>Rätei ja lumpui

by Michael Tillman

>

Jouduin naisväen kuljettajaksi ja escortiksi alennusmyyntikierrokselle. Aihe antaa varmasti luvan keventää vähän sydäntään. Tiedän kohtalotovereita olevan sankoin joukoin.

Minua häiritsee hommassa se norkoilu liikkeiden edessä ja odottelu. Kaljalle ei oikein pääse, koska auton avaimet painavat taskussa kuin kilon kahle. Joko etsit itsellesi suosiolla tekemistä taikka kuolet.

Viisastuneena nykyään etsin tekemistä. Tikkakoskella sijaitseva ilmailuaiheinen museo oli tällä kertaa hengen pelastus. Rakennus taikoo nopeasti jokaisessa miehessä elävän pikkupojan esiin. Tunteja kuluu. Et kuule mitään, etkä näe mitään. Erityisesti oli jälleen kerran mukava päästä näkemään Sanginjoen oman pojan itse omakätisesti värkkäämä Tiira 1 lentokone. Tämän koneen viranomaiset takavarikoivat , mutta kaveripa ei lannistunut, vaan teki Tiira 2 koneen, josta viranomaiset takavarikoivat vain potkurin.

Mutta norkoilusta. Odottelin aikoinaan normaalisti jokaisen liikkeen edessä noin 6 minuuttia. ALE-kierroksella liikkeitä on tavallisesti noin 20. Tuloksena oli aina noin kahden tunnin norkoilu.

Tavallisessa elämässä norkoilureissuille joutui aikoinaan ehkä pari kertaa kuukaudessa. Kaksi tuntia kuukaudessa tekee 24 tuntia vuodessa. Jos suhde on kestänyt 23 vuotta, tuloksena on noin 14 viikkoa aktiivista työtä 8-tuntisiksi työpäiviksi muutettuina.

Olen siis norkoillut kolme ja puoli kuukautta rättikauppojen ja roinatiskien läheisyydessä. Kauhistettava määrä aikaa. Myönnetään, että pinnani paloi jo monta vuotta sitten. Tunnen kuitenkin joitakin, joiden sielu edelleen sietää vaaterekkien lomassa luimistelun.

Ilmailumuseosta ajoin Seppälän kankaalle suurta kirpputoria katsomaan. Krääsää on taas hallitolkulla. Lama on tulossa. Merkit ovat selvät. Ihmiset myyvät kaikkea mahdollista epätoivoisesti. Ainoa, joka rikastuu on kirpputorin pitäjä.

En löytänyt mitään. En kyllä oikeastaan etsinytkään. Arabian lautaset oli hinnoiteltu taivaisiin. Käsin maalattua posliinia olisi saanut halvemmalla, mutta kun en tarvitse. Hyvin maalattuja ja puettuja venäläisnaisiakin oli silmän iloksi vaikka kuinka.

Ostoskierroksesta toipumisen turvaamiseksi olen jälleen prätkän päällä Satakunnassa pari päivää. Jos matkan varrelle ei satu sopivaa kirjastoa, taikka muuta atk-palvelujen tarjoajaa, kommentoin kotiseuturiemuja vasta keskiviikkona.