Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Kuvien vaihtoa

>
Kuva: http://www.hilavitkutin.com/wp-content/uploads/2007/08/tatt-1757.jpg

Tanja Karpela ja Olli Saarela ovat vaihtaneet tatuointeja. Edelliset eivät enää sovi uusiin parisuhteisiin.

Ehdotan seuraavaksi sellaista henna-tatuointia. Lähtee nimittäin siististi muutaman suihkukerran jälkeen pois. Tilalle voi lätkäistä sitten taas uuden ja ajankohtaisen. Tai sitten niitä on sopivia laastaritatuointeja, joita voi vaihdella.

Toinen vaihtoehto on sitten tatuoida jotain vähän pysyvämpää, kuten vaikkapa sanan ”ÄITI”, kuten Vallu Valpio teki. Semmoista asiaa ihminen ei onneksi pysty vaihtamaan kovin helposti.

>Metsästä ei liikahda lehtikään…..

>

Kuva: http://www.finnica.fi/keski-suomi/metsa/img/metsa.jpg

Saamme kohta uuden kiinteistöveron. Ne nimittäin saavat, joilla on metsää ja muuta huojuvaa. Metsäteollisuus tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä, että puun kantohintaa lasketaan hallituksen lupaamien myyntivero-helpotusten verran. Tästä taas seuraa se, että kukaan ei myy, koska käteen ei jää yhtään euroa enempää. Tästä taas seuraa se, että säädetään jotain, joka pakottaa omistajan joka vuosi myymään jotain metsän tuottamaa hyödykettä. Näistä selvin edelleen on puu.

Kun entisestä verojärjestelmästä siirryttiin tähän nykyiseen, kaikki metsissä tapahtunut kasvu oli jo kertaalleen verotettu vanhassa pinta-alaan perustuneessa järjestelmässä. Siirtymäaikaa uuteen järjestelmään annettiin 13 vuotta. Niinpä uuden myyntiverotuksen aikana myydyt puut ovat valtaosin itse asiassa sellaisia, joiden kasvusta on jo kertaalleen vero maksettu.

Metsäomistus on pirstoutunut pitkin kaupunkeja ja sosiaaliryhmiä. Yhä harvemmalla on edes olemassa mitään rationaalista syytä myydä yhtään mitään. Muut arvot ovat nousemassa suuremmiksi kuin taloudellinen tuotto. Hallitus ei tunnu millään käsittävän tätä ongelmaa. Päätökset seuraavat toisiaan ja sivusta seuraavalle tulee sellainen tunne, että paniikkia päin tässä ollaan menossa. Erityisen hauska päätös oli se, jolla keväällä annettiin kansanedustajien kotiseutujen paikallisteiden ylläpitoon lisää rahaa, jotta puu alkaisi liikkumaan. Noilla rahoilla saadaan kukaties muutama kunnallisvaaliääni liikkumaan ja turvattua, mutta eipä juuri muuta.

Kunnollinen hintasuositussopimus entisten vuosien malliin olisi jälleen poikaa. Kilpailuvirasto on semmoiset kuitenkin kiivaasti kieltänyt. Saattaisi nykyään jopa metsäteollisuuskin olla kiinnostunut kiinteästä sopimuksesta, jolla raaka-aineen saatavuus ja hinta voitaisi taata vaikkapa 2 vuodeksi.

Mutta edelleenkään asia ei liikuta Munkkiniemessä asuvaa 65 – vuotiasta eläkkeellä olevaa biologian lehtoria, joka käy katsomassa palstallaan Tikankonttia, Vanamoa ja Valkolehdokkia. Metsiä nimittäin koskee Suomessa hävityskielto, mutta ei hoitopakko.

Tulossa on siis mielenkiintoinen syksy. Jossain vaiheessa joltain pettävät hermot ja silloin saadaan kuulla tulistakin tekstiä. Erityisen kärkkäästi syksyn aikana asiaa esille tuovat varmasti metsäteollisuuden ihmiset. Heitä säestävät kaikki ne demokraattiset voimat, joiden sympatiat ovat paperimiesten puolella.

Paperimiehet ovat itse aika hiljaa. Muistattekos, miten heidän sopimuksensa keväällä tehtiin. Salaa ja viekkaasti hiljaisuudessa. Olettekos kuullet tai nähneet viime päivinä Paperiliiton kannanottoja ? Olisi ehkä lehdistön ja Median syytä käydä kyselemässä vähän Paperiliiton käytävillä, miten tässä oikein tulee nyt käymään. Siellä ilmeisesti ollaan vähän viisaampia.

Tillman aavisteli huhtikuussa jo jotain tämän sorttista. Kukaan ei rohjennut tuolloin arvausleikkiin.

Saa nähdä joudunko häpeään. Hyvä jos niin käy, eikä mitään tapahdu. Pelkään kuitenkin, että poikkeuksellisesti tällä kertaa olin oikeassa