>Uni

>

Naavaiset tiheät kuuset raapivat kasvojani. Kävelen hämärässä metsässä Siirtelen oksia syrjemmälle ja kuljen yhä syvemmälle tiheään tuntemattomaan. Vihreä, pehmeä sammalpinta on helppo kävellä. Askel uppoaa, mutta tunne on pehmeä ja vaivaton.
Huomaan metsän harvenevan. Puiden välissä on suurempia ja suurempia aurinkoisia aukkoja. Kävelen helpommin sillä näen mihin jalkani astuvat. Suuntaan yhä eteenpäin. Tiedän että minun on mentävä taas synkkään kuusikkoon. Kuljen varmoin askelin. Aurinkoiset aukot tuntuvat päättyvän joka puolella.

Tiheän metsän laidassa minua odottaa nainen. Tunnen hänet. Nainen on pukeutunut juhlaan, mikä oudoksuttaa minua.- Miksi sinulla on juhlavaatteet ?- Kuuntele vain, älä kysy mitään.Nainen hymyilee minulle. Hän ei ole muuttunut viime kerrasta lainkaan.

Nainen hymyilee koko ajan ja lopulta ottaa kiinni kädestäni. Hän lähtee kulkemaan tiheään kuusikkoon. En näe enää eteeni, mutta kulkeminen on kuitenkin kummallisen helppoa. Askeleeni sopivat hänen kulkurytmiinsä. Äkkiä törmäämme lautaseinään. Käteni silittävät harmaata maalaamatonta lautaseinää. Nainen katsoo ylös ja osoittaa kädellään.- Tuolla on meidän rauhoittumispaikkamme. Meidän on kierrettävä.Nainen kuiskaa melkein sanat ja lähtee vetämään minua vasemmalle. Kohta olemme jyrkällä polulla, joka nousee lautarakennuksen toiselta puolelta sisäpihalle. Sisäpihan toisella puolella on linja-auto, jolla ei ole enää pyöriä. Auton koko toinen kylki on puhkaisu ja poistettu. Linja-auto onkin näyttämö, jonka takana auton toisella puolella on iso back stage. Linja-auton toinenkin kylki on puhkaisu- Mieheni on hyvin kätevä käsistään, kuten tiedät- Tiedän- Hän ei saa oltua hetkeäkään paikallaanNainen hymyilee arvoituksellisesti. Linja-auton uumenista tulee esille rock yhtye, joka aloittaa minulle tuntemattoman kappaleen.. Aukiolle ryntää jostain kymmeniä nuoria, joiden riemulla ei ole rajaa. Vahva metalli sykkii ihoni pinnalla. Mutta minulla ei ole paha olla. Nainen irrottaa kätensä. Musiikki soi korvissani, mutta kuulen silti hänen äänensä selvänä.- Kohta sinun on mentävä. Kohta tulee hetki, jota ei voi muuttaa. Kohta kaikki alkaa taas alustaEn ymmärrä naisen sanoja. Katselen soittajia ja etsin katseellani naisen aviomiestä. Tajuan, että en tunne hänen ulkonäköään. Tiedän hänestä melkein kaiken, mutta en tunne häntä tässä vilinässä. Hermostun ja pälyilen ympärilleni. Nainen tarttuu uudelleen käteeni ja hymyilee.- Kukaan ei näe sinua. Vain Hän näkee, ei kukaan muu. Ei edes mieheni. Ole rauhallinenSamassa yleisön joukosta irtoaa nuori nainen ja lähtee kävelemään meitä kohti. Hänellä on ihan lyhyt tumma tukka ja kasvot kuin Kata Kärkkäisellä. Ajattelen että ehkä 23 . Vaalea beessi takki huojuu hiljaa tuulessa. Takki on pitkä, melkein jalkoihin asti. Nainen työntää minua kohti nuorempaa naista. En osaa vastustella, kun kädet vaihtavat vuoroa ja huomaan pitäväni nuoren naisen kädestä kiinni. Taustalla soi Rammsteinin Amerika.- MennäänEn osaa vieläkään puhua mitään. Nuori nainen lähtee viemään meitä kohti tiheää kuusikkoa, mutta vastustelen.- Mikäs sinua vaivaa ?Saan vain vähän ääntä suustani, vaikka kuinka yritän mökeltää edes jonkinlaista lastenkieltä. En saa sanottua nuorelle naiselle mitään. Nainen lähtee viemään minua toiseen suuntaan, suuren hirsisen päärakennuksen taakse, pellolle. Talo on punainen ja sen seinässä on iso kyltti, jossa lukee ”Honkala”. Naisen takki laahaa heinikossa. Voikukkien höytyvät nousevat lentoon urallamme. Siitä tiedän, että on myöhäinen kesä ja edessä taas syksy.Pellolla eteemme nousee kumpareen takaa hirviaita. Kummastelen sitä. Mitä se täällä tekee keskellä ei mitään.- Se aita on pelkojasi varten. Ne jäävät tänne .
