Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: syyskuu, 2008

>Piru merrassa….

>

No Niin…

Tästä sitten mennään. Tämä sukupolvi ei säästele ja seuraavalla ei ole enää mistä säästää. On odotettavissa mielenkiintoinen tiistai. Nyt kun me väännämme sorvia, aika monessa amerikkalaisessa kodissa yritetään nukkua. Jännitystä on luvassa enemmän kuin yhdessäkään Likaisen Harri elokuvassa. Eipä taida tulla uni silmään ihan kaikilla.

Puhutaan mekin jostain muusta. vaikkapa kirjallisuudesta. Lukekaa nyt ihmeessä Juha Seppälän uusin kirja, Paholaisen haarukka, pääsette ainakin tunnelmaan. Muutakin hyvää voisi lukea. Lukeminen on halpaa ja hyvää ajanvietettä ja tulevaisuudessa monille ei juuri sen kalliimpaa harrastusta voi suositellakaan. Me viisikymppiset tulemme viettämään melko rauhallisen ja kulutuksesta vapaan tulevaisuuden. Seuraavaa nousukautta saamme ihailla vanhusten palvelutalon ikkunasta.

Jari Tervon uusin kirja kertoo sekin epävakaista ajoista. Troikassa oleskellaan Tampereella, Viipurissa ja Pietarissa vuosina 1918 – 1920. Sitten tullaan takaisin Tampereelle pääsiäiseksi tappamaan Mannerheimiä. Pahaksi onneksi päähenkilö Rossi on omantunnon arka pasifisti, joka ei halua ihmistä ampua. Rossi puhuu Antti Tuurin oloisia lauseita, yrittää taistella omantuntonsa ja kiihkomielisten tovereiden kanssa ja tasapainoilee samalla miehuutensa kynnyksellä. Oma poika muodostaa lopulta viimeisen esteen Murha-Kustaan ampumiselle.

Antti Tuurin kirjassa Kylmiä kyytejä päähenkilö seikkailee myös Tampereella keväällä 1918 ja välttelee viimeiseen asti tappamisvelvollisuuksiaan. Hänen suustaan tulee aitoja Tuuri-lauseita. Niihin ilmeisesti Tervokin on tykästynyt, sillä niin paljon Rossin lauseet muistuttavat Tuurin kirjoittamia. Tuurista Tervon erottaa siinä, että Tervo ei ole tarinaan sisällyttänyt yhtään paskamaista satakuntalaista konnaa. Siitä Tervolle erityinen kumarrus.

No minulle tämä kielten samankaltaisuus on riemastuttava kokemus. Semmoisia lauseita jaksan lukea enemmänkin. Troikkaa on muutenkin mukava lukea. Viime vuonna luin Verneri Lehtimäen elämänkerran. Siinä oli seikkaperäisesti selostettu esimerkiksi 800 ihmisen pako suuressa rekikolonassa saarretusta Tampereen kaupungista. Ilmeisesti Tervokin on Lehtimäen elämänkerran lukenut, sillä Rahjan veljekset ja muut yksityiskohdat ovat paikoillaan ja elävästi kerrottuja.

Tervon kirjoissa naishenkilöt retkahtavat yleensä renttuihin ja pitävät näitä viimeiseen asti pystyssä ja ovat vahvoja kuin pirut. Tällä kertaa Tervo on suonut armon kirjansa leideille. Melko monelle käy hyvin loppupeleissä. Varsinkin Ellen Kataja saa maistaa aitiopaikalla yhden päivän ajan elämää ja sen tuomia herkkuja. Suosittelen Troikkaa hyvänä lukuelämyksenä ja oivallisena kertomuksena. Näinä ankeina aikoina.

Kuvassa on Turunmaan Pankin osakekirja vuodelta 1923. Sitäkään pankkia ei enää ole. Kuvan olen löytänyt netistä.

Mainokset

>Me on hävitty tää peli….

