>Paholaisen haarukka

>

Aurinko paistaa ja mieli on sekaisin. Viikonloppuna olen ahminut Juha Seppälän uusinta romaania , Paholaisen haarukkaa. Kirja ei ole kovin helppolukuinen, mutta taattua laatua se on ja teksti tulee kestämään paljon pidempään kuin Seppälän paidat.

Seppälä on kirjoittanut kirjan, jonka teksti on peräti ennustuksellinen ja monitasoinen. Viime viikon finanssikriisi on tallentunut kirjailijan ajatuksiin ja lauseisiin tarkkuudella, joka on sekä ennustuksellista, että hämmästyttävää.

Eniten olen kuitenkin nauttinut yksityiskohdista ja siitä, että kirja vie mennessään. Vaikeudestaan huolimatta jo ensimmäisellä lukukerralla tietää päässeensä mukaan johonkin upeaan ja ainutlaatuiseen mukaan.

Henkilögalleria on suppea, mutta kerroksellisuus saa ihmiset ja heidän tekemisensä kertautumaan. Välillä Seppälä johdattaa lukijan kaupunkimaiseman kellarihuoneistoihin ja sitten taas voimme lukea rauhallista tekstiä maaseutupaikan viivasuorasta keskuskadusta. Ken on ajanut Seppälän syntymäpitäjän, Karvian, kolmen kilometrin pituisen keskuskadun läpi, tunnistaa oitis, että tässä nyt kerrotaan kotipitäjästä.

Ken taas seurasi viime vuonna Seppälän blogia Satakunnan Kansa-lehden verkkosivuilla, huomaa taas sen, että vaikutteita on saatu siitäkin maailmasta.

Mutta finanssimaailman koukerot ja sijoitusanalyytikot ovat ehkä teettäneet Seppälälle suurimman työn. Rahoitusinstrumentit ja konnan koukut ovat hyvin tekstissä esillä ja ne näyttäisivät olevan ihan oikein substanssinkin osalta.

Seuraava viikko on kiireinen. Tillmanin pitäisi jaksaa luennoida 28 tuntia. Semmoinen asia tarkoittaa sitä, että blogin lukijoiden on tyytyminen tällä viikolla vähän vähempään.