>Valkolakkien kunniaksi

>

Kaikkien uusien valkolakkien kunniaksi laitetaan tähän hieno ja komea valkoinen muuntajakaunotar Pulkkilan pitäjästä.. Hän seisoo siellä hautausmaan takana pellon laidassa.

Kaunotar näyttää olevan toiminnassa ja muutenkin voivan ihan hyvin.

Samaa toivon kaikille ylioppilaille , varsinkin huomisen aamun suhteen. Se lakkiaisissa ollut nimitarra lakin sisäpuolella kannattaa säilyttää, ainakin vielä tämän illan. Helpottaa nimittäin yöllä loppupeleissä, kun pitää etsiä oma lakki.

>Seikkailemassa

>

Seikkailin työreissulla pari päivää suomineidon vyötäröllä. Tiedätte alueen. Navan korkeudella, mutta tissien alapuolella. Ajoin kahdessa päivässä autolla paljon, katselin Oulun seudun valtaavaa teknologiakeskittymää edestä ja takaa, moottoritien varresta ja Iin keskustasta, sekä tutustuin paikalliseen elämään.

Elektroniikkateollisuuden lasipalatseja piisaa Kempeleestä Iihin asti. Se oli hämmästyttävä kokemus. Niin hämmästyttävä, että Haukiputaalla tulin jo nälkäiseksi.

Laiskuuttani menin syömään turkkilaisten ylläpitämään italialaista roskaruokaa myyvään ravitsemusliikkeeseen, jossa saattoi saada olutta ihminen juodakseen. Kadun toisella puolella oleva Koti-pizza hävisi limsoineen kamppailun asiakkaan tarpeiden tyydyttämisestä.

Sisällä odottelin italialaista ruokaa ja silmäilin sisutusta. Laskin seinillä riippuvan kymmenkunta käyrää turkkilaista puukkoa tai niiden jäljitelmää. Tausta muzakkina soi Ushka daaraa……. Oloni oli jotensakin epätodellinen. Deja Vu tunnelmia alkoi ponnahdella väsyneen matkamiehen aivoihin.

Alakoulussa hoilasimme välitunnit juuri tuota samaa laulua. Meillä tosin oli silloin 1960-luvulla ihan omat sanat tuohon lauluun. Alku meni silloinkin Ushka daaraa… mutta lopputekstissä esiintyivät sitten suomalainen Saara, punainen porkkana ja passiivimuodon kysymys siitä, kuka teki kenelle ja mitä.

Puukoista ajatukseni lähti vaeltelemaan Turkkiin. Minusta tuntuisi täysin mahdottomalta, että joku suomalainen lähtisi jonnekin Turkin takamaille perustamaan ruokapaikkaa, jonka seinille ripustaisi lapinleukuja ja vesureita, soittaisi Jamppa Tuomista aamusta iltaan ja tarjoilisi Quatroa ja Frutti di marea. Mahtaisikohan pelittää mitenkään. Epäilen

Mutta sain vatsani täyteen ja olutta tarpeeseen. Hotellin nimi oli Best Western Samantta. Vertaisin sitä ehkä siihen, jos savolaisvaimo neuvoisi reseptissään laittamaan kalakukkoon pari puukolla vuoltua tryffelin lastua.

>Kalkkiviivoilla

>

Keväällä ollaa monessa mielessä viimeisillä metreillä. Tillmanin työnantajan käyttöön luovuttama Word-ohjelma on sanonut itsensä irti. Tai oikeammin Tillmanin profiili tässä tietokoneessa on sanonut itsensä irti. Siksi tänään Tillmanin teksti on täynnä virheitä. Yleensä kirjoitan nimittäin tekstinin tuolla Word-maailmassa ja tuon sen sitten tänne, kunhan olen punaiset viivat poistanut.

Tämä blogialustan tekstintarkistus-työkalu on epämääräinen ja kömpelö.

