Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Suru jatkuu

>

Työpäivä alkoi suru-uutisella. Entinen työtoveri, kollega, oppi-isäni ja opettajani on kuollut. Edellisistä hautajaisista on viikko. Tämä kevät näyttää olevan käännekohta monessa suhteessa. Entinen saa väistyä uuden tilalta. Menneisyys katoaa jonnekin kulman taakse. Tulevaisuus on epävarma.

Olen kohta työorganisaation vanhin virkaiältäni. Fyysiseltä iältäni en sitä vielä ole. Henkiseltä iältäni olen jo ikivanha. Kuolema syö joka kerta hivenen sitä rantapenkkaa, jonka päällä seison ja katselen iäisyyden ulapalle. Vielä ei ollut oma vuoro. Kuka on seuraava ?

Hän opetti minulle Mc Gregorit , Argyyrikset ja Mouton Blaken. Tarveteoriat olivat hänelle kiinnostuksen kohde, mutta samalla keino järkyttää organisaation luutuneita arvoja. Hän kapinoin jo aikoinaan organisaatioiden hulluutta vastaan ja tulosjohdettujen ihmisten tuska oli hänelle selvä asia. Hän oli ihminen, joka toi opetussuunnitelmiin uusia mullistavia asioita aikaisemmin kuin kukaan.

Olen toisellakin tavalla läheinen. Kun työtoverini päätti hyväksyä aikoinaan valtiohallinnon tarjouksen lakkautuspalkasta, minä olin se onnellinen, joka sain jatkaa hänen työtään ja hänen opetustaan. Hän oli se onnellinen, joka pääsi 55 -vuotiaana lakkautuspalkalle. Luoja oli armollinen ja soi hänelle nämä vuodet. Tiedän, että hän kaipasi takaisin töihin.

Tiedän, että hän luopui aikoinaan myös siksi, että minulle olisi avautunut väylä eteenpäin. Nyt minun tulisi osata joskus myös luopua jostain. Vielä kuitenkin kaikki tuntuu vaikealta. Olen harjaantumaton luopumaan mistään. Tiedän kuitenkin, että näin minua koulutetaan. Askel askeleelta minunkin tulee oppia luopumaan kaikesta.

Toivottavasti tänään ja huomenna osaan elää päiväni oikein. Toivottavasti osaan käyttää aikani niin, että saan aikaan jotain hyvää. Toivottavasti opin vähitellen luopumaan. Luopumaan 5000 euron laukusta ja 100 euron hampurilaisesta. Niiden molempien arvo minulle on tänä aamuna nolla.

>Kaikilla mausteilla

>

Kuva : http://www.fuddruckersne.com/images/menu-welcome-burger.jpg

Amerikkalainen hampurilaisketju Burger King yllättää tuomalla markkinoille luksushampurilaisen. Hintaa Lontoossa lanseerattavalle komeudelle kertyy vähintään 85 puntaa eli noin 105 euroa.

Burger King yrittää erottua luksushampurilaisellaan kilpailijoista ja samalla luoda korkeampaa profiilia omalle ketjulle.

Superhampurilainen tulee myyntiin ketjun muutamissa Lontoon keskustan hampurilaisravintoloissa, muun muassa arvoalueilla Kensingtonissa ja Chelseassa.

Luksushampurilainen muistuttaa Burger Kingin ykköshampurilaista Whopperia, mutta sisältö kootaan erikoisherkuista. Pihvi tehdään japanilaisten wagyu-lihasta eli ns. Kobe-härästä ja lisänä on varmuuden vuoksi hanhenmaksaa. Juustoksi tulee sinihomejuustoa

Näin meille kertoi KAUPPALEHTI. Lehti on tunnettu hyvästä uutisoinnista, joten asiassa lienee perää. Uutinen on yhtä yllättävä kuin se, että Helsingistä voi kohta ostaa 5000 euron hintaisia käsilaukkuja. Tuotteiden funktio on hämärtymässä. Skaala alkaa 15 centin muovipussista ja loppuu Louis Vuittoniin. Analyytikko sanoisi että markkinat ovat polarisoitumassa. Ruokajonossa seisova ei sano mitään.