>

Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone on hylännyt esityksen roskapankista.
Äänestystä edelsi neljä tuntia kestänyt keskustelu. Presidentti George W. Bush esitti 700 miljardin dollarin summaa, jolla ostettaisiin pankeilta niiden arvottomiksi käyneet asuntoluotot ja muut ongelmalainat. Tämä esitys on nyt kongressin edustajanhuoneessa hylätty.
Ennen kuin mitään uutta saadaan esitettyä, markkinat alkavat reagoimaan , ja veikkaan, että voimakkaasti. Kello on nyt 21.17 maanantai iltana. Presidenttipeli sai tällä kertaa arvoisensa kehykset. Voisi sanoa, että nyt on aivan sama, kuka sitä maata hallitsee. Vaika Palin. Se on nyt menoa ja kannattaa kaikkien Tatjanoiden ja Sarahien pitää huivista kiinni.
Monen muunkin asian suhten on aivan sama, mitä tehdään. Iso pyörä on lähtenyt liikkeelle.
Aamun uutisissa voidan sitten nähdä, mihin lukemiin Wall Street on yöllä pysähtynyt.
Jos jossain maassa vielä on lupa shorttailla pörssissä, nyt nämä veijarit tekevät tiliä.
Tulemme näkemään mulistavan viikon, mullistavan kuukauden ja mullistavan ajanjakson.

Minullapa on muutama tuhat käytettyä olutkorkkia. Niillä saatetaan vielä käydä kauppaa kovasti tulevaisuudessa Mad Maxin tapaan, kun muu valuutta on menettänyt merkityksensä.

Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin.

ps. Nascad on menossa 21.38 6 % alamäkeen.
ps. 2 Nasdac on menossa 21.43 6,35 % alamäkeen.
ps. 3 Nasdac on menossa 21.50 6,52 % alamäkeen
ps. 4 Nascad on menossa 21.55 6,62 % alamäkeen
ps. 5 Nasdac on menossa 22.05 6,80 % alamäkeen
ps. 6 Nasdac on menossa 22.14. 7,02 % alamäkeen
ps. 7 Tuosta voi joku näppärä laskea tasaisen vauhdin taulukon. Taitaa olla noin 2 % tunnissa

Oikein hyvää yötä Kello on nyt 22.16

>Tutun tuttu maailmalla….

>

Eilen sain tutulta kaverilta linkin, jossa tutun tuttu on mukana vähän pidemmällä prätkäreissulla. Harmi, että pääsemme mukaan seuraamaan kavereiden reissua vasta puolessa välissä matkaa. Linkki löytyy tuosta blogissani olevasta listasta, mutta tästäkin pääsee kavereiden matkaan.

Itse haaveilin 10 vuotta sitten tämän mantereen poikkiajamisesta. Nyt vain siitä , että ensi kesänä pääsisi edes pari sataa kilometriä itärannikolla ajamaan.

>Juhlien jälkeen

>

Kauhajoen kasinolla ampumatragediasta huolimatta esiintynyt Stam1na-rockyhtye veti heikosti väkeä nuorten suosimaan bilepaikkaan lauantaina. Juhlatuulella oli tavanomaisen tuhannen nuoren sijaan vain nelisensataa vierasta. Ylen televisiouutisten haastattelemat, paikalla olleet nuoret perustelivat lähtöään sillä, ettei koko ajan jaksa surra. Poliisi varautui etukäteen mellakoihin, mutta ilta sujui loppujen lopuksi rauhallisesti.

Ilkka-lehti tietää verkkosivullaan kertoa näin. Tillman seisahtui maanantaiaamuna uutisen äärelle ja kummastelee paria seikkaa.

Ensiksikin kömpelö uutisoiminen ei näytäkään olevan ainoastaan pääkaupunkiseudun lehtien yksinoikeus, vaan maakunnissakin kirjoitetaan samalla tyylillä kuin kaksipäisen vasikan syntymästä taikka sonniyhdistyksen lopettamisesta.

