>Kuoleman jälkeen elämää kehiin

>

Varusmies oli lomalla ja taisteli vimmatusti. Tuhoja ei ole syntynyt, mutta hässäkkä oli hirmuinen. Voimasanoja käytettiin, tavarat lentelivät ja näppäimistö soi. Ihmisuhreilta onneksi vältyttiin.

Hän oli huolettomuudessaan tuudittautunut ajatukseen kotiutumisensa jälkeisestä välivuodesta. Sunnuntaina sitten hänelle selvisi, että kaikki kaverit menevät jonnekin opiskelemaan ja hän on jäämässä hengailemaan. Vanhempien lihapatojen ääreen jääminen olisi tietysti muuten mukava ratkaisu, mutta näyttää siltä, että vanhempien tarjoama sosiaalis-ekonominen viitekehys ei ole lopulta niin houkuttelevin vaihtoehto, että se voittaisi aikuistumisen poltteen.

Printtasimme siis hakulomakkeita niihin yliopistoihin, joihin vielä lomakkeen ehtii huhtikuun loppuun mennessä palauttamaan. Huomasin, että päätöksenteko lopulta sujui sangen joutuisasti. Uranvalinta suoritettiin harvojen ja painokkaiden perusteiden varassa .

Missä on parhaat bileet ja mihin on mahdollisuus päästä ilman pääsykoetta taikka vähällä lukemisella. Ja mahdollisimman suurelle paikkakunnalle on tietenkin päästävä.

Varusmies ei juurikaan tenttikirjoja nimittäin lue. Kaikki palveluksessa olleet muistavat sen, että korkeajännitystä vakavampaa kirjallisuutta siellä ei harrasteta.

Ammattikorkeakoulujen osalta hakijat tekevät päätöksensä juuri samoilla perusteilla. Ne yksiköt, jotka toimivat suurissa keskuksissa, saavat opiskelijoita. Pienillä paikkakunnilla olevat yksiköt kuihtuvat pois ikäluokkien pienentyessä ja aloituspaikkojen kasvaessa taikka pysyessä ennallaan. Missä on parhaat bileet, siellä on elämä.

Tytärkin kuulemma joutuu sivuainettaan varten pääsykokeisiin.

Kesäkuussa saattaa siis tapahtua sellainen koulutus-poliittinen ihme Tillmanin perheessä, että poika saa lomaa ja menee pääsykokeisiin, isä menee pääsykokeisiin ja tytärkin menee pääsykokeisiin. Äidin ei tarvitse mennä pääsykokeisiin, sillä hän opiskelee jo työnsä ohessa.

Elämme koulutusyhteiskunnassa. Nuorison kohdalla asian ymmärtää hyvin. Aikuiskoulutuksen kohdalla joskus tulee mieleen, että aikalailla paljon opiskelupaikkoja pidetään yllä tällä jatkuvalla koulutuksella.

Itse odotan innolla pääsykokeita, mahdollista sisäänpääsyä ja sen jälkeen alkavaa opiskelijaelämää.

Jos saan opiskelijakortin kouraani, seuraavien 5 vuoden aikana säästän lounaskuluissa noin 3000 euroa. Varteenotettava summa. Junalla on hubaa matkustella puoleen hintaan ja muutenkin tyrkyttää sitä korttia joka paikkaan.

Tietenkin heti syksyllä tulee hankittavaksi haalarit. Kangastarroja minulla on jo varastossa vaikka kuinka. Seuraavalle GOOM-risteilylle pitää myös lähteä ja muutenkin heittäytyä täysillä opiskelijaelämään. Heti aion suorittaa Jyväskylässä Kauppakadun Apron ja Tampereella Hämeenkadun Apron. Vaimoni mukaan minulla on ainakin luontaisia taipumuksia opiskelijaelämään.

Tehtävissä ja opintoihin kuuluvissa kirjallisissa töissä aion käyttää kaikkia niitä koukeroita, porsaanreikiä, latteuksia ja tietämättömyyden tölväisyjä, joita opiskelijat ovat auliisti minulle kantaneet ja käyttööni lahjoittaneet niiden 29 vuoden aikana , jolloin olen ollut heitä ohjaamassa.
Nyt kun vain pääsisi pääsykokeista kunnialla läpi.