>Diodi-silta Eurooppaan

by Michael Tillman

> Kuva : Ilmari Jäämaa : Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja

Tänään pitäisi oikeastaan kirjoittaa ulkoministerin Via Dolorosasta. Mutta en sitä tee. Ennustukseni edellisissä kirjoituksissa näyttävät toteutuvan melkein täydellisesti. Tämän aamun Erkkolaisessa esiteltiin Kanervalle seuraajia. Lehti on ottanut oma paikkansa valokeilassa ja mielipiteenmuodostuksessa.
Tänään pitäisi puhua myös HIFK jääkiekkojoukkueesta, Frank Mobergin vanhoista tempauksista, Matikaisen syyllisyydestä ja nuorisotyöhön tarkoitettujen rahojen käyttämisestä huumeostoihin. Antaa olla.
Kiihottavaa olisi myös irvistellä Erkkolaisen hämmästyttävää pääkirjoitusta, jossa ikään kuin normaalijakautuman vuoksi, tasapuolisuuden puuskassa ja suuren hallitsijan mielioikusta nyt viimein sitten kirjoitetaan Kemijärven massaliikettä tukeva kirjoitus. En kirjoita siitäkään. Pitäisi oikeastaan sanoa kuten Abraham vainaa aikoinaan Isossa Kirjassa : Silmäni ovat nyt kaiken nähneet. Vapaasti mukaillen, kun en jaksa nyt Kirjasta katsoa.
Ja tietysti pitäisi kirjoittaa myös j-kirjaimen eroottismystisestä muodosta. Antaa senkin olla.
Tänään käsittelyssä sitä vastoin on mielenkiintoinen kirja vuodelta 1945. Sain nimittäin kierrätyskeskuksen kirjahyllystä ostettua itselleni Ilmari Jäämaan kirjoittaman teoksen : Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja. Riemastuttava kirja. Omassa nuoruudessani 1960 – luvulla tästä kirjasta puhuttiin vielä paljon, mutta Osmo A Wiion tekemät vastaavat uudemmat harrastekirjat olivat syrjäyttäneet Jäämaan teoksen.
Kirja sisältää uskomattoman paljon mielenkiintoisia rakennusohjeita ja selostuksia. Kirjan sivuilla opetetaan valmistamaan omatekoinen valokuvauskone, tähtikaukoputki, erilaisia radiovastaanottimia ja – lähettimiä, sähkömoottoreita , höyryturbiini ja monen moista lentävää laitetta. Oma suosikkini on tietenkin kidekone.
Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, jonka tekemiseen kuluu aikaa noin 5 minuuttia. Koko homma mahtuu saippuarasiaan . Sillä saattoi kuunnella radio Moskovaa ,taikka sitten BBC :tä , jos paatos alkoi väsyttämään. Rakentaminen ja kuuntelu olivat vähän hitaampia sotien jälkeen, sillä puolijohteita ei vielä liiemmin tunnettu ja kiteen piti olla käsin säädettävä ja siten varsin hankala.
Kun 10 ikävuoden vaiheilla tein ensimmäisen kidekoneeni, puolijohteeksi kelpasi jo germanium -diodi , jonka hinta tuntui silloin murskaavalta, mutta joita nyt saa 10 kpl yhdellä eurolla. Kidettä piti oikein erikseen käydä Raumalta hankkimassa. Somiston Radioliikkeestä sellainen sitten viimein löytyi.. Sain ostaa sen edullisesti itse omistajalta, sillä isäni oli toimittanut laadukkaita koivuhalkoja omistajan huvilalle ja olimme jonkin sortin tuttuja.. Aikaisemmin olin saanut radioliikkeestä epäkuntoisia putkivastaanottimia kokeiluja varten..

Kiteen taakse hankittiin pieniohminen pietzosähköinen kuuloke. Kiteen etupuolelle tuli kuparilangasta käämitty kela, jonka toinen pää liitettiin antenniin ja toinen pää maajohtoon. Siinä se. Jäämaan kirjassa on vähän hienompi versio, jossa kelan kanssa on rinna kytketty säätökondensaattori. Saman asian ajoi oikein hyvin onton kelan sisälle työnnetty ferriittisauva.

Kun ilta pimeni ja keskiaallot alkoivat jälleen vetämään kohti itäistä Eurooppaa , taikka kohti Radio Luxenburgia, kuuloke vain korvaan ja ohjelmaa seuramaan. Luxenbourg lähetti nuorisomusiikkia vuorokaudet läpensä, yleisradio yhden tunnin lauantai-iltapäivällä.
Tästä harrastus jalostui sitten muihin radioihin, DX-kuunteluun ja radioamatööritoimintaan. Kuuluvuusraportteja kirjoitettiin keskikouluenglannilla ja OSL- kortteja saatiin ympäri maailman. Syntyi kiinteitä siteitä maailmalle. Radio Moskova lähetteli ohjelmalehtisiään vielä 1990, mutta sitten uudet vallanpitäjät eivät enää minua ole muistaneet. Sitä vastoin Radio Turkyet on lähettänyt katkeamattomasti ohjelmalehtisensä ja joulukorttinsa vuodesta 1966 lähtien. Suomen posti on niitä väärästä kotiosoitteesta ja paikkakunnan vaihdosta huolimatta uskollisesti kuskannut minulle.
Mutta maailmaa radioharrastus minulle avasi. Ei ollut vielä Interrailia ja Internettiä, kahta mullistavaa käsitettä, jotka auttoivat Eurooppaa kahden suursodan jälkeen yhdentymään ja viimein saavuttamaan säädyllisen aseman suhteessa muuhun maailmaan.
Eilen ounastelinkin tätä vähän. Tauti jyllää pääkopassa ja saa aikaan sen, että grafologian ohessa lukijat joutuvat perehtymään kirjoittajan muihinkin omituisiin ja degeneroituneisiin harrastuksiin. Pyrin pitäytymään kuitenkin jatkossakin siveellisyyden ja kasvatuksellisuuden ympyröissä.