Työmaallakin ollaan viimeisillä viivoilla. Nuoriso on perehtymässä työelämän saloihin ja toiset saavat valkolakit. Edessä on elämää, vaikka toisille jakaa.

Moni nuori joutuu kuitenkin haukomaan henkeä. Elämä on aika tuskallista kuitenkin loppupeleissä. Mielenterveystoimistojen ja psykiatristen poliklinikkojen ovet käyvät tiuhaa tahtia näinä aikoina. Yhä usempai asiakas on nuori, joka on syntynyt 1980 -luvun lopussa.

Yhteiskunta niittä nyt sitä kauraa, jota silloin kylvi. Todelliset laman ja pankkikriisin kustannukset on diskontattu tänne. Taloudelliset asiat on saatu hyvälle mallille. Muu ongelmakenttä on vasta avautumassa. Ne nuoret, jotka syntyivät keskellä lamaa ja ahdistusta, joutuvat haukomaan henkeään. Hyvin ei kyllä menen heitä nuoremmillakaan.

Ja mistä sitten kaiken tämän näkee? Sen näkee lähipiiristä ja tuttavista. Sen näkee silloin kun menee itse vastaanotolle.

Ja sen näkee siitä, että 16 vuotias tyttö tilaa oman äitinsä murhan.

>Sisällöntuottaja

>

Ihmisellä on verraton kyky ja halu jättää itsestään merkkejä. Paikallislehdet ovat täynnä pöytälaatikkorunoja, joiden julkaisukynnys vain täpärästi täyttyy. Sukukirjat ovat täynnä muisteluja, joiden tarinat ovat tärkeitä kymmenelle, joskus jopa sadalle ihmiselle. Narkisos elää voi hyvin. Haluamme tehdä itsestämme kuolemattomia. Blogilistalla taitaa olla 15 000 blogia.

Puhtaimmillaan tämä tietenkin ilmenee eliöyksilön halussa monistaa omia geenejään. Lisääntyminen sallii meille hetkeksi helpotuksen rajallisuuden tuskaan. Voimme kokea iäisyyttä ja jatkuvuutta. Mitä uhatummaksi yksilö taikka populaatio itsensä kokee, sen voimakkaammin se pyrkii geenejään monistamaan. Suuret ikäluokat ovat elävä esimerkki tästä. Sama mekanismi toimii kuitenkin monilla kasveilla ja eläin lajeilla.

Tälläkin viikolla uusille ylioppilassukupolville toivotaan menestystä ammatissa, menestystä elämässä ja menestystä itsensä kuolemattomaksi tekemisessä.

Ominaisuus ei ole sidoksissa aineelliseen ja opilliseen sivistykseen eikä perillisiin. Kaivinkoneen kuljettaja saattaa työpäivänsä päätteeksi tehdä toteemin, jonka olemassaoloa ei ajan hammas ihan heti pääse uhkaamaan. Kivet uhmaavat pahintakin nuorisojengiä, julkisivulautakunta ei hevin hätkähdä ja humalainen öinen kulkija joutuu ylipääsemättömän tehtävän eteen. Eskon puumerkki on ja pysyy.

Olen valokuvannut vuosien varrella näitä toteemeja. Niitä näkee etenkin yritysten nurmikoilla ja sisääntuloväylien varrella. Maksajana on silloin ollut ITE-taiteiluun hurahtanut toimitusjohtaja. Toteemin toivotaan kertovan yrityksen vankkumattomasta tulevaisuudenuskosta.

