>Kesää ja teatteria

>

Kävin kesäteatterissa. Virkistävä ja nautinnollinen kokemus jälleen. Vauhtia oli riittävästi, oikeastaan liiankin kanssa. Musiikki soi ja kun juonikin oli vanha tuttu, niin edes äänentoiston huono laatu ei minua häirinnyt.

Jälleen kerran mies ei osannut sanoa ei. Risto Jarvan, Kullervo Kukkasjärven ja Jussi Kylätaskun käsikirjoituksen pohjalta tehtiin aikoinaan menestyselokuva, jonka näki elokuvateattereissa aikoinaan 300 000 katsojaa ja huhuttiin, että 1977 vuonna sen olisi nähnyt televisiossa 2 miljoonaa katsojaa.

Elokuva saattoi pelastaa aikoinaan konkurssin partaalla olleen Filmnor- yhtiön. Ainakin Jarva oli viimein valmis tekemään kokeellisen kautensa päätteeksi jotain ihmisiin uppoavaa ja rahaa tuovaa. Sen jälkeen sitten käsikirjoitus on pyörinyt monissa kesäteattereissa. Kesäteatteri Eurooppaneljä esitti sen jo 20 vuotta sitten ja nyt olin katsomassa juhlanäytöstä.

Kesäteattereita on nykyään jokaisessa niemessä ja notkossa. Tampereelle sellainen taidettiin perustaa jo 1948 ja Turkuun 1954. Siitä lähtien keveää huumoria on viljelty sateessa ja paisteessa. Nykyään jotkut paikalliset kyläteatterit naurattavat jo pelkällä olemuksellaan, sillä yritystä on usein enemmän kuin taitoa. Pääasia on kuitenkin se, että taidetta tehdään ja kaikilla on hauskaa. Harvoin funktio on ollut taiteessa näin yksinkertainen ja selkeä.

Sovitettu oli vanhaa tarinaa aika lailla. Jyväskylän entisen kaupunginjohtajan kultaiset kädenpuristukset, vaalirahoitusjupakka ja moni muu ajankohtainen asia oli saatu sopimaan teologi Aimon tarinan. Avioliittoneuvojan tehtävä oli jälleen kerran tosi haasteellinen.

Itse olen kerran päässyt eturivistä seuraamaan kesäteatteria, jonka hyvä ystäväni oli itse kirjoittanut, ohjasi itse ja näytteli myös pääosaa itse. Silloin oli mukava nauraa mukana, kun repliikkeihin oli juuri siksi illaksi muutettu eturivin vieraita koskettelevaa tekstiä. Semmoinen näyttää joskus pienissä teattereissa olevan tapana.

Kerran minulle kävi niin, että kesäteatteriesityksen vierailijana oli Merja Larivaara. Hänellä oli paljon laulu- ja soittoesityksiä näytelmässä. Eräässä laulussa hän sitten lähti juoksemaan katsomoon ja ryhtyi etenemään penkkirivillä 10 siten, että istui hetken jokaisen miespuolisen katsojan sylissä, lauloi kaihoisasti miehen silmiin ja jatkoi koko rivin päähän asti. Minä satuin istumaan rivillä 11. Suuria tappioita syntyy aina silloin kun tunteilla operoidaan.

Tosi isoja tappioita kuulemma syntyy Hämeenkyrön ja Ikaalisten suunnalla. Kulttuurihenkilö Panu Rajala ( Laulaja Katri- Helenan entinen) on kuulemma arvostellut Myllykolun tämän vuotisen näytelmän niin maan rakoon, että heikkohermoisemmat ovat kuulemma rientäneet sankoin joukoin katsomaan Rajalan suosittelemaa Ikaalislaisten näytelmää.

Ehkä olisi syytä käydä Hämeenkyrössä katsomassa, kuinka paikalliset ovat Taatan tekstiä raiskanneet. Näkisi siinä samalla taas ainakin Rajalan kodin naapuriin Katri-Helenalle rakennetun omakotitalon ja Rajalan toisen naapurin Ylivakerin tilan. Kulttuuria lienevät nekin.