Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Käytettyjä kirjoja

>

http://www.uusisuomi.fi/files/kuvat/Ruususen-kirja.full.jpg

Info-kirjakaupat myyvät tiistaista lähtien myös käytettyjä kirjoja.Niitä on tarjolla paitsi kirjakaupoissa, myös ketjun verkkokaupassa.Kirjakaupan tavoitteena on, että sekä kaikissa toimipisteissä että verkossa olisi tarjolla yli 70 000 uutuusnimikettä ja 100 000 käytettyä suomenkielistä kirjaa.

Näin kertoo Iltasanomien nettisivusto tänään.

Käytetty auto on ollut pitkään kestokulutushyödyke, jonka kauppaan ovat osallistunet yritykset ja yksityiset laajoin kansankerroksin. Nyt siis viimein kirja saa myös kestokulutushyödykkeen leiman.

Iltasanomien uutinen ei kerro, voiko uuden kirjan hankinnan yhteydessä viedä vanhan kirjan vaihtoon. Entäpä, jos on hankkinut kirjan Euroopasta lievemmin verotetulta alueelta. Suostuuko kirjakauppa ottamaan sen vaihdossa, vai pitääkö sellainen opus myydä Keltaisessa Pörssissä.

Minua kiinnostaa se ketjun osa, joka hankkii kirjakauppaan käytettyjä kirjoja. Käydäänkö niitä ostamassa Saksasta vai naapuridivarista ? Miten käytetyn kirjan arvo määräytyy ? Jos kirja on ollut viidellä omistajalla, laskeeko sen hinta joka omistajavaihdoksessa ? Nousevatko nyt kirpputorien ja kierrätyskeskuksien hyllyissä lojuneiden Valittujen Palojen lyhennelmien arvot ? Mitä maksaa täydellinen JALNA -sarja ? Entäpä Ilmari Kiannon kootut teokset ?

Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu. Ilmiössä kiinnostaa nimittäin lähinnä se, mikä on tarjottava käytettyjen kirjojen valikoima. Jos se muodostuu kirjakerhojen asiakaspalautuksista, systeemi sammuu nopeasti.

Jos siellä taas on tarjolla Esko Ahon teosta : Kolmas kierros, vuodelta 2000 taikka Paavo Lipposen Muutoksen suunta, vuodelta 1986, koko systeemi ei edes lähde liikkeelle.

>Uhrautumisen aika

>

Television ohjelmatarjonnasta ovat kadonneet viikonvaihteessa monet ohjelmat. Tämä on harmillista ja aiheuttaa mielipahaa minussa ja lähipiirissäni. Lauantaina kakkosen kriminaalisarja oli kadonnut jonnekin. Tilalle oli tullut jääkiekkoa. Asia ei minua juurikaan haittaa, mutta vaimoni mielestä se on kauhistuttavaa ja syyllisen etsintä aloitetaan lähipiiristä. Olen saanut kantaa asiasta kollektiivista vastuuta kaikkien pelifanien puolesta.

Muutenkin aika vaatii minulta uhrautumista. On nimittäin olemassa erittäin suuri tilastollinen riippuvuus jääkiekkoharrastuneisuuteni ja Suomen maajoukkueen pelimenestyksen välillä. Nimittäin käänteinen sellainen. Jos minä katson peliä televisiosta, peli kääntyy Suomen tappioksi välittömästi. Vain kerran on tähän kammottavaan sarjaan tullut tilastollinen poikkeama. Vuonna 1974 olin seuraamassa Helsingissä Suomen ja Tshekkoslovakian välistä toista ottelua. Ensimmäinen oli hävitty 0-5, sillä maalivahtimme oli syönyt liikaa banaaneja ja virtsasta löytyi efedriiniä. Toinen voitettiin muistaakseni 5-4. Vellu Ketola jäi voittomaalin jälkeen kasan alimmaiseksi.

Mutta muuten on edessä ollut tuhon tie, jos olen ratkaisuottelua ryhtynyt seuraamaan. Vuonna 1995 tilanne oli sikäli jääkiekolle suopea, että silloin olin sidottu sellaisiin tehtäviin, jotka olivat minulle mieluisia ja pakollisia. Suomi-Ruotsi päätösottelu jäi suurimmaksi osaksi näkemättä.

Tyttäreni balettikoulun loppunäytös osui nimittäin samalle päivälle. Minut oli komennettu kuljetustehtäviin ja kuten hyvin blogin lukijat ovat ehkä aikaisemminkin osanneet päätellä, tyttäreni on juuri se nainen, joka saa Tillmanin lopulta taipumaan vaikka millaiisiin uhrauksiin.

Loppunäytöksessä oli siis läsnä 300 klassisen baletin ja flamencon tanssijaa. Tyttäreni tanssi tuolloin molempia. Läsnä tilaisuudessa oli myös 300 kappaletta 30 -40 – ikäisiä äitejä ja minä. Kuten kaikki saattavat muistaa, tuona päivänä kadut olivat autioita ja tyhjiä. Miespuolinen väestö oli linnoittautunut vastaanottimien ääreen.

Kun pikkujoutsenet olivat ensimmäisen puoliajan sipsutelleet näyttämöllä ja koitti väliaika, läänin tanssitaiteen joku trimmattuvartaloinen ylitarkastaja tuli suoraa minua kohti 15 sentin koroillaan ja sanoi.

” Kultaseni, meillä on tuolla yläkerran lämpiössä televisio. Voit mennä sinne katsomaan jääkiekkoa ”

Vastasin hänelle, että paljon mieluummin katson näitä piruetteja ja baletin kauneutta kuin isojen miesten tappelua jäällä.

Katse, jonka sain osakseni, oli ihmeellinen. Tunsin olevani Jorma Uotinen, Esa Saarinen ja Rudolph Nurejev samassa hahmossa.

Seuraavan näytöksen jälkeen sain osakseni suurta arvostusta ja ihailua. Toisella väliajalla sen huomasi lopulta vaimonikin, joka hääti minut pois. Menimme pojan kanssa paikalliseen pubiin ja ehdimme viimeisen erän 15. minuutille mukaan kansanjuhlaan. Se viiden minuutin katsominen ei lopultakaan sitten taittanut Suomen selkärankaa.

Mutta siitä lähtien pelkkä kanavan varomaton vaihto ja sekunti peliä verkkokalvolle on riittänyt romahdukseen.

Niinpä tänä vuonna olen tehnyt vakaan päätöksen . En katso yhtään ottelua, en kurki edes uutisista välähdyksiä. Uhraudun kansakunnan edessä . Jospa siitä jotain tällä kertaa syntyisi.

Kovin suuri uhraus se ei minulta ole. En pidä lajista. Jalkapallo on hieno peli, pesäpallokin saattaa olla, kyykkä on aivan varmasti sitä, mutta nyrkkeily, potkunyrkkeily ja varsinkin nyrkkeily luistimet jalassa eivät sitä ole.