Joskus näkee myös tapauksia, jossa itse kaivurin kuljettaja on työpäivän päätteeksi päättänyt jättää itsestään jotain pysyvää, lopullista ja omasta mielestään kaunista. Asetelmat ovat usein kauniita ja sopusuhtaisia. On syntynyt ympäristötaideteos ilman yhteiskunnan tukea. Työtä tekevä konemies on päättänyt raskaan työpäivän päätteeksi vähän rikastaa ja laajentaa työtään. Työ koneen kuumassa ohjaamossa ei enää riittänytkään loputtomaan työtyytyväisyyteen. Työnantajan antamat taloudelliset kannusteet eivät enää korvanneet sisällä kalvavaa tunnetta siitä, että minä itse tässä kuitenkin olen tekemässä jotain, jolla pitää olla sisältöä ja variaatioita.

>Rauhallinen asetelma…

>

Elämässä ei rauhallista asetelmaa ole. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat epämääräiseksi ”mössöksi”, josta on vaikea eritellä itselle ja työnantajalle kuuluvia osasia. On pakko ottaa koko homma tai sitten ei mitään.

Häkkisen uusi seuranainen on kuulemma shokissa. Käsitin ruokamarketin lööpeistä näin. Uusi ihmissuhde on heti joutunut koetukselle. Jos Mikalla ei ole rahaa rakentaa uutta, taikka vakuutusyhtiö menee puihin ja formulatähti uusinen seuralaisineen menee konkursiin, satsaus suhteeseen on ollut turhaa.

Kuten huomaatte, vähän kyynisyyttä on tarttunut hihoihin. Sitä tarttuu, kun vanhaksi elää ja asioita mietti. Ja opettajaporukoissa pyöriin. Ja vaalirahoitusjupakkaa miettii.

Mietin edelleen sitä, että jos rahoituskanavat suljetaan totaalisesti, meillä on tulevaisuudessa eduskunnassa vain varakkaita ja hyvin toimeentulevia, joiden oma suu on omaa kättä lähinnä. Oiva Lohtanderin hahmo SAK: n maksamana pyörii edelleen myös mielessäni

Olen kuitenkin vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Minut on punatautia vastaan äidinmaidossa rokotettu. Isoäitini isän tämä sakki vei saunan taakse 1918 ja äitini kodin sen väriset veivät Kannakselta 1939. Sikäli siis minulle on ihan sama, mihin SAK rahansa työntää, tai aikoinaan lännestä saamansa rahat työnsi.

Olen enemmänkin huolestunut siitä, että journalismi on mennyt kummalliseksi. Erkkolaisen kainalokirjoituksiksi on ilmestynyt toimittajien omia kannanottoja, joiden oikea paikka olisi NYT-liitteessä taikka roskakorissa.

No ehkä tulen vanhaksi. Oireet ainakin täsmäävät erittäin hyvin. Asioita unohtuu, asiat ärsyttävät ja asioihin takertuu. Pitäisi varmaan tilata ET-lehti

>Lyhyttä herkistelyä

>

Lyhyttä siksi, että koneeni MS Office – paketin Word -osio on sanonut itsensä irti ja olen tottumaton kirjoittamaan suoraan tälle blogi-alustalle.

Ajoneuvon huolto sujui hyvin sikäli, että sain tutustua naapurikaupungin elämään rauhassa viiden tunnin ajan. Huonoa siinä oli taas se, että kaikkia vikoja ei saatu korjattua. Vikoja kuitenkin oli kahdessa vuodessa tullut ja osa niistä oli kuulemma tullut jo tehtaalla.

Iltapäivän lopuksi kävin terapiassa huollattamassa omaa päänuppiani. Sielläkää ei tullut valmista. Sain 25 uutta vastaanottoaikaa. Niillä päästään ajallisesti aina jouluun asti. Toivottavasti siihen mennessä on saatu joitakin lepakoitakin häädettyä.

Mutta kuvan pariskunta on epäilemättä onnellinen. Edessä on taas yhteinen kesä ja yhteiset lapset. Huoltovapaata elämää.