Se, että tuommoisen tragedian jälkeen tanssipaikalla on puolet vähemmän nuorisoa, ei ole oikeastaan uutinen muussa mielessä, kuin siinä, että niitä oli siellä vieläkin aivan liikaa. Jos paikkakunnalla on 4 päivää aikaisemmin riehunut ampuja, joka on surmannut toistakymmentä nuorta, tanssipaikalla ei olisi pitänyt olla edes sataa juhlijaa. Ei olisi pitänyt olla yhtään juhlijaa. Juhlien aika ei ole nyt. Koko tilaisuus olisi pitänyt peruuttaa. Eikä neljän päivän sureminen ole kokoajan suremista, vaikka nuoriso niin väittäisikin.

Ja vanhempien olisi ollut syytä neuvoa jälkikasvua, mitä tarkoitetaan suruajalla. Alkeellisinkin kulttuuri Afrikan sademetsän pimennossa tietää, mikä on suruaika. Kauhajoella olisi ollut hyvä, jos vanhemmat olisivat selvittäneet vähän voimallisemmin jälkikasvulleen asiaa. Ja jos se nykykasvatuksen vallitessa olisi ollut mahdotonta, niin ainakin tuommoiset pilipali konsertit olisi ollut syytä peruuttaa. Kyse kun ei ollut mistään HIM-yhtyeestä.

Tillmanin kiinnostaa myös se, miksi poliisi varautui mellakoihin. Mitä pelättiin ? Sitäkö, että bileistä kieltäytyjät olisivat tulleet ojentamaan kovalla kädellä kemuissa olioita, vai sitäkö, että juhlijat olisivat purkaneet viikon aikana syntyneitä traumojaan ja aiheuttaneet paikkakunnalle lisää surua ja murhetta.

No sama se minulle. Pääasia, että poliisi katsoo perään ja on valppaana. Jos vanhempien kasvatusvastuu horjuu, vastuun voi siirtää poliisille. Sitähän on niin paljon helpompaa syyttää myöhemmin.

>Mikko-Pekka Heikkinen

>

Aamun erkkolaisessa Mikko-Pekka Heikkinen taivastelee Kauhajoen tapahtumia, mutta nyt uudesta, erkkolaisesta näkökulmasta.
Käsiasekielto on hänestä liian vähän ja kohtuutonta. Pitää kieltää myös metsästysaseet. Niiden määrä on hänellä hyvin hanskassa. Kiellon toimeenpanon vaikeutta hän luonnehtii ajatuksella:

Niiden kieltäminen on mahdotonta niin kauan kuin Keskustapuolue on vallan kahvassa.

Heikkinen kuvittelee, että kaikki metsästäjät ovat keskustalaisia. Ettei yhtään demaria taikka kokoomuslaista ole mukaan mahtunut ? Että Jyrki Katainenkin luovuttaa haulikkonsa ja muut pitkät aseet suosiolla taottaviksi auroiksi ja rautatiekiskoiksi ?

Sen olen tiennyt, että erkkolaisten toimittajien ajattelu on onttoa, vääritynyttä ja todellisuudelle vierasta. Olen kuitenkin aina uskonut siihen, että toimituskokouksessa, taikka jossain muussa palaverissa vähän katsottaisi näiden herramme muurahaisten perään.

Aihetta mukaellen voisi todeta, että vuositilaukseni on nyt liipasimella. Lasipalatsissa ymmäretään varmaan sen verran, että se tarkoittaa tilaukseni katkeamista lähitulevaisuudessa. Lopetan tuommoisen mielettömyyden tukemisen. Ilman tuonkaltaista tiedottamista tulen hyvin toimeen. Erkkolaista maailmankuvaa saan tarpeekseni lukemalla lehden nettisivuja, silloin kun se on tarpellista.

