>Silmukoita ja saumaa

>

Kuva:
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/7taide/lanka/silmukoitaneulomalla/nsilmu3.gif


Iltasanomissa Mäkihyppääjä Janne Ahonen paljastaa itsestään puolen, jota harva tietää. Hän on innokas ompelija, ja esimerkiksi omat hyppypuvut valmistuvat alle tunnissa.
”Siinä menee vartista tuntiin, kun ompelen itselleni uuden puvun. Muokkaan tehtaalta tulleet puvut itselleni sopiviksi, eli viimeistelen puvut itse”, Janne kertoo IS:lle.
Janne ompelee kisakauden aikana vähintään 15 pukua, sillä yhtä kisapukua voi käyttää vain muutaman kerran. Ompeluinnostus alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun Janne ei jaksanut enää ravata ompelijalla. Nyt kotona on kunnon ompelukoneet, Jannen sanoin ”saumurit ja kaikki”.
– Olen itseoppinut ompelija. Päätin alkaa itse ommella pukuni, sillä ompelija tuli niin kalliiksi enkä jaksanut koko aikaa viedä pukuja ompelijalle.
Janne kertoo ompeluinnostuksestaan myös tuoreessa Meidän perhe -lehdessä, jossa hän kertoo tekevänsä hyppypukuja paitsi itselleen, myös Lahden hiihtoseuran junnuille. Puvut ovat hiihtoseurassa kuulemma kuumaa valuuttaa. IS:lle Ahonen kertoo myös muuttaneensa Tiia -puolisonsa Linnan juhlien puvun ystävien häihin sopivaksi.

On hienoa lukea tämän kaltaisia asioita. Miehessä on aina ollut potkua, mutta että tämäkin vielä. Ensimmäinen mielikuvani Ahosesta on välähdys jostain hikisestä pukuhuoneesta tilanteessa, jossa miehet olivat voittaneet jonkun joukkuemäen MM-kultamitalin. Iso magnum pullo kuohuviiniä kiersi mies mieheltä ja kaikesta näki jo silloin, että kyseessä on joukko ammattimiehiä.
Ari-Pekka Nikkola puhaltaa rennosti ylimääräiset vaahdot pullonsuulta pois ja hörppää. Muuta katsovat odottavasti tulevaa autonasentajaa ja pullo kiertää. Miehet epäröivät antaa pulloa ”maunolle” sillä Ahonen on vielä reilusti alaikäinen. Nikkola on äänessä aikalailla. Ahonen tarttuu pulloon ja kääntää kameralle selkänsä. Ottaa kunnon ryypyn ja panee pullon kiertämään. Ja kaikki tulee urheiluruudussa ulos noin miljoonalle.
Mutta että tämäkin. Mies ompelee. Upeaa.
Olen itsekin vähän harrastellut näitä cross-sex harrastuksia. Takavuosina, kun kellotapuli oli täynnä lepakoita, ja käsille piti hommata jotain tekemistä, jotta polla pysyy kasassa, lainasin kirjastoautolta kutomiskirjan.
Väänsin ensin kaulaliinaa puikoilla noin 10 metriä. Halusin kokeilla kaikkia oppimiani silmukkatyyppejä samaan kaulaliinaan, joten siinä kävi sitten hassusti. Kaulaliina muistutti noidannuolen saanutta boa-käärmettä.

Vähitellen opin tekemään yhden kaulaliina aina samalla silmukkatyypillä. Into kuitenkin veti kohti vaativimpia suorituksia. Kaulaliina on lopultakin aika tylsä kudottava. Niinpä väänsin kaikille suvun pikkuisille lapaset.

Homma oli oikeastaan aika vaativa oppimisprosessi. Erityisesti peukalon tekeminen kangerteli aluksi. Lapasten omistajat olivat satojen kilometrien päässä ja mitään käsitystä ei oikeastaan ollut siitä, missä kohtaa 2-vuotiaan peukalo on lapasen koordinaateissa.

Mutta kaikille pikkuisille jotain yritin vääntää. Harrastus joutui vähän jäähylle oikeastaan harmillisen välikohtauksen vuoksi. Erään lapas-lähetyksen vastaanottajan mummu nimittäin sattui olemaan eläkkeellä oleva käsityönopettaja. Lapasia oli sitten menty näyttämään myös mummulle. Mummu oli sitten taivastellut kotomaisen työn jälkeä ja tekijän laatua. Minulle jäi semmoinen käsitys asiasta, että ko. mummu oli roudannut näitä lapasia sitten kuin sirkuksen parrakasta naista , pitkin Keski-Uuttamaata, Martta –liiton kokouksesta toiseen . Tilauksia alkoi nimittäin sadella yhtenä köytenä.

Harrastus on ollut huilaamassa siitä asti. Hyvä kuitenkin osata kaikenlaista tässä elämässä. Sukan synnyttäminen, etenkin kantapään tekeminen on edelleenkin minulle hebreaa. Kaventaminen minulta sitä vastoin sujuu leikiten. Aina sitä nimittäin sen verran silmukoita puikoilta pois putoaa, että lapanen loppumaan saadaan.

Mutta minä en suinkaan ole ainoa. Tiedän, että on paljon muitakin, jotka neulaan tarttuvat ja asiat puikoissa pysyvät. Leo Jokela – vainaa kutoi aikoinaan elokuvien filmaustauoilla villapuseron jos toisenkin. Ja on niitä muitakin, elossakin olevia.