>Kaatuneet kliseet

>

Kaatuneiden päivänä on hyvä olla ylpeä heistä, jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken. On syytä olla ylpeä myös siitä, mitä jälkipolvet ovat saaneet aikaiseksi. Työtä on tehty määrällisesti uskomattoman paljon. Laadullisestikin on päästy hyviin tuloksiin. Kännykät toimivat kohtuullisen varmasti, Lokomon ja Valmetin veturit louskuttavat pitkin raiteita ja ulkomaille on saatu myytyä jos jonkinmoista värkkiä ja peliä.

Mutta edelleen usein tuotteessa ja palvelussa on ”kotomaisen työn leima”. Ostin eilen uuden ruohonleikkurin. Laite on ulkomailla tehty, keltainen ja ruotsalaisella nimellä varustettu. Olin häntä käynyt jo liikkeessä katselemassa ja vertailua tehnyt vastaaviin.

Eilen oli sitten vähän kiire ja menin rautakauppaan, ilmoitin, että saattaisin mahdollisesti ostaa ruohonleikkurin, jos joku herroista vaivautuisi sen minulle myymään. Ihastuksekseni kukaan myyjistä ei piiloutunut hyllyjen väliin, vaan minulle auliisti rivistöstä irrotettiin yksi kappale, kannettiin autoni tavaratilaan , otettiin hinta ja tehtiin laitteesta takuukuitti.

Kotona taittelin laitteen työntökahvat oikoiseksi ja huomasin, että työntökahvan 4 kiinnityspultista yksi oli noin sentin ulkona laitteen rungosta. Yritin ruuvata sen kiinni, mutta huomasin, että pultti oli kierretty väärille jengoille ja jätetty sitten siihen.

Nostin koneen kyytiin ja palasin liikkeeseen. Minulle vaihdettiin nöyrästi toinen kone, tehtiin uusi takuulappu ja toivotettiin hyviä leikkuukelejä. Kotona nostin laitteen pihalle autosta ja aloin jälleen kasaamaan työntökahvoja oikoiseksi.

Tästä laitteesta oli kahvan yläosasta kiristetty kahvan osia yhdessä pitävän pultin jengat soköksi. Nyt irrotin enää tämän työntökahvan koossa pitävän pultti -mutteri systeemin ja palasin jälleen liikkeeseen. Siellä minulle auliisti irrotettiin äskeisestä juuri palauttamastani koneesta vastaava kiristysmutteri.

Kysyin heiltä, että käsittääkseni nämä vehkeet tulevat vissiin teille pahvilaatikoissa. Ihan itsekö te kasaatte täällä nämä härvelit ? He kielsivät, että eivät he itse, vaan heillä on kesäisin ammattikoululainen töissä, joka kasaa näitä ruohonleikkureita ja muita laitteita valmiiksi myyntikuntoon. Sama kaveri tulee kuulemma ensi kesäksi. Käskin heidän vähän miettiä ja katsoa kaverin perään. Jos mutteri ei mene pulttiin sovinnolla, siitä ei pidä mennä vääntämään jengoja sököksi. Ainakaan sitä ei pidä jättää koneeseen vinoon asentoon ja sentin ulos törröttämään. Osoittaa huonoa kauppiaskäytöstä ja haluttomuutta osallistua asiakkaan arvotuotantoketjuun.

Tämä keltainen leikkuri sai nyt tällä kertaa jäädä pihallemme, sillä varsinaisen työnsä hän teki lopulta tyydyttävästi. Liike sai minuun samalla kertaa historiansa ensimmäisen ja viimeisen asiakaskontaktin. Koskaan en ole aikaisemmin heiltä mitään ostanut ja tuskin tulen tulevaisuudessa koskaan ostamaan.

Muutenkin klise kotimaisen työn laadusta on aikaansa elänyt. Kotimaisen tuotteen ostamalla saattaa saada isänmaallisia kicksejä , etenkin näin kaatuneiden päivänä, mutta laadusta voidaan olla montaa mieltä. Etenkin työn ja palvelun laadusta. Laitteet ymmärtävät usein joko toimia taikka olla toimimatta. Työn laatua pitää joskus silmitellä esimerkiksi rakennuksissa kymmeniä vuosia, ellei ne jouduta purkamaan sitä ennen

>Kohtasin eilen kaunottaria….