Maasta löytyy onneksi hyviä, rehellisesti oikeistolaisia lehtiä, jotka edes pyrkivät totuuteen

>Valokuvatorstai

>

Kaikessa kiireessä jäi eilen tämä torstainen valokuvajuttukin laittamatta. Valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla:

Painavinta mitä tiedän
on salaisuus joka jäi kertomatta —

Kuvittelin kuvaa ottaessani, että näillä linnuilla oli keväinen salaisuus, jota ei minulle haluttu kertoa.

Klikkaa kuvaa isommaksi.

>Tuuliviiri

>

Sosiaalidemokraattinen puolue pitää välttämättömänä, että poliisi tehostaa Internetin seurantaa.

SDP:n mielestä netin valvontaan tarvitaan erillinen ja vahva nettipoliisiyksikkö.

SDP:n puoluehallitus patistaa maan hallitusta myös vaikeuttamaan aseiden saantia. Puolueen mielestä lupakäytäntöjä on tiukennettava heti.

Lisäksi on kohta odotettavissa, että SDP:n edustajat esittävät sisäministerin eroa. Sen kaltaista liikehdintää on ollut ilmassa. Muutenkin haaskalle on tultu innokkaasti ja reippaasti.

Sama puolue on kynsin ja hampain pitänyt viime vuosina kiinni siitä, että poliisien määrää ei saa lisätä, poliisin valtuuksia pitää vähentää ja muutenkin laillisuus ja järjestys on ollut huonossa huudossa näiden veijarien keskuudessa. Tämä puolue on kuitenkin aina ollut kuuluisa ja kykeneväinen mitä ihmeellisimpiin käännöksiin. Tämä koskee tietenkin myös koko vasemmistoa. Niin nytkin on tapahtumassa.

Luen juuri Jari Tervon uusinta kirjaa , Troikkaa. Siinä kirjassa on alkusivuilla liikuttu pääasiassa 1918 vuoden Pietarissa ja punaisten pakolaisten keskuudessa. Sielläkin tuntui fiktiivisen kirjan mukaan vallinneen samanlainen härdelli. Tässä tapauksessa uskon Tervon kirjalla olevan myös todellisuuspohjaa. Suomalaisen vasemmiston todellisuuden taju on aina ollut vähän horjuvaa.

Mutta tulkoon nettipoliisi. Kannatan sydämestäni. Nykyinen tyyli, jossa poliisi ei pääse kaikille nettisivuille on joka tapauksessa surkuhupaisa, etten sanoisi järjetön.

Muistutan Jutta Urpilaista myös siitä, että hän lupasi kesällä kääntää sosdem-kelkan kohti huimaa ylämäkeä vierailemalla oppilaitoksissa ja korkeakouluissa ja tuomalla ilosanomaan nuorisolle. Huomautin asiasta täällä kesäkuussa ja uudelleen kesän loputtua. Jotta puheenjohtajalta ei asia unohtuisi, huomautan nyt syyskuun kohta loppuessa, että silvu plee. Siitä vaan. Kunnallisvaalit ovat kohta edessä. Nuorisoa on perinteisesti jäänyt paljon vaalihuoneistojen ulkopuolelle. Semmoisesta varmaan kärsii myös sosdem-puolue.

Kaikki mikä voidaan tehdä nuorison aktivoimiseksi, tulisi myös tehdä. Jokainen, joka saadaan kadulta pois ja järjestötoiminnan piiriin, on voitto tulevalle yhteiskunnalle. Minulle mahdollinen sosdem -menestys aiheuttaisi henkilökohtaisesti ahdistusta, mutta olen valmis uhraamaan oman tunne-elämäni nuorison hyvinvoinnin alttarille.

Henkilökohtaisesti en voi Urpilaiselle taata, että nuoriso suhtautuu hänen aatteeseensa kovin suopeasti. Olen kuitenkin valmis iloitsemaan hänen kanssaan jokaisesta uudesta nuorisojäsenestä, sai sen sitten mikä puolue tahansa.

