Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: maaliskuu, 2008

>Jahti

>

Lähde : Wikpedia

Maanantain kunniaksi vielä muutama rivi ulkoministerin amok-juoksusta. Tervetuloa joukkoon Ile. Uupuneiden joukossa et ole yksin. Täällä sinä löydät aina ystävän. Harmi, että olemme monet niin huonossa kunnossa, että meistä ei juuri juttukumppaneiksi ole.

Ehdin jo hetken ihmetelläkin, miten kova luu sinä oikein olet. Meistä moni olisi heittänyt pyyhkeen kehään jo paljon aikaisemmin. Kemppinen on pariinkin otteeseen ottanut kantaa blogissaan ja nyt sitten tänään erkkolaisessa, sinun tekstiviestiesi tekijänoikeuksiin. Siinä olisi oiva kanki nyt vielä vääntää tätä inhottavaa iestä vähän loitommalle. Sitä olisi pääministerinkin kannattanut yrittää.

Olen muuten Kemppisen kanssa samaa mieltä. Puhelin, kirje ja tekstiviesti-salaisuus on perustuslaissa säädetty rikkomattomaksi. Ja myös niiden tekijänoikeudet. Soneran vesselit yrittivät taannoin vähän veteen piirtää uusia rajoja, mutta siinähän kävi kuin Max Jacobsonille aikoinaan. Ei tullut oikein voittoa, edes Pyrrhoksen voittoa.

Ajojahti on käynnissä. Senhän sinä itsekin Ile hyvin olet tajunnut. Meitä uupuneita ei luojan kiitos enää kuitenkaan sen jälkeen jahdata, kun paperi on kourassa. Ota rohkeasti vain z73 paperi käsiisi ja nosta se kiusaajia kohti. ”Vade Retro , Mene takaisin saatana.” Tuota paperia jotkut pelkäävät kuin ruttoa. Monet nimittäin yhä edelleen luulevat tämän tarttuvat. Käytä hyväksesi tietämättömyyden pimeyttä.

Nyt kun olet lepäämässä, muista, että sinne töihin ei ole kiire. Hommat ei nyt ihan koskaan päälle kaadu ja valtion hommissa mitään kovin äkkinäistä ei tapahdu. Natoon tuskin nyt liitytään pariin viikkoon. Sen verran sinun kannattaa nyt kumminkin sitä lomaa ottaa. Sairausloman aikana ne ei sitäpaitsi saa sinua edes erotettua. Jos sitä lomaa kirjoitetaan, niin kaikki tietenkin kannattaa ottaa.

Se z73 paperi kannatta lähettää valtioneuvostoon palkanlaskijalle. Hän tarvitsee sen sitä varten, että KELA ei kovin pitkään niille sairauspäivärahaasi muuten maksele. Luulen vähän niin, että sinun VES antaa kyllä ainakin parisen kuukautta täyttä palkkaa, joten sinne töihin sen rahankaan takia mitään kiirettä ole.

Virkakäpälän ne voi teoriassa ottaa pois. Tuskin kumminkaan. Virkavapauksissa työsuhdeasunto yleensä säilyy, mutta muut etuisuudet otetaan pois. Sairauslomalla luultavasti saat pitää käpälän, auton ja muut etuisuudet. En tiedä tarkoin. Minulla kun työnantajan käpälää ei edelleenkään ole, eikä autoa.

Ja sitten vielä muutama ystävän neuvo. En ole koskaan puoluettasi äänestänyt , mutta eihän se ystävyyttä estä. Varsinkin kun ollaan vähän samalta suunnalta kotoisin.

Lääkkeitä ne voivat sinulle määrätä. Ota ne kiltisti. Vähän se ensin tietenkin harmittaa ja hävettää, mutta sinä tarvitset niitä. Välittäjäaineesi tanssivat nyt vain päänupