>Olutta mikä mennyttä

>

Pitäisi lähteä kauppaan hankkimaan jääkaapin täytettä. Asia ei kuitenkaan liiemmin inspiroi. Marketin eteinen on nimittäin maanantaisin täynnä niitä, joiden on hankittava osa kauppaostostensa arvosta palauttamalla viikonlopun kaljatölkit. Monella niitä näyttää olevan parikin salkullista. Aamun kuluessa palautusautomaatin edusta muistuttaa yhä enemmän kaatopaikkaa. Joudut kahlaamaan omien palautustesi kanssa tupakantumpeissa, oluessa ja pullonsirpaleissa ja muussa oheistuotteessa.

Olutsalkut on tehty harmillisen vahvasta ja ongelmallisesta pahvista. Ainoa keino päästä niistä eroon onkin tuoda hylsyt takaisin samassa salkussa ja jättää salkku kaupan vaivoiksi. Niitä onkin taas tänään tavaton määrä kaupan eteisessä.

Muutenkin oluen kulutus näyttää ryöstäytyneen taas kansakunnan käsistä. Paljon näkee ostosjonoissa niitä, joiden ostokset sisältävät kilon uusia perunoita ja kuusi tölkkiä olutta per ruokailija.

Homma tietää kolmen viikon kuluttua elokuun alussa jälleen kiireellisiä aikoja katkaisuhoitoklinikoilla ja terveyskeskuksissa. Elokuun kuutamoillassa maksa monilla ihmettelee onko jossain hanat kiinni. Viikkokin ilman olutta tuntuu jo saavutukselta. Onnistunut ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä pitää palkita muutamalla oluella.

Tillman ei puhu nyt omista kokemuksistaan. Minulle loman loppuminen on usein tervetullutta vaihtelua ja työ on kiinnostavuudessaan vienyt kaiken mielenkiinnon moniksi viikoiksi. Työ on aina kotiolot voittanut. Oluen kittaaminen päivästä toiseen on väsyttävää. Tosin tällä viikolla on olutseuran kokous, jossa sitä voi joutua harrastamaan, mutta muuten sieluni halajaa lomalla hyvää viskiä.

Kun aurinko on laskenut tropiikissa, silloin herrasmiehet tekevät GT- juoman. Minä sovellan niin, että kun aurinko on laskenut tietyn pisteen ( isopurjeen alaraaka fregatissa) alapuolelle, on lupa ottaa, eikä enää ehdi päiväänsä pilaamaan.

Ja tässä vähän alkoholipolitiikka. Tällä kertaa äänessä ei ole Pekka Kuusi