>Sisällöntuottaja

by Michael Tillman

>

Ihmisellä on verraton kyky ja halu jättää itsestään merkkejä. Paikallislehdet ovat täynnä pöytälaatikkorunoja, joiden julkaisukynnys vain täpärästi täyttyy. Sukukirjat ovat täynnä muisteluja, joiden tarinat ovat tärkeitä kymmenelle, joskus jopa sadalle ihmiselle. Narkisos elää voi hyvin. Haluamme tehdä itsestämme kuolemattomia. Blogilistalla taitaa olla 15 000 blogia.

Puhtaimmillaan tämä tietenkin ilmenee eliöyksilön halussa monistaa omia geenejään. Lisääntyminen sallii meille hetkeksi helpotuksen rajallisuuden tuskaan. Voimme kokea iäisyyttä ja jatkuvuutta. Mitä uhatummaksi yksilö taikka populaatio itsensä kokee, sen voimakkaammin se pyrkii geenejään monistamaan. Suuret ikäluokat ovat elävä esimerkki tästä. Sama mekanismi toimii kuitenkin monilla kasveilla ja eläin lajeilla.

Tälläkin viikolla uusille ylioppilassukupolville toivotaan menestystä ammatissa, menestystä elämässä ja menestystä itsensä kuolemattomaksi tekemisessä.

Ominaisuus ei ole sidoksissa aineelliseen ja opilliseen sivistykseen eikä perillisiin. Kaivinkoneen kuljettaja saattaa työpäivänsä päätteeksi tehdä toteemin, jonka olemassaoloa ei ajan hammas ihan heti pääse uhkaamaan. Kivet uhmaavat pahintakin nuorisojengiä, julkisivulautakunta ei hevin hätkähdä ja humalainen öinen kulkija joutuu ylipääsemättömän tehtävän eteen. Eskon puumerkki on ja pysyy.

Olen valokuvannut vuosien varrella näitä toteemeja. Niitä näkee etenkin yritysten nurmikoilla ja sisääntuloväylien varrella. Maksajana on silloin ollut ITE-taiteiluun hurahtanut toimitusjohtaja. Toteemin toivotaan kertovan yrityksen vankkumattomasta tulevaisuudenuskosta.

Joskus näkee myös tapauksia, jossa itse kaivurin kuljettaja on työpäivän päätteeksi päättänyt jättää itsestään jotain pysyvää, lopullista ja omasta mielestään kaunista. Asetelmat ovat usein kauniita ja sopusuhtaisia. On syntynyt ympäristötaideteos ilman yhteiskunnan tukea. Työtä tekevä konemies on päättänyt raskaan työpäivän päätteeksi vähän rikastaa ja laajentaa työtään. Työ koneen kuumassa ohjaamossa ei enää riittänytkään loputtomaan työtyytyväisyyteen. Työnantajan antamat taloudelliset kannusteet eivät enää korvanneet sisällä kalvavaa tunnetta siitä, että minä itse tässä kuitenkin olen tekemässä jotain, jolla pitää olla sisältöä ja variaatioita.