>

Monen kirjoittajan verbaalinen sammio on näinä päivinä samea ja sotkuinen. Iltalehtijournalismi on leviämässä hyvää vauhtia blogeihin. Onneksi iltapäivälehdistön nettisivujen perusteella voi päätellä sen, että lehdet ovat löytäneet jo uusia luita kaluttavaksi. Osa blogeista järsii edelleen vaalirahoitusta.

Mitä enemmän julkisuuteen tulee SAK:n antamia ja kokoomuksen saamia rahasummia, sen hiljaisemmaksi rakkikoirat käyvät. SAK:n antamat ja kokoomuksen saamat rahat eivät suinkaan ole samoja. Kyllä SAK:n rahat ovat aina menneet hyvään tarkoitukseen. Viimeksi näimme niillä tehtyjä vaalimainoksia, joissa Oiva Lohtander mässäili ruokapöydässä. Kokoomuksen saamat rahat tuntuvat tulevan taas samoilta lahjoittajilta, jotka kepuleita tukevat. Porvari on nukkunut yönsä huonosti ja varmistaa kaikki vaihtoehdot. Rahaa kaikille, jotka punaista vaaraa vastustavat.

Jos edellä kirjoittamani perusteella luulette, että meidän tontilla on liputettu vappuna, niin erehdytte surkeasti.

Mutta nyt liikkeelle. Menen katsomaan opiskelijoita, lukemaan ehkä huoltoaseman baariin Tukiaisen siskoksista ja vertailemaan ruohonleikkureiden ominaisuuksia. Ruoho kasvaa kovaa vauhtia ja minunkin on kohta ryhdyttävä hoitamaan puutarhaani. Tukiaisen siskoksista toinen, vielä pimennossa ollut, oli ottanut viinaa ja unilääkkeitä sekaisin. Varmuuden vuoksi hän oli mennyt lentokoneen vessaan tupakalle. Kyllä kaunotar semmoisella toiminnalla jo julkisuuteen pääsee.

Kuvassa on joutsenkaunotar, jonka näin eilen. Heitä oli levähtämässä kaikkiaan noin 50 eräällä rauhallisella järvellä valtatien varressa. Tämä kaunotar ei millään halunnut julkisuuteen, taikka sitten hänellä oli vain kova nälkä. Joka tapauksessa tässä hän pyllistää kaikille halpa- arvoisille julkisuuspimuille.

>Unia…..

>

Yöllä sain unta ja lepoa vain rajoitetusti. Mieleni on kuitenkin levollinen. Pyöriskelin nimittäin sängyssäni, kaukana tv-huoneen kiihkeästä sykkeestä. Leijonat saivat rauhassa pelailla kiekkoa Kanadassa.

Ja hyvin siinä taas kävi. Pelit jatkuvat ja kovenevat. Edes ketään ”riihirantaa” ei tällä kertaa ole lähetetty kotiin. Kaikki on vielä omissa ja Tillmanin käsissä.

Työtoverit ovat alkaneet varovaisesti varmistella sitä asiaa, että pysyn pois ruudun äärestä myös jatkossa. Asia on minulle yhdentekevä jos hinnasta sovitaan.

Unettomuuteni aiheutti opiskelija, joka oli toimittanut minulle opinnäytetyöhönsä liittyvän kyselylomakkeen sekä lomakkeeseen liittyvän lähetekirjeen. Tutustuin siihen iltapäivällä, illalla ja unissani. Kyse oli siis painajaisesta. Esittämäni korjausehdotukset lähetekirjeeseen muodostivat huomattavasti pitemmän tekstin kuin koko alkuperäinen lähetekirje.