Erityisen pettynyt olen, jos Urpilaisen kesäkuinen puhe jää normaaliksi poliittiseksi jargoniksi.

>…………………………..

>

Katselin ja kuuntelin eilen hetken älykästä ja viisasta ihmistä. Tosin televisiosta, mikä näinä päivinä on harvinaista ja yllättävää. Kirjailija Leena Mäkijärvi puhui ajankohtaisohjelmassa muutaman sanan siitä, ketä nyt oikein pitäisi syyttä ja kenen pitäisi olla pahoillaan.

Hän puhui jo viime marraskuussa asiasta. En laita tähän linkkejä, sillä tiedon alkulähteille pääsee kirjoittamalla hänen nimensä Googleen. Osumia tuli aamulla yli 4000. Parhaat osumat ovat heti alkusivulla. Jokainen voi käydä ihmettelemässä selvää ja viisasta ajattelua. Sillä tavalla asia saattaa valjeta lukijalle paremmin kuin lukemalla Iltasanomia taikka huutamalla tyhjyyteen. Tillmanin kirjoituksetkin ovat asenteellisia ja epätoivoisia.

Surullista asiassa on esimerkiksi se, että Mäkijärveltä evättiin yliopistossa väitöskirjan aihe” Miksi lapsi tappaa?” Semmoisella tieteellisellä tiedolla tuntuisi olevan nyt kovasti tarvetta.

Media ei meille vastauksia anna. Tillman ei myöskään osaa antaa vastauksia. Poliisin tehtäväkään ei ole antaa vastauksia. Lainsäädäntövalta on tässä meidän järjestelmässämme delegoitu ihan muualle.

Opettajana olemisen moraali ja salassapitovelvollisuudet estävät minua kauhistuttamasta lukijaa tosiasioilla, joihin itse olen viimeisen vuoden aikana törmännyt työssäni. Eikä semmoisella herkuttelulla mitään funktiota voisi ollakaan. Lukijalle riittää tieto siitä, että ongelma on valtakunnallinen, pysyvä ja hyvin hitaasti parempaan suuntaan muuttuva.

Hallitusta tästä tietenkin syytetään. Tämäkin on hallituksen vika. Semmoista uumoiltiin tiistai-iltana ja nopeasti innokkaat asiaan tarttuivatkin. Tähänkin voisi sanoa, että lukekaa Leena Mäkijärven ajatuksia.

>Pimeydessä…..

>Päivä on täynnä asioita, jotka eivät kuulu opettajan normaaleihin arkirutiineihin. Tänään blogi saa väistyä . Vaikea asia saa auringon himmenemään.

Kemppisen sanoin: tällaisena päivänä olisi ehkä syytä kirjoittaa ihan jostain muusta.

Ihmisyys tarkoittaa kuitenkin sitä, että meillä on kyky ja ominaisuus myötäelää. Siksi hiljaisuus on myös pelkuruutta.

Olen kaiken sanottavani kuitenkin jo kertonut. Moneen kertaan. En ryhdy toistamaan.

http://tillman-maailma.blogspot.com/2008/08/kuvio-selvenee.html

http://tillman-maailma.blogspot.com/2008/05/kalkkiviivoilla.html

Ryhdyn odottamaan, koska tämä hetki menee ohi, koska kello jälleen nytkähtää liikkeelle kohti huomista.

>Valkoisen miehen hommiin

>

Eilen tuli julki mielenkiintoinen uutinen monelle maallikolle. Suomeen on pyrkimässä tänä vuonna 600 opiskelijaa Nigeriasta. Viime vuonna heitä oli 400. Toissa vuonna 200.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat jo muutaman vuoden tuskailleet supistuvien ikäluokkien ja kapenevan tulorahoituksensa kanssa. Budjetin kasassa pitäminen vaatii joko ulkopuolista tulorahoitusta taikka sitten lauman pääluvun lisäämistä. Kun kotimaasta ei enää kaikille opetettavaa riitä, lainataan ulkoa.