Sata euroa on kyllä pistämätön hinta epäterveellisestä roskaruuasta. Tosin bulkkituotteeseen verrattuna hinta on vain noin 20 -kertainen. Vuittonin kaupitteleman tavaran kohdalla ero on noin 30 000 –kertainen. Tosin on muistettava, että sekä veskaa että muovipussia voi käyttää monta kertaa. Burgeri lienee puhtaimmillaan ns. kertakäyttötuote.

Samaan aikaan ruokamellakat maailmalla kiihtyvät ja lannoiteteollisuus tahkoaa kasvavia voittoja. Viljeltävien kasvien kysyntä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Viljelijä kasvattaa viljelyalaa ja lisää lannoitteiden käyttöä. Molemmat lisäävät lannoitteiden tarvetta. Niiden hinta on ilman kysyntääkin kasvanut, sillä öljyä käytetään aikalailla niiden tekemiseen. Yhä harvemmalla tässä maailmassa on varaa minkään sortin burgeriin. Ruokamarkkinatkin polarisoituvat. Kauniisti sanottuna. Todellisuudessa se tarkoittaa, että osa jengistä kuolee nälkään ja osa kuolee liikalihavuuteen.

Kaikesta tästä hyötyvät esimerkiksi Suomessa Etelä-Suomen viljanviljelijät. Väli-Suomessa ahertavat possun kasvattajat ja maidontuottajat ovat yhtä ahtaalla kuin ennenkin taikka sitten ahtaammalla, koska esimerkiksi sikojenrehu kallistuu myös nopeasti.

Tämmöistä syntyy, kun yhteiskunta ei osaa reagoida ongelmiin oikein ja ajoissa. Toisenlaisia ongelmia syntyy sitten siitä, kun reagoidaan ja reagoidaan vääriin. Toinen on menossa urheilukilpailuja katsomaan ja toinen ei ole menossa. Ota näistä nyt selvää. Minä en menisi vaikka kisat olisivat Tampereella. Urheilu ei nimittäin juurikaan kiinnosta muuta kuin sosiologisena ilmiönä. Kansakoulun hiihtokilpailusta on saaliina saatu kaksi lusikkaa. Sijoitukset olivat neljäs ja viides. Vuodet taas 1963 ja 1964.

Seuraavat mielenkiintoiset talviurheilukisat ovat vuonna 2014 Sotsissa. Rajanaapuri Georgia, rajanaapurin osa Abhaasia ja itse Sotsi ovat toisistaan vain kivenheiton päässä. Tai pitäisikö sanoa kiväärin laukauksen päässä toisistaan. Jos maailma ei ole kaatunut siihen mennessä, niin arvatenkin silloin ollaan kuitenkin lähellä tuota tapahtumaa. Jo nyt alueella on käynnissä jonkin sortin sotaa edeltävä harmaa vaihe. Mutta ei minun urheilusta pitänyt puhua.

Piti puhua uhkapeleistä ja huonosta elämästä. Eilen hävisin nettipokerissa 3 euroa. Kirvelee vieläkin. Saman rahan laittaa baarissa silmää räpäyttämättä mallastuotteeseen, mutta pelipöydässä se oli kirvelevä isku.

Kirveleviä tappioita ovat saaneet kokea myös nuoret kiekkoleijonat. Pokeripöydässä on potti kasvanut aina 800 euroon asti. Joku aina vuorollaan korjaa. Tällä kertaa valmentajat olivat korjanneet pojilta kortit ja nuuskat.

Näin maallikon neuvo asiaan. Jos jää aikaa leirillä tai kisoissa kovasti kortin peluulle, silloin on harjoituksia ja pelejä liian vähän. Se on sen merkki. Nytkin taisi tuloksena olla joku muu kuin mitalisija. Sekin antaa aihetta epäillä, että ns. luppoaikaa on ollut ihan liikaa. Mällin imeskely on sekin iljettävä tapa. Piippu suuhun joka miehelle. Vaihtoaitioon kessut mukaan ja kunnolliset tuhkakupit. Mitä tässä enää säästelemään. Urheilun moraali ja rappio ovat muutenkin selviö. Kaikki peliin ja uudet arvokisahakemukset vireille.