Tyypillistä on usein se, että opiskelijat eivät tiedä oppilaitoksen virallista , oikeanmuotoista nimeä. Hämmästyttävää sitä vastoin on se, että oppilaille on mysteeri, kuinka word – teksti tavutetaan, tasataan ja asetellaan.

Jos lähetetään opinnäytetyöhön liittyvä kysely, mahdollista vastaaja ei sovi lähetekirjeessä uhkailla ja kiristää. Sellaisessa tapauksessa otos jää usein kovin pieneksi. Ihmiset huomaavat, että he eivät lopultakaan olleet kyselyn taustalla olleeseen asiaan niin kovin tyytyväisiä ja kysely vielä lisäsi tyytymättömyyttä.

Näin siis painajaisia oppilaasta. Tietenkin kyseessä oli miesoppilas. Naisoppilaista en näe unia juuri koskaan. Tosin jos näen, lakanat ovat aamulla hiestä märkiä.

Joitakin vuosia sitten yritin tosissani vieroittaa itseäni tupakasta. Tiesin tavan piintyneen itseeni niin syvälle, että kaikki keinot oli otettava käyttöön. Laitoin laastaria olkapäähän, nikotiinipurkkaa huuleen ja varasin jääkaapin täyteen porkkanoita. Ja ryhdyin näkemään unia.

Kun tarkemmin tutkin nikotiinilaastaripakkauksen tekstejä ja käyttöohjeita, huomasin, että siellä tosiaan varoitettiin ”villeistä unista”. Ja ihan syystä.

Kun olin laastarin olkapäähän liimannut ja levolle laskenut Luojani, alkoi hirveä härdelli ja bordelli. Ensimmäisen viikon aikana rakastelin unissani melkein jokaista tyttöopiskelijaani. Moneen kertaan ja monissa asennoissa. Mielettömiä juttuja. Aamulla naama oli messingillä ja illalla oli kiire sänkyyn jo heti seitsemän jälkeen.

Ja tupakka tosiaan unohtui viikoksi. Minä ajattelin, että ajetaan nyt sitten kerrankin kunnolla kun on kunnon vehkeet. Lisäsin lisää laastaria olkapäähän ja kylkeen. Mutta se olikin lopulta huono homma.

Seuraavan yön pelehdin nimittäin unissani anopin kanssa. Anoppini ei ollut mikään hehkeä viisikymppinen päiväunelma noina vuosina, vaan jo pitkään työeläkkeen vanhuuseläkkeellä ollut valtion virkanainen.

Siinä taas tarvittiin hermosavuja aikalailla, että elämä pääsi oikeille raiteille ja hermot piti kunnolla, kun seuraavan kerran mentiin anoppilaan.

Lukijoiden joukossa saattaa olla entisiä naisopiskelijoita. Heille tiedoksi. Kyllä te olitte kaikki mukana.

>Lalli Kalli

>

Kuva : www.nba.fi/en/hoitokohteeteng.

Kevään korvalla blogeissa näyttää käyvän vilske ja vipinä samaan tahtiin kuin psykiatrisen poliklinikan ovella valon lisääntyessä keväällä. Huomasin sen terapiassa eilen. Ja täällä blogeissa.

Kieltämättä aiheita on ollut ihan riittämiin. Minua kiinnostaa etenkin keskustelu tekijänoikeuksista. Suunnattomasti egoa hyväilee sellainen mahdollisuus, että joku anastaa tekijänoikeuden minulta näihin sepustuksiin ja parhaassa tapauksessa menee niitä julkaisemaan. Sitä on 40 vuotta ensin yrittänyt kaikkensa, että joku julkaisisi edes jotain. Nyt sitten äkkiä syntyy valtava kaaos ulko-ovelle. Apua, blogin pitäjä saattaa joskus käyttää jotain täältä löytämäänsä.

Taidan ottaa pikku riskin ja seurailla vähän tilannetta. Liityn sitten siihen jengiin, joita on eniten.

