>Kaikki loppuu aikanaan

>

Kesäloma lähestyy puoltaväliä. On aika siirtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa kaikki ne kasatut haaveet ja ajatukset, jotka tähän kesään taas tuli talven mittaan ladattua. Osa on jo tapahtunutta ja todellisuutta, osaa vasta suunnitellaan. Hieman kuitenkin oloa häiritsee orpous. Yksi suunnitelma ei taidakaan toteutua. Olin nimittäin päättänyt, että nyt lepakoille tulee lähtö vähän pitemmäksi ajaksi. Toisin kuitenkin taitaa käydä.

Psykoterapeuttini on nimittäin siirtymässä toiselle paikkakunnalle. Tämä uusi paikkakunta sijaitsee saman sairaanhoitopiirin alueella, mutta 50 km etäisyydellä. Vain paikkakunta muuttuu. Tehtävät ovat edelleen saman sairaanhoitopiirin alaisuudessa. Tämän uuden paikkakunnan työorganisaatio ei kuitenkaan pidä mahdollisena sitä, että hän säilyttäisi edes osan vanhoista asiakkaistaan.

En voi siis kulkea oman terapeuttini luona ensi syksynä, enkä luultavasti keväälläkään. En edes kahden viikon välein. Tästä syystä psykoterapiani katkesi pari viikkoa sitten äkillisesti.

Koko edellisen talven kävin tapaamisissa kerran viikossa ja kirjoittelin kotitehtäviä viikot. Tarinaa lapsuuden hiertymistä on ainakin 100 sivua kasassa. Tarkoitus oli, että terapia kestäisi kaksi vuotta. Tämän seuraavan talven aikana olisi sitten pureuduttu vähän tarkemmin löydöksiin ja kipupisteisiin.

Nyt olen sitten ensimmäistä kertaa 10 vuoteen oman onneni nojassa. Psykiatrinikin on nimittäin jäämässä vuorotteluvapaalle ja ehkä sen jälkeen eläkkeelle. Tällä hetkellä sitä tuntee olonsa vähän tyhjäksi. Vuosia on kulunut ja viimeinen vuosi varsinkin tuntuu nyt vähän hukkaan heitetyltä.

Autokorjaamolla voisi olettaa, että näin kävisi. Korjaaja olisi vaihtanut uudet jarrupalat autoosi, mutta jättää jumiin menneet jarrusylinterit avaamatta. Eivät paljon auta nuo uudet palat.

Ensi talvena, jos lepakot jälleen tulevat suurina lauttoina, olen vähän orpo ja yksin. Pitää ängetä uudelle, oudolle psykiatrille, joka mahdollisesti ohjaa oudolle, uudelle psykoterapeutille, jonka kanssa aloitetaan taas alusta koko homma. Minulla on onneksi tikulla kaikki viime talven kotitehtävät. Voin huiskaista ne heti kerralla uuden terapeutin e-mailiin ja pyytää, josko voitaisiin ottaa lentävä lähtö tässä asiassa.

Eräs suunnitelma kuitenkin etenee. Olin nimittäin eilen viettämässä lomapäivääni töissä. Väänsimme työkaverin kanssa vieraalla kielellä esitystä, informaalisen- , formaalisen- ja non -formaalisen oppimisen mahdollisuuksista aikuisväestön elinikäisessä oppimisessa. Kongressijulkaisun deadline oli eilen ja eilen teksti sitten lopulta valmistuikin. Homma on siis menossa kirjoihin ja kansiin. Nyt on pari kuukautta aikaa vääntää aiheeseen liittyvää power -point sälää ja suunnitella kontakteja.

Ja lounaaksi tänään on jälleen alhaisen hiilihydraattitason pöperöitä: A-luokan makkaraa ja B-luokan olutta. Hapankaalia ja vihanneksia on runsaasti. Mausteeksi sinappia. Ja sitten ryhdyn tyytyväisenä viettämään vapaapäivää. Kuten vähän ounastelinkin, vaimo lähti katsastamaan syntymäpitäjäänsä tänään.