>Jatsi kajahtaa

>

Lähden huomenna, lauantaina, varhain aamulla viikonlopuksi taas Satakuntaa. Ikääntyminen on saanut jälleen veren vetämään kotiseudulle. Tällä kertaa toki mukana on myös annos jazz-kuumetta ja merenkaipuuta.
Toivottavasti silmäätekevät ja muut asiaan kuulumattomat hörhöt ovat jo kaikonneet jazzkadun vilinästä. En haluaisi heihin törmätä, sillä minulla on vain kirpeitä kommentteja varattuna heille. Enkä ole heidän jazz-tunteistaan kovastikaan vakuuttunut. Sama sakki rymisteli takavuosiana Savonlinnassa siinä määrin, että oikeat opperanystävät joutuivat tallotuiksi fyysisesti ja henkisesti
Sitä vastoin on jälleen kerran mukava istahtaa rantakadun baariin ja pitkän juoman äärestä tarkkailla kansaa. Moni tietää jazz-kulttuurista vielä minuakin vähemmän. Aika moni on tullut vain näyttäytymään. Rento meininki on kuitenki tapahtuman perussävy.
Tänään pitänee kuunnella kotona vähän Thelonius Monk tuotantoa, jotta pääsee tunnelmaan. Häntä ei tietenkään voi Porissa tänä viikonloppuna kuulla, sillä hän on soitellut vuodesta 1982 pilvien päällä. Santanaa en mene katsomaan, sillä he eivät soita jazzia. Heidät on tuotu paikalle, jotta saataisiin Carloksen avulla houkuteltua tarpeeksi keskiluokkaa kuohuviineineen ja mansikoineen, jotta niiltä saatisi rahastettua pelimerkit pois, jotta voitaisi saada oikeita jazz-hahmoja konsertteihin ja varsinkin ilmaiskonsertteihin.
Näistä linkistä voi päästä piipahtamaan Monk – maailmaan .

http://www.monkzone.com/

Tuosta alemmasta linkistä pääsee vuoteen 1966 ja Osloon.

Ted Cursonia Porissa kuitenkin pääsee kuulemaan. Se on jotain sekin. Kaverin on normaalisti tavannut jazzkadulla Valion kojussa tarjoamassa piimää ohikulkeville. Ystävällinen hahmo tapaile suomenkielen sanoja ja hymyilee kuin aurinko. Sellainen vetoaa aina meihin suomalaisiin. Olen jopa vaihtanut muutaman sanan herran kanssa. Viehättävä persoonallisuus. Tänä vuonna yritän päästä sunnuntai-iltana kuuntelemaan häntä, ellei jamipaikka paukahda täyteen ennen sitä.
Nuorimieskin lähti aamulla kukonlaulun aikaan konserttimatkalla. Hänen kohteensa on Helsinki ja Iron Maiden ja Vaasassa joku muu metelöivä porukka. En ole perillä asioista, sillä minun metalli-ihastukseni on italialainen Lacuna Coil.
Koko aamun tärkein ajatus on kuitenkin myötäeläminen. Eilisen nyhverö- mököttäjän maailma ei lakkaa kiehtomasta minua. Vaikka yritin asiaa itselleni eilisessä kirjoituksessa kuinka selittää, ajatus on jäänyt pyörimään päähäni kuin pieru pystykirnuun.
Millainen on ollut hänen aamupalansa ? Onko vaimon kanssa keskusteltu sopuisasti päivän lounas-menusta. Mitä ostetaan rippilapsen häihin häälahjaksi ?
Kaveri joutuu joka tapauksessa kohtaamaan asian taas illalla, kun hakee polttopuita vajasta. Tuon pinon takana sitä tuli kyyhötettyä. Olisiko pitänyt vielä jatkaa aamuun taikka yhden lisävuorokauden? Mitä sitä kertoo töissä elokuussa, kun palaa lomilta takaisin ? Pitäisikö vaihtaa nimi ?
Oireet saattavat kylläkin liittyä myös esimerkiksi paniikkihäiriö-oireyhtymään taikka masennusahdistukseen. Jos sitä saaressa on kiskottu keskikaljaa ja hanavalkkaria juhannuksesta asti, niin ahdistushan siitä tulee ja välittäjäaineet tanssii fokstrottia päänupissa. Pakko mennä liiteriin pinon taakse.
Mutta novellin paikka tuossa kyllä on. Tai teatterikappaleen. Kaurismäkikin voisi vielä innostua peilaamaan suomalaisen miehen sisintä maailmaa.
Ihmisiä suviyössä sopisi tämänkin nimeksi.