Kierrämme aitaa, joka tuntuu kaareutuvan vasemmalle. Äkkiä aita loppuu tiehen. Noustaan yli ojan ja katsotaan hetken toisiimme. Naisen takki on takiaisissa ja voikukanhöytyvissä. Minun tekee mieli puhdistaa hänen takkinsa, mutta arvaan, että hän ei pitäisi siitä.Nainen sipaisee tien pinnasta soraa ja tomua käteensä, tutkii sitä hetken , hieroo etusormen ja peukalon välissä ja viittaa sitten oikealle.- Tule. Jäljet ovat vielä kuumat.En ymmärrä en mistään mitään, mutta minun on helppo kulkea naisen kanssa. Kävelemme hetken kunnes takaa alkaa kuulua auton ääntä. Pelkään niiden saaneen sen linja-auton liikkeelle, mutta sieltä tuleekin kuorma-auto, joka hiljentää ja sitten pysähtyy kohdallemme. Kiipeämme ohjaamoon. Nainen kysyy kuljettajalta , miksi tuommoinen hassu setä soittaa cd soittimessa industrial metallia.- Tehtaaseen tässä ollaan kuorman kanssa menossa. Ei nää hommat ole kuule tyttö mitään humppajuttuja.Tulemme suuren stadionin luokse. Kuorma-auto pysähtyy ja jättää meidät siihen. Naisella on kädet takkinsa taskuissa kun hän mennä liihottaa jo kohti lippukojuja. Stadionilta kuuluu raskas musiikki. Meidät leimaataan sisään, vaikka emme näytä mitään lippuja. Turvatarkastus on heti lippukojujen jälkeen. Kuljemme suuren kaaren läpi . Tarkastuskaaren toisella puolella huomaan hikoilevani ja kurkussani kutittaa. Yksäisen ja suustani pääsee ääni. Huomaan samalla puhekykyni palautuneen. En uskalla kuitenkaan puhua mitään.Nousemme hissillä ylimpään kerrokseen ja astumme ulos piippuhyllyillä. Valtava stadion on täynnä ihmisiä. Orkesteri soittaa jossain , jossain hyvin kaukana. Nainen lähtee viemään minua alas pitkiä portaita kohti stadionia. Laskeudumme alas ja alas. Jalkani väsyvät yhä enemmän. Matkaa on monta sataa metriä. Molemmilla puolilla täpötäysi katsomo elää musiikin tahdissa, mutta en huomaa naisen reagoivan siihen mitenkään.Alhaalla nainen lähteekin viemään minua vasemmalle, pois stadionilta. Nainen naurahtaa ja katsoo silmiin.- Luulin noita silmiä ranskalaiseksi- Luulin sinua mieheksi , joka ei välitä nuorista naisista. Nainen nauraa sanojensa päälleKuljemme edelleen ja minun on helppo pitää hänestä kiinni. Kun soitto on vähän vaientunut, huomaan naisen hyräilevän. Seuraan hetken sanoja ja sitten pääsen niistä selville. Nainen laulaa nyt jo reippaammin kertosäettä……- Ohi virtaa ikäero vuosienkulkee mies tää harmaarakkautta suosienMinulla on hyvä olo. Jatkamme läpi kujien kohti maaseutua. Olen onnellinen, mutta en puhu vieläkään sanaakaan. Nainen