>Seikkailemassa

>

Seikkailin työreissulla pari päivää suomineidon vyötäröllä. Tiedätte alueen. Navan korkeudella, mutta tissien alapuolella. Ajoin kahdessa päivässä autolla paljon, katselin Oulun seudun valtaavaa teknologiakeskittymää edestä ja takaa, moottoritien varresta ja Iin keskustasta, sekä tutustuin paikalliseen elämään.

Elektroniikkateollisuuden lasipalatseja piisaa Kempeleestä Iihin asti. Se oli hämmästyttävä kokemus. Niin hämmästyttävä, että Haukiputaalla tulin jo nälkäiseksi.

Laiskuuttani menin syömään turkkilaisten ylläpitämään italialaista roskaruokaa myyvään ravitsemusliikkeeseen, jossa saattoi saada olutta ihminen juodakseen. Kadun toisella puolella oleva Koti-pizza hävisi limsoineen kamppailun asiakkaan tarpeiden tyydyttämisestä.

Sisällä odottelin italialaista ruokaa ja silmäilin sisutusta. Laskin seinillä riippuvan kymmenkunta käyrää turkkilaista puukkoa tai niiden jäljitelmää. Tausta muzakkina soi Ushka daaraa……. Oloni oli jotensakin epätodellinen. Deja Vu tunnelmia alkoi ponnahdella väsyneen matkamiehen aivoihin.

Alakoulussa hoilasimme välitunnit juuri tuota samaa laulua. Meillä tosin oli silloin 1960-luvulla ihan omat sanat tuohon lauluun. Alku meni silloinkin Ushka daaraa… mutta lopputekstissä esiintyivät sitten suomalainen Saara, punainen porkkana ja passiivimuodon kysymys siitä, kuka teki kenelle ja mitä.

Puukoista ajatukseni lähti vaeltelemaan Turkkiin. Minusta tuntuisi täysin mahdottomalta, että joku suomalainen lähtisi jonnekin Turkin takamaille perustamaan ruokapaikkaa, jonka seinille ripustaisi lapinleukuja ja vesureita, soittaisi Jamppa Tuomista aamusta iltaan ja tarjoilisi Quatroa ja Frutti di marea. Mahtaisikohan pelittää mitenkään. Epäilen

Mutta sain vatsani täyteen ja olutta tarpeeseen. Hotellin nimi oli Best Western Samantta. Vertaisin sitä ehkä siihen, jos savolaisvaimo neuvoisi reseptissään laittamaan kalakukkoon pari puukolla vuoltua tryffelin lastua.