>Valkoisen miehen hommiin

by Michael Tillman

>

Eilen tuli julki mielenkiintoinen uutinen monelle maallikolle. Suomeen on pyrkimässä tänä vuonna 600 opiskelijaa Nigeriasta. Viime vuonna heitä oli 400. Toissa vuonna 200.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jo muutaman vuoden tuskailleet supistuvien ikäluokkien ja kapenevan tulorahoituksensa kanssa. Budjetin kasassa pitäminen vaatii joko ulkopuolista tulorahoitusta taikka sitten lauman pääluvun lisäämistä. Kun kotimaasta ei enää kaikille opetettavaa riitä, lainataan ulkoa.

Oma työnantajani aikoo hankkia 2015 mennessä ulkomaalaisia opiskelijoita kirjoihinsa niin paljon, että heitä on talossa vuosittain 500 kappaletta. Kun tuon luvun kertoo luvulla 30 , pääsee aika lähelle sitä tilannetta, joka meillä silloin tulee koko maassa olemaan.

Nyt on kuitenkin käynyt rajavartioston tietojen mukaan niin, että kaikki 600 nigerialaista, jotka tänä vuonna haluavat meille opiskelemaan, eivät olisikaan aivan puhtoisia pulmusia ja että jotkut heistä saattaisivat maahan päästyään kiinnostua muistakin asioista kuin opiskelusta. Vieläpä rajavartiosto epäili, että kaikki eivät opintojen päätyttyä lähtisikään takaisin Afrikkaan.

Ratkaisuksi kaavailtiin esimerkiksi sitä, että korkeakoulujen pääsykokeita ryhdyttäisiin pitämään ulkomailla. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi välittömästi. Kokemusta pääsykoevalvonnasta on kymmenien vuosien ajalta. Tärkeä ja haasteellinen homma. Hyvin se on minulta hoitunut.

Ideaa voisi vielä vähän kehitellä. Nigeriaan, Lagosin lentokentälle pitäisi laivata tuhat pulpettia ja tuolia. Toukokuussa lentokentän talonmies voisi asetella ne sitten kauniisti puolikaaren muotoon odotushalliin. Määrättynä päivänä pohjolasta pölähtäisi sitten pari – kolme kalpeaa AMK-opettajaa pääsykoepapereiden kanssa keskelle trooppista kuumuutta. Pisterajat olis rukattu semmoisiksi, että ulkona odottavat pari Finnairin konetta saisivat jokaisen penkkinsä täyteen. Vielä jäisi AMK-opettajille penkit koneen etuosaan. Kun lennokki olisi ilmassa, virkamies voisi tyytyväisenä tilata tytöiltä Gin Tonicin. Oppilashankinta on taas hoidettu menestyksellisesti.

Omat erityisongelmansa nämä tietenkin Suomessa koulujärjestelmälle aiheuttaisivat. Jo nyt on äärimmäisen vaikeaa hankkia ulkomaalaiselle opiskelijalle harjoittelupaikkaa. Tulevaisuudessa ehkä vieläkin vaikeampaa. Kun ei ole sosiaaliturvatunnusta, ei voi saada verokorttia. Kun ei ole verokorttia, ei voi saada työpaikkaa. Kun ei ole työpaikkaa….

Nämä 15 000 opiskelijaa olisikin lennätettävä väliharjoitteluihinsa takaisin Lagosiin ja muihin eksoottisiin maihin. Siellä heidän on hyvä tutuissa ympäristöissä harjoitella täällä Suomessa oppimiaan asioita ja virkistäytyneenä palata taas opintojen ääreen. Mukaan paluumatkalle voisi houkutella serkkuja ja muita opiskelunhaluisia.

Harjoittelunvalvojana olen erityisen kiinnostunut asiasta. Valvontakäynnit harjoittelijoiden luokse ovat oleellinen osa opintojen ohjaamista. Tähän asti olen ulottanut matkani Ouluun ja Hyvinkäälle, Juvalle ja Vaasaan. Ehkä jo ensi vuonna tyypillinen harjoittelunvalvontamatka kulkee reittiä Helsinki – Pariisi-Madeira – Rio de Janeiro- Ontario (USA)- Tokio- Kap Kaupunki- Lagos- Togo- Niger- Sudan – Somalia – Suomi. Tarkkoja kaupunkeja on vielä vaikea luetella. Voi sitä matkalaskun tekemisen riemua.

Kuvassa on meneillään Harjun yhteiskoulun pääsykoe vuonna 1956. Kuva on löydetty netistä.