pitää kiinni kädestäni. Muistelen opiskelijoitani, mutta häntä en muista koskaan opettaneeni. Hän ei edes muistuta ketään. Minusta tuntuu, että en ole koskaan kohdannut ketään hänen kaltaistaan.Tulemme isolle kehäjärvelle. Koko järvi näyttää olevan kuunsirpin muotoinen, melkein ympyrä. Ihastelen maisemaa ja istuudun hetkeksi kivelle. Usva laskeutuu järven rannoille ja saa yksinäiset isot lehtipuut näyttämään maalauksellisilta, sillä yksityiskohdat häipyvät sumuun. Minun on jano ja olen väsynyt kaikesta kokemastani.Nainen kaivaa taskustaan paperia. Hän levittää sen auki ja paperi rapisee voimakkaasti. Se on voipaperille tehty peitepiirros, jonkinlainen kartta. Tajuan siinä olevan osia Karjalasta. Jostain Viipurin takaa piirros on, sillä erotan siinä rannikkoa ja Koiviston saaren silhuetin.- Kartta on salainen. Sinä et voi sitä saada- Miksi ?- Koska niin on sinulle parastaKuljemme läpi kylän. Koiria ei näy missään. Ei myöskään kotieläimiä. Kummastelen, etten kaipaa ihmisiä. Minusta on yhdentekevää, onko heitä taikka ei. Kaikki talot ovat kuitenkin asuttuja. Sen näkee verhoista. Kysyn naisen nimeä.- Enola Gay- Ei se ole naisen nimi- Mistä tiedät ?- Se oli kone jolla pudotettiin Hiroshimaan pommi- Ai jaa….Nainen näyttää kädellään vasemmalle. Huomaan, että talojen pihoissa on lentokoneita. Jokaisen talon pihassa näyttää oleva lähtövalmiina pieni yksipaikkainen hävittäjä. Pihat on hoidettu hyvin, kasvimaat kasvavat täynnä erilaisia vihanneksia ja nurmikot on leikattu siististi. Isot omenapuut ovat täynnä raakileita. Oksat koskettavat koneita. Ne ovat vanhoja venäläisiä hävittäjiä.- Ne on säilötty talven varalle. Täällä kaikki säilötään.- Missä minä olen ?- Olet turvassaKuljemme eteenpäin. Ajattelen, että kun sain puheeni takaisin, säästän sitä nyt vähän. Kaikki tuntuu sujuvan oikein hyvin kysymättäkin. Kävelemme eteenpäin. Nainen hyräilee edelleen samaa laulua. Pidän kädestä kiinni ja olen onnellinen.Avoimesta talon ikkunasta kuulen, musiikin soivan radiossa….Immer wenn ich einsam bin
Zieht es mich zum Feuer hin
Warum ist die Sonne rund
Warum werd ich nicht gesund
Das Feuer liebt mich
Hilf mir
Das Feuer liebt mich nicht –
Das Feuer liebt mich- Rammstein, sanoo nainen- TiedänTunnen turvallisuutta , kun kävelemme eteenpäin. Tiedän, että en ole parantunut tässä unessa ja tässä metsässä. Tiedän senkin, että unia ja metsiä riittää. En pelkää seuraava mutkaa ja kaikki virtaa eteeni kuin filminauha. Tunnen jo vihreän, harmaan ja beessin. Muut värit puuttuvat vielä