>Lumoava paikkakunta

>

Muuntaja on erikoinen ja omalaatuinen. Se seisoo Kauhavan entisen osuusmeijerin pihassa. Kauhavakin on omalaatuinen ja kummallinen pitäjä satakuntalaisen silmin. Yhtä Luvian aukeata on koko pitäjä. Asukkaat taas muistuttavat Mestilän tanssisuulin asiakkaita 1970-luvun lopulla : hyvin tiedettiin keitä ollaan ja mitä tahdotaan ja reippaasti se tuodaan esille.
Näitä muuntajakuvia on aikalailla kertynyt vuosien saatossa. Kauhavan muuntaja on kuitenkin hyvin unikki ja ainutlaatuinen. Se on tasakattoinen, mittasuhteet ovat poikkeavat ja ulko-ovessa on ikkuna. Rakentajien tarkoitus on ollut tehdä jotain erikoista ja ainutlaatuista. Hyvin on onnistuttu.
Paikkakunta on muutenkin lumoava. Sieltä ovat lähtöisin ruma vallesmanni, Jorma Lillbacka, Jukka Kemppinen, Antti Tuuri ja Pukkilan Jaska. Tässä on syytä mainita, että toinenkin Pukkilan Jaska on olemassa. Hän oli Kauhajoella syntynyt, tämä toinen taas Kauhavalla. Harrastukset olivat molemmilla saman suuntaisia. Kauhajoen Jaska kävi Amerikassa asti ja palasi kotiin kuolemaan. Kauhavan Jaskakin pakeni viranomaisilta ja huhujen mukaan päätyi Amerikkaan.
Antti Tuurin kirjoissa päädytään usein Amerikkaan. Joskus sieltä tullaan takaisinkin Kauhavalle ja kierrellään tutuissa paikoissa, mutta ei tehdä siitä mitään numeroa. Pöhnäpäissään voidaan käydä Lappajärvellä leveilemässä. Harvoin kuitenkaan osataan itselle nauraa. Tämmöinen käsitys minulle on syntynyt Tuurin kirjoista. Ja tapaamistani ihmisistä.
Mutta lumoava paikkakunta se on. Puukkotehdas voi hyvin, muuntajia ei ole purettu ja maata viljellään uutterasti. Toinen muuntaja löytyy koulukeskusksen pihasta. Se on kylläkin ihan normaalin oloinen mittasuhteiltaan.
Kauhavan sivukylät olivat muinoin kuuluisia siitä, että työväenaatetta viljeltiin siinä missä kauraa ja ohraakin. Minulle on jäänyt vähän haaleaksi käsitys, mistä semmoinen aate oli lakeuksille tullut. Ilmeisesti Amerikasta palanneet olivat omaksuneet uusia aatteita Raivaaja-lehteä lukiessaan.
Korostettakoon vielä, että kiinnostukseni Kauhavaan on satakuntalaisen ihmisen ymmärtämättömyyttä, ei pahansuopeutta. Olen kiinnostunut erikoisista muuntajista, erikoisista ihmisistä ja varsinkin erikoisista paikkakunnista. Kauhava on minusta hauska ja erikoinen paikkakunta.
Muistuu mieleeni eräs tositarina Kauhavalta. Tämän tarinan minulle kertoi työkaverini. Hän oli kuullut sen ystävältään, joka oli ollut Kauhavalta kotoisin ja Ilmasotakoulussa nuorena kouluttajaupseerina.
Oli Juhannus ja meneillään suuret juhannusjuhlat. Kauhavalla järjestetään joka juhannus ”Lentäjien Juhannus”- nimiset karkelot. Juhlakansaa oli sankoin joukoin levittäytynyt ympäri lentokenttäaluetta. Soitto soi, kirkas virtasi ja ennen pitkää kaikkialla lentokentän alueella oli käynnissä suuri keskikesän pariutumisrituaali.
Eräs nuoripari oli sitten sattunut tämän nuoren upseerin asuintalon puutarhaan hänen talonsa ikkunan alle. Koska kesäyö oli kuuma, upseeri oli avannut ikkunan auki. Nukkuakin olisi tarvinnut, sillä aamulla alkoi päivystysvuoro. Ikkunan alla marjapensaiden siimeksessä käytiin kuitenkin unta häiritsevää keskustelua.
– Kenen pikkuinen kissimirri se täällä on …?
– Pentti…. nohh..!
– Kenen pikku kisu se siinä….?
– Älä Pentti……!
– Saako sitä silittää……?
– Pentti… et viittis.. !
– Kenen pikku kisu se siinä…?

Tätä keskustelua oli kesäyössä käyty jo kolmisen tuntia, kun väsyneeltä upseerilta viimein katkesi kauhavalainen pinna ja hän ryntäsi avonaiseen ikkunaa ja karjui:

– Sano nyt tyttö saatana, kenen tussu se on, että päästään tästä nukkumaan.

Kauhavalaiset ovat tietäväistä ja tilannetajuista joukkoa, joiden seurassa ei tule suru puseroon. Satakuntalaisen silmin heidän elämäänsä on mukava seurata Tuurin kirjoista ja Kemppisen blogista. Ilkka-lehteä en pysty lukemaan, sillä sen antama kuva maakunnasta on vähän vieras minulle. Voisi sanoa, että suppeakin. Olen sitä joskus silmäillyt kirjaston lehtisalissa. Olen tottunut siihen, että asioita on lupa katsella vähän laveammalti.

Oli minulla tietenkin muuntajan lisäksi oikeaa asiaa ja syytä kauhavalaisista kirjoittaa. Monta vuotta nimittäin Tuurin kirjoissa on aina juonen konnana esiintynyt satakuntalainen. Jos ei suorastaan konnana , niin ainakin sopivien kompapuheiden kohteena. Nyt tässä onkin mukava julistaa, ettei tämä ole jäänyt huomaamatta. Antaa asian kuitenkin olla.

Me tyynnä kynnämme edelleen aurallamme maata isien.