>Lisää tuskaa

>

Tänään tuli tieto opiskelijavalinnoista. Onnittelivat minua opiskelupaikasta ja kertoivat palaavansa asiaan vielä lähitulevaisuudessa. Kuulemma tulee lippua ja lappua. Kuinkahan noista kaikista 54 ikävuoden painolastilla selviää?

Perheessä opiskelee nyt siis äiti ja tytär. Tänä kesänä opiskelupaikan ovat hankkineet myös poika ja isä. Vain vävy käy töissä. Minulla ei ole siis mitään syytä heittäytyä Archie Bankeriksi ja ryhtyä soittamaan suutani vävylle, vaikka hän kesän meillä asuukin.

Elinikäinen oppiminen on mielenkiintoinen asia. Syyskuussa menen aihetta sivuavaan kongressiin ja toivon mukaan vähän itsekin pääsen asiaa alustamaan käytännön näkökulmasta. Täällä blogissa en aio kuitenkaan tutkia asian koulutuspoliittista puolta, vaan sosiologista viitekehystä.

Pääsen siis hillumaan 20 –vuotiaiden joukkoon 54 –vuotiaan kokemuksella. Makeita päiväunia, sanoisin. Odottelen jo nyt opiskelijakorttia ja sen mukana tuomia etuisuuksia kieli pitkällä. Seuraavien vuosien aikana tulen nimittäin ilmeisesti säästämään lounaskustannuksissa noin 3000 euroa.

Kieli pitkällä tässä odotellaan myös opiskelijabileitä, ekskursioita ja muuta opiskelijaelämää. Aion sijoittaa tuon säästämäni 3000 euroa osittain juuri opiskelijaelämään. Haalareita varten minulla on jo paljon kangasmerkkejä varastossa.

Parasta kuitenkin on se, että toivon mukaan opintoihin sisältyy paljon kirjallisia töitä ja tekstin väsäämistä. Yritän sekoittaa blogitodellisuutta, arkiajattelua, opiskelua ja tieteellistä maailmaa toisiinsa niin paljon kuin se on mahdollista. Tässä iässä lienee jo lupa potkia vähän tutkaintakin vastaan. Aika usein varmasti tulee myös halu kokeilla, missä menee hyväksytyn suorituksen rajat. Kuinka paljon voi kyseenalaistaa ja kulkea pientareita pitkin.

Ensimmäinen työ opintojen saralla on asiaa sivuavan blogin avaaminen. Koska tilanne on herkullinen ja luo automaattisesti eteeni mahdollisuuden luonnollisen kokeen hyödyntämiseksi , en voi sitä vastustaa. Samalla blogi tarjoaa tietysti mahdollisuuden kerätä aineistoa opintoihin liittyviin tutkimuksiin ja opinnäytetöihin. Olen siis tulevaisuudessa kolmen blogin loukossa. Tillman säilyy kuitenkin ykkösblogina. Muut päivittyvät silloin kun on tarvis.

Tuossa kuvassa on asiaa koskevan kirjan kansi. Erehdyin lukemaan 725 sivua täyttä roskaa amerikkalaisen eliittiyliopiston elämästä. Minulla on semmoinen huono periaate, että ruoka pitää syödä ja kirja pitää lukea loppuun , vaikka väkisin. Kirjan takakansi lupaa hillittömiä orgioita ja juupelin moista menoa. Lopultakin koko kirjassa oli yksi rakastelukohtaus. Loppu oli sitten örvellyksen selostamista. Mautonta petkutusta ja tiiliskivellä rahastusta.