>Unia…..

by Michael Tillman

>

Yöllä sain unta ja lepoa vain rajoitetusti. Mieleni on kuitenkin levollinen. Pyöriskelin nimittäin sängyssäni, kaukana tv-huoneen kiihkeästä sykkeestä. Leijonat saivat rauhassa pelailla kiekkoa Kanadassa.

Ja hyvin siinä taas kävi. Pelit jatkuvat ja kovenevat. Edes ketään ”riihirantaa” ei tällä kertaa ole lähetetty kotiin. Kaikki on vielä omissa ja Tillmanin käsissä.

Työtoverit ovat alkaneet varovaisesti varmistella sitä asiaa, että pysyn pois ruudun äärestä myös jatkossa. Asia on minulle yhdentekevä jos hinnasta sovitaan.

Unettomuuteni aiheutti opiskelija, joka oli toimittanut minulle opinnäytetyöhönsä liittyvän kyselylomakkeen sekä lomakkeeseen liittyvän lähetekirjeen. Tutustuin siihen iltapäivällä, illalla ja unissani. Kyse oli siis painajaisesta. Esittämäni korjausehdotukset lähetekirjeeseen muodostivat huomattavasti pitemmän tekstin kuin koko alkuperäinen lähetekirje.

Tyypillistä on usein se, että opiskelijat eivät tiedä oppilaitoksen virallista , oikeanmuotoista nimeä. Hämmästyttävää sitä vastoin on se, että oppilaille on mysteeri, kuinka word – teksti tavutetaan, tasataan ja asetellaan.

Jos lähetetään opinnäytetyöhön liittyvä kysely, mahdollista vastaaja ei sovi lähetekirjeessä uhkailla ja kiristää. Sellaisessa tapauksessa otos jää usein kovin pieneksi. Ihmiset huomaavat, että he eivät lopultakaan olleet kyselyn taustalla olleeseen asiaan niin kovin tyytyväisiä ja kysely vielä lisäsi tyytymättömyyttä.

Näin siis painajaisia oppilaasta. Tietenkin kyseessä oli miesoppilas. Naisoppilaista en näe unia juuri koskaan. Tosin jos näen, lakanat ovat aamulla hiestä märkiä.

Joitakin vuosia sitten yritin tosissani vieroittaa itseäni tupakasta. Tiesin tavan piintyneen itseeni niin syvälle, että kaikki keinot oli otettava käyttöön. Laitoin laastaria olkapäähän, nikotiinipurkkaa huuleen ja varasin jääkaapin täyteen porkkanoita. Ja ryhdyin näkemään unia.

Kun tarkemmin tutkin nikotiinilaastaripakkauksen tekstejä ja käyttöohjeita, huomasin, että siellä tosiaan varoitettiin ”villeistä unista”. Ja ihan syystä.

Kun olin laastarin olkapäähän liimannut ja levolle laskenut Luojani, alkoi hirveä härdelli ja bordelli. Ensimmäisen viikon aikana rakastelin unissani melkein jokaista tyttöopiskelijaani. Moneen kertaan ja monissa asennoissa. Mielettömiä juttuja. Aamulla naama oli messingillä ja illalla oli kiire sänkyyn jo heti seitsemän jälkeen.

Ja tupakka tosiaan unohtui viikoksi. Minä ajattelin, että ajetaan nyt sitten kerrankin kunnolla kun on kunnon vehkeet. Lisäsin lisää laastaria olkapäähän ja kylkeen. Mutta se olikin lopulta huono homma.

Seuraavan yön pelehdin nimittäin unissani anopin kanssa. Anoppini ei ollut mikään hehkeä viisikymppinen päiväunelma noina vuosina, vaan jo pitkään työeläkkeen vanhuuseläkkeellä ollut valtion virkanainen.

Siinä taas tarvittiin hermosavuja aikalailla, että elämä pääsi oikeille raiteille ja hermot piti kunnolla, kun seuraavan kerran mentiin anoppilaan.

Lukijoiden joukossa saattaa olla entisiä naisopiskelijoita. Heille tiedoksi. Kyllä te olitte kaikki mukana.