>Listoja ja laatua

>

”Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas.”

Valokuvatorstain innoitteet antaa tällä kertaa norjalainen kirjailija Erlend Loe ja katkelma on teoksesta Supernaiivi (Like 1998. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996). Lainaus on vuonna 2002 ilmestyneen pokkaripainoksen sivulta 18)

Arkielämässä joutuu usein etsimään esineitä ja asioita. Kun keski-ikä on hiljaa koputtanut olkapäähän ja olet unohtanut kummityttösi toisen etunimen, hänen syntymäpäivänsä ja ikänsä, on aika ryhtyä tekemään listoja.
Kauppalista on tietenkin se kaikkein tutuin. Ilman sellaista tulee hankkineeksi kaikkea tarpeetonta ja väärää, sekä samalla jättää hankkimatta tarpeellista ja oikeaa. Tarkka lista tarvitaan kun ostaa naiselle hiusväriä, taikka Kawasakiin sytytystulpat.
Minä tarvitsen listoja myös työssäni. Pöydällä on jatkuvasti kierrevihko, jonka sivuille lisään muistettavat tehtävät ja jonne merkitsen yliviivaamalla tehdyt tehtävät. Usein puhelun loppumisesta on kulunut vain 15 sekuntia ja olen autuaasti jo unohtanut, mitä minun piti kirjoittaa ylös.
Kun ensimmäiset Windows -pohjaiset käyttöjärjestelmät tulivat työpaikalle, niissä oli tietenkin monen moista uutta listaa ja valikkoa. Suurin osa tuntui täysin tarpeettomalta. Kaikkein typerin minusta oli Internet -selaimen ”bookmarks”-valikko. Olin siinä vilpittömässä lapsen uskossa, että ne tarpeelliset paikat, jossa aion elämäni aikana vierailla, pystyn hyvin painamaan mieleeni ja osoitteet pysyvät päässä kuin apteekin hyllyllä.
Nyt nuo kirjanmerkit ovat arkipäivän toiminnassa hyvin ahkerassa käytössä. Eivät ne korvaamattomia ole, mutta hyvässä käytössä. Pari kertaa on käynyt niin, että masiina on kaatunut totaalisesti. Elvytysoperaation jälkeen sitten huomaa pelokkaana, että kaikki kirjanmerkit on hävinneet. Luulet olevasi kuoleman oma.
Pelko on turhaa. Listassa ei tainnut lopultakaan olla mitään tärkeää, sillä jo viikon kuluttua selaimeen on syntynyt uusi lista ja jos joku kysyy vanhasta listasta, et muista yhtään nimeä ja instanssia sen sisällöstä.
Listat ovat siis lyhytaikaista toimintaa varten. Niiden puuttumista tai luonnetta on vaikea pitkällä ajanjaksolla hahmottaa.
Oma työorganisaationi se yksikkö, jossa työskentelen, on jakaantunut kahdeksi eri osastoksi, jotka sijaitsevat 100 km päässä toisistaan. Yksikkömme päällikkö pitää pääasiallista toimipaikkaansa juuri siinä toisessa osastossa. Perjantaina hän lähestyi henkilökuntaa karhukirjeellä. Tällä hetkellä organisaatiossa muodissa oleva laatujärjestelmä, (EFQM), vaatisi itsearviointi -lomakkeiden täyttöä. Minä en ollut kuulemma sitä vielä täyttänyt. Kummastelin vähän asiaa. Koko kysely tuntui kovin oudolta. Kukaan muukaan ei muistanut sitä täyttäneensä.

Maanantaina asia alkoi sitten vähän kerrassaan selviämään. Meidän osaston opettajat oli kokonaan jätetty pois yksikön opettajien postituslistalta. Jätetty pois noin 2 vuotta sitten. Nyt kun asia viimein tuli ilmi, organisaatiossa onkin syntynyt kahdenlaista keskustelua.

Monet ovat olleet hyvin huolestuneita siitä, mitä kaikkea tärkeää on jäänyt kuulematta tai tekemättä edellisen kahden vuoden aikana.
Toiset taas ovat olleet vilpittömän iloisia siitä, että suurin osa organisaation viestinnästä näyttä olevan ihan tarpeetonta dis -informaatiota , koska hyvin on kaksi vuotta tultu toimeen ilman yhtään paimenkirjettä. ATK-tuelle on jopa esitetty toiveita, että jatkossakin piuha voisi olla poikki.
Itseäni naurattaa toiminnan laatu. Että juuri tämmöinen sitten tulee ilmi laatujärjestelmän kohdalla. Voidaankin sano syystä, että erinomainen laatujärjestelmä. Systeemi havaitsi organisaatiossa olevan virheellisen toiminnan.
Toisaalta tässä on kyllä vähän semmoinenkin maku, että ”Väärin sammutettu”

Tässä lyhyt ja ytimekäs lista tekemättömistä töistä ja asioista

”Elämä ja sauna pitäisi saada kuntoon”
Matti Nykänen