>Kansalaistottelemattomuutta….

>

Lentokoneellisen saksalaisia lomamatkustajia onnistui painostaa lentoyhtiö Air Berlin vaihtamaan konetta sen jälkeen kun kone oli kahdesti yrittänyt turhaan ilmaan. Välikohtaus sattui Nürnbergissä sunnuntaina. Näin kertoo meille aamun erkkolainen.

Koneessa oli sähköjärjestelmään liittynyt varoitusvalo vilkkunut. Lehtoyhtiön mukaan itse koneen lentokelpoisuuteen asia ei olisi vaikuttanut mitenkään. Matkustajat olivat tunteneet kauhua ja epävarmuutta. Lottopallot tuntuivat juuri sillä kertaa pomppivat otollisesti ja häviävän pieni mahdollisuus tuhosta näytti todennäköiseltä.

Merkittävä uutinen joka tapauksessa. En muista koskaan aikaisemmin lukeneeni mistään vastaavasta. Lentoyhtiöt ja matkustajat ovat tähän asti voineet sokeasti luottaa GT: n voimaan ja lentoliikenteen suunnattomaan turvallisuuteen. Suurin onnettomuuden mahdollisuus oli jo selvitetty matkalla kotoa kentälle.

GT ja muut virvoitusjuomat ovatkin olleet halpoja ja näppäriä keinoja saada matkustajat rauhoittumaan. Miksi muuten olisi selitettävissä se, että juottokaukalot aukeavat Vantaallakin samaan aikaan kun maanviljelijä klo 6 menee katsomaan navettaan pyhäaamuna lehmiään ja kaupungeissa nuoriso valuu diskoista kotiin.

Kerran kohdalleni on sattunut tapaus, jolloin lentoyhtiö pelasi tässä asiassa korttinsa väärin. Olin lähdössä parjatulle , turistien pilaamalle Grand Canarian saarelle aamulla klo 6. Kun istuimme koneessa, aamu-uninen cartering-auton kuljettaja kolhaisi lennokkia siinä määrin kylkeen, että kohta huomasimme olevamme jälleen odotusaulassa. Koneen kylkeä ryhdyttiin avaamaan auki ja meille annettiin ruokakuponkeja, joilla saattoi ryhtyä syömään riisiä ja kumikanaa lentoaseman ravintoloissa.

Korjaus viivästyi, koska sopivia niittejä piti lennättää Tukholmasta. Kun koneen kylki oli saatu niitattua umpeen, miehistön lentotunnit menivät umpeen. Seuraava, sopiva , sen koneen puikkoihin koulutuksen saanut pilotti oli kuitenkin Oulun takana kesämökillä pilkkomassa puita. Jahkaa hänet oli saatu sieltä Vantaalle, aikaa olikin kulunut jo 14 tuntia.

Malttamattomat lomalaiset olivat kuitenkin Vantaalla aloittaneet lomanvieton. Kumikanan ja riisin ostoon annetut kupongit kelpasivat kaikissa ravintoloissa myös gin tonikin ja muiden virvokkeiden ostoon. Päivän mittaan tämä lauma kävi niin monta kertaa Finnairin tiskillä kyselemässä koneen remontista niin värikkäin sanavalinnoin, että illalla klo 20 koneeseen nousijat valikoi tuubin ovella nuorempi konstaapeli, eikä suinkaan kenttävirkailija.

Oletteko muuten huomanneet matkustamossa, miten moni rutinoitunutkin matkustavainen nousukiidon ja laskeutumisen ajaksi laskee lehden pois käsistään, hipelöi hetken rannekelloaan ja laittaa kätensä ristiin. Kun kumipyörät vinkaisevat kentän pintaan, ote kirpoaa ja seuraavaksi käsi hamuaa jo pään yläpuolella olevan tavarahyllyn kantta. Taputuksia ei enää juurikaan kuule edes lomalennolla.

Kun kone pysähtyy, koko lauma on käytävällä jonossa odottamassa sitä, että pääsee jonottamaan matkalaukkuhihnalle.

Meissä kaikissa taitaa elää edelleen pikku Matti ja Liisa Lapinlahden asemalla. Jos oikein muistan, Matti oli rautahevosta kovin tohkeissaan ja peloissaan, eikä oikein viihtynyt junan penkissä.

Kuvassa on Neuvostoliittolainen torjuntahävittäjä, MIG 21, jonka kyljessä näkyy vähän paikallista niittaustyön laatua. Siinä näyttää olevan vahva ”kotimaisen” työn leima.