksia pitää vähentää ja muutenkin laillisuus ja järjestys on ollut huonossa huudossa näiden veijarien keskuudessa. Tämä puolue on kuitenkin aina ollut kuuluisa ja kykeneväinen mitä ihmeellisimpiin käännöksiin. Tämä koskee tietenkin myös koko vasemmistoa. Niin nytkin on tapahtumassa.

Luen juuri Jari Tervon uusinta kirjaa , Troikkaa. Siinä kirjassa on alkusivuilla liikuttu pääasiassa 1918 vuoden Pietarissa ja punaisten pakolaisten keskuudessa. Sielläkin tuntui fiktiivisen kirjan mukaan vallinneen samanlainen härdelli. Tässä tapauksessa uskon Tervon kirjalla olevan myös todellisuuspohjaa. Suomalaisen vasemmiston todellisuuden taju on aina ollut vähän horjuvaa.

Mutta tulkoon nettipoliisi. Kannatan sydämestäni. Nykyinen tyyli, jossa poliisi ei pääse kaikille nettisivuille on joka tapauksessa surkuhupaisa, etten sanoisi järjetön.

Muistutan Jutta Urpilaista myös siitä, että hän lupasi kesällä kääntää sosdem-kelkan kohti huimaa ylämäkeä vierailemalla oppilaitoksissa ja korkeakouluissa ja tuomalla ilosanomaan nuorisolle. Huomautin asiasta täällä kesäkuussa ja uudelleen kesän loputtua. Jotta puheenjohtajalta ei asia unohtuisi, huomautan nyt syyskuun kohta loppuessa, että silvu plee. Siitä vaan. Kunnallisvaalit ovat kohta edessä. Nuorisoa on perinteisesti jäänyt paljon vaalihuoneistojen ulkopuolelle. Semmoisesta varmaan kärsii myös sosdem-puolue.

Kaikki mikä voidaan tehdä nuorison aktivoimiseksi, tulisi myös tehdä. Jokainen, joka saadaan kadulta pois ja järjestötoiminnan piiriin, on voitto tulevalle yhteiskunnalle. Minulle mahdollinen sosdem -menestys aiheuttaisi henkilökohtaisesti ahdistusta, mutta olen valmis uhraamaan oman tunne-elämäni nuorison hyvinvoinnin alttarille.

Henkilökohtaisesti en voi Urpilaiselle taata, että nuoriso suhtautuu hänen aatteeseensa kovin suopeasti. Olen kuitenkin valmis iloitsemaan hänen kanssaan jokaisesta uudesta nuorisojäsenestä, sai sen sitten mikä puolue tahansa.

Erityisen pettynyt olen, jos Urpilaisen kesäkuinen puhe jää normaaliksi poliittiseksi jargoniksi.