Timo Kallin tapauksessa taidan liittyä niihin, joita on vähemmän. Mieleni ei tee olla siinä hurskastelijoiden piirissä, jotka ryhtyvät kivittämään yksittäistä kansanedustajaa, oli hän sitten miten mielipuolinen ja typerä tahansa. Laitoin kuitenkin kiviä kuvaan valmiiksi. Siinä on Kuninkaanhauta Kiukaisten Paneliasta. Se rakennettiin noin 3000-4000 vuotta sitten.

Eduskunnassa on ollut tästä asiasta viljalti puhetta ja pohdintaa. Edustajat itse ovat jättäneet tällaisen porsaanreiän lakiin. Olisi mielenkiintoista nähdä julkistettuina kaikkien kansanedustajien vaalirahoituksen osasummat ja niiden lahjoittajien nimet. Sekä lain puolesta ja vastaan äänestäneiden nimet. Moni edustaja muuttuisi sangen vaivautuneeksi. Eilen jo tähän suuntaan vähän viitattiin uutisissa. Saattaa kuitenkin olla, että tälle sontatunkiolle kaikilla ei ole kovinkaan suurta kiirettä.

Kallin syyksi on laskettava yltiöpäinen avoimuus ja satakuntalainen uhmamieli. . Pitäisi miehen nyt sen verran tietää jo kokemuksesta, että poliitikko ei saa koskaan sanoa suoraan mitään. Jos hän taas olisi halunnut laille ja asian tilalle muutosta, muitakin keinoja olisi varmasti ollut. Samalla seudulla vajaa 1000 vuotta sitten Lalli hermostui Henrikkiin ja päätti ratkaista asian kertaheitolla. Yhdella sipaisulla. Tämmöisiähän me satakuntalaiset olemme. Vähän kömpelöitä.

Hautalan ja Soinin hurskastelut olivat vastenmielistä katsottavaa. Odotan mielenkiinnolla joidenkin demareiden ja kokoomuslaisten avautumista.

Minä taas sulkeudun. Seuraavan kuukauden aikana blogimerkinnät lyhenevät ja joinakin päivinä ne saattavat jäädä kokonaan ilmestymättä. Edessä on nimittäin road show nimeltä harjoittelijoiden valvonta. Ammattikorkeakoulujärjestelmässä on, luojan kiitos, edelleen vallalla systeemi, jossa opiskelijat harjoittelevat työntekoa työnantajien palveluksessa opintojensa lomassa. AMK sitten valvoo, että kaikki tapahtuu lain ja kirjaimen sekä harjoittelusuunnitelman mukaisesti.

Minulle annettiin aikoinaan tämä toisten suuresti hyljeksimä paskaduuni. Aikaisemmin tilanne oli kohtuullinen, sillä opiskelijat olivat valikoituneet suuresta hakijajoukosta ja monilla oli jo kokemuksia työelämästä.

Nyt useimmilla opiskelijoilla ei ole minkään valtakunnan työkokemusta, juuri ollenkaan sosiaalisia taitoja ja hyvin vähän käsitystä siitä, mitä palkkatyö työsuhteessa työntekijältä edellyttää. Tutor-opettajana ja harjoittelunvalvojana joutuu olemaan isänä ja äitinä, sosiaaliterapeuttina ja nuorisopsykologina.

Mutta saapahan ajaa autolla kerrankin tarpeekseen. Viime vuonna sain kolmessa viikossa kerätty työnantajan virka-auton mittariin 4700 km. Tänä vuonna se menee rikki kirkkaasti. Eräs nuori nainen nimittäin on lähdössä harjoittelemaan Yhdysvaltoihin Missisipin taakse.

Voitte lopun päivän pohtia, maksaako AMK minulle valvontakäynnin lentokoneella, vai joudunko ajamaan autolla tai jätänkö tämän tapauksen valvomatta.