>Kalkkiviivoilla

>

Keväällä ollaa monessa mielessä viimeisillä metreillä. Tillmanin työnantajan käyttöön luovuttama Word-ohjelma on sanonut itsensä irti. Tai oikeammin Tillmanin profiili tässä tietokoneessa on sanonut itsensä irti. Siksi tänään Tillmanin teksti on täynnä virheitä. Yleensä kirjoitan nimittäin tekstinin tuolla Word-maailmassa ja tuon sen sitten tänne, kunhan olen punaiset viivat poistanut.

Tämä blogialustan tekstintarkistus-työkalu on epämääräinen ja kömpelö.

Työmaallakin ollaan viimeisillä viivoilla. Nuoriso on perehtymässä työelämän saloihin ja toiset saavat valkolakit. Edessä on elämää, vaikka toisille jakaa.

Moni nuori joutuu kuitenkin haukomaan henkeä. Elämä on aika tuskallista kuitenkin loppupeleissä. Mielenterveystoimistojen ja psykiatristen poliklinikkojen ovet käyvät tiuhaa tahtia näinä aikoina. Yhä usempai asiakas on nuori, joka on syntynyt 1980 -luvun lopussa.

Yhteiskunta niittä nyt sitä kauraa, jota silloin kylvi. Todelliset laman ja pankkikriisin kustannukset on diskontattu tänne. Taloudelliset asiat on saatu hyvälle mallille. Muu ongelmakenttä on vasta avautumassa. Ne nuoret, jotka syntyivät keskellä lamaa ja ahdistusta, joutuvat haukomaan henkeään. Hyvin ei kyllä menen heitä nuoremmillakaan.

Ja mistä sitten kaiken tämän näkee? Sen näkee lähipiiristä ja tuttavista. Sen näkee silloin kun menee itse vastaanotolle.

Ja sen näkee siitä, että 16 vuotias tyttö tilaa oman äitinsä murhan.