Oma työnantajani aikoo hankkia 2015 mennessä ulkomaalaisia opiskelijoita kirjoihinsa niin paljon, että heitä on talossa vuosittain 500 kappaletta. Kun tuon luvun kertoo luvulla 30 , pääsee aika lähelle sitä tilannetta, joka meillä silloin tulee koko maassa olemaan.

Nyt on kuitenkin käynyt rajavartioston tietojen mukaan niin, että kaikki 600 nigerialaista, jotka tänä vuonna haluavat meille opiskelemaan, eivät olisikaan aivan puhtoisia pulmusia ja että jotkut heistä saattaisivat maahan päästyään kiinnostua muistakin asioista kuin opiskelusta. Vieläpä rajavartiosto epäili, että kaikki eivät opintojen päätyttyä lähtisikään takaisin Afrikkaan.

Ratkaisuksi kaavailtiin esimerkiksi sitä, että korkeakoulujen pääsykokeita ryhdyttäisiin pitämään ulkomailla. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi välittömästi. Kokemusta pääsykoevalvonnasta on kymmenien vuosien ajalta. Tärkeä ja haasteellinen homma. Hyvin se on minulta hoitunut.

Ideaa voisi vielä vähän kehitellä. Nigeriaan, Lagosin lentokentälle pitäisi laivata tuhat pulpettia ja tuolia. Toukokuussa lentokentän talonmies voisi asetella ne sitten kauniisti puolikaaren muotoon odotushalliin. Määrättynä päivänä pohjolasta pölähtäisi sitten pari – kolme kalpeaa AMK-opettajaa pääsykoepapereiden kanssa keskelle trooppista kuumuutta. Pisterajat olis rukattu semmoisiksi, että ulkona odottavat pari Finnairin konetta saisivat jokaisen penkkinsä täyteen. Vielä jäisi AMK-opettajille penkit koneen etuosaan. Kun lennokki olisi ilmassa, virkamies voisi tyytyväisenä tilata tytöiltä Gin Tonicin. Oppilashankinta on taas hoidettu menestyksellisesti.

Omat erityisongelmansa nämä tietenkin Suomessa koulujärjestelmälle aiheuttaisivat. Jo nyt on äärimmäisen vaikeaa hankkia ulkomaalaiselle opiskelijalle harjoittelupaikkaa. Tulevaisuudessa ehkä vieläkin vaikeampaa. Kun ei ole sosiaaliturvatunnusta, ei voi saada verokorttia. Kun ei ole verokorttia, ei voi saada työpaikkaa. Kun ei ole työpaikkaa….

Nämä 15 000 opiskelijaa olisikin lennätettävä väliharjoitteluihinsa takaisin Lagosiin ja muihin eksoottisiin maihin. Siellä heidän on hyvä tutuissa ympäristöissä harjoitella täällä Suomessa oppimiaan asioita ja virkistäytyneenä palata taas opintojen ääreen. Mukaan paluumatkalle voisi houkutella serkkuja ja muita opiskelunhaluisia.

Harjoittelunvalvojana olen erityisen kiinnostunut asiasta. Valvontakäynnit harjoittelijoiden luokse ovat oleellinen osa opintojen ohjaamista. Tähän asti olen ulottanut matkani Ouluun ja Hyvinkäälle, Juvalle ja Vaasaan. Ehkä jo ensi vuonna tyypillinen harjoittelunvalvontamatka kulkee reittiä Helsinki – Pariisi-Madeira – Rio de Janeiro- Ontario (USA)- Tokio- Kap Kaupunki- Lagos- Togo- Niger- Sudan – Somalia – Suomi. Tarkkoja kaupunkeja on vielä vaikea luetella. Voi sitä matkalaskun tekemisen riemua.

Kuvassa on meneillään Harjun yhteiskoulun pääsykoe vuonna 1956. Kuva on löydetty netistä.