>Kolmas väri

>

Tänään esittelen opiskelijoille tuomari Kernin. Yhteinen opintojaksomme päättyy tänään. Jakson viimeiset luennot ovat samalla myös minulle koko talven viimeiset. Siinäpä hyvä syy tuoda esiin Rita-koira ja kummallinen tuomari. Ja tietenkin Valentine.

Luovuus mielletään usein pelkästään maalaamiseksi siveltimellä, runojen kirjoittamiseksi taikka Kaurismäkien perässä kulkemiseksi. Uudella tavalla voi kuitenkin toimia ja elämää oivaltaa myös toiminnan objektina. Elokuvan katsominen , sekä sen sanoman ja tajunnanvirran aistiminen , ovat mitä suurimmassa määrin luovaa työtä ja siitä usein seuraa katsojan sisimmässä prosessi, joka kestää kuukausia, joskus jopa kokonaisen ihmiselämän. Pimennetyssä teatterissa olemme uskomattomien voimien kohteena ja vaikutusten alaisina. Luovuutta on se, että osaa antautua uusille asioille.

Katsomme siis vähän Kieslowskin väritrilogiaa. Näistä kolmesta elokuvasta Punainen on jostain syystä tullut itselleni läheiseksi. Ehkä olen katsonut muita liian vähän.

Elokuvassa liikutaan punahehkuisessa Genevessä. Nuori opiskelija, Valentine, on aina kiireinen. Eräänä iltana hän törmää autollaan koiraan. Koska kaulapannassa on nimi, Valentine päättää viedä loukkaantuneen koiran omistajalleen.

Tämä on eläkkeellä oleva tuomari Kern, joka Valentinen hämmästykseksi ei piittaa koiransa kohtalosta. Sen sijan hän salakuuntelee naapureidensa puhelinkeskusteluja. Valentine ei kuitenkaan välitä siitä, mitä mies tekee. Heidän välilleen syntyy psykologinen jännite. Ystävyys syvenee, kun tuomari alkaa uskoutua Valentinelle.

Siinä siis lyhykäisyydessään juoni. Harjoittelemme tänään luovuuden kohteena olemista. Punainen väri marssii elokuvan alkumetreiltä lähtien Valentinen elämään, mutta samalla se marssii myös katsojan tajuntaan. Väri toistuu toistumistaan ja äkkiä se elokuvan edetessä synnyttää merkitysrakenteen katsojan aivoissa.

Pahuus ja vääryys ei ole elokuvan loppupuolella enää itsestään selvyys ja helppo ongelma. Elokuvassa vanhan tuomarin rikokselle heijastetaan nuoren lakitieteen opiskelijan maailma. Vanha tuomari on ehkä tuominnut joskus syyttömän syylliseksi, mutta mitä merkitsee se, että hän tunnustaa syyllisyytensä ?

Kaiken pahuuden keskellä välikappale, Rita, synnyttää monta pentua. Pahuudelle tuodaan vastakohtaa ja kontrastia.

Muotinäytöksen jälkeen Valentine kysyykin sangen aiheellisesti tuomari Kerniltä:

Kuka olette ?

Mitä muuta tiedätte ?

Eikä tuomarilla ole vastausta. Syntyy rajuilma ja kaikki purkautuu ulos. Tenttikysymykset avautuvat, auton akku tekee osansa ja katsoja kysyy itseltään, onko kohtalo sittenkin olemassa.

Valentine ryhtyy opettamaan vanhaa tuomaria. Katsoja kiemurtelee jo tässä vaiheessa tuolissaan ja miettii, onko Valentinella siihen lupa. Onko hänellä mitään opetettavaa vanhalle herrasmiehelle.

Lopussa on sitten vapautus. Lippu vapauteen on tietenkin punainen ja juuri sen vanha tuomari tarkastaa, ennen kuin Valentine suunnistaa kohti kohtaloaan.

Sitten kaikki täyttyy, mutta katastrofin ja onnettomuuden kautta. Katsojalle selviää viimeistään nyt, miksi Valentinen piti olla elokuvan alun muotikuvauksissa surkean ja onnettoman näköinen.Todellisuus näyttää olevan keinotekoisen kuvan tapainen ja toisaalta taas äkkiä todellisuus tuntuu olevan vyöry ennalta suunniteltua punaista.

Mutta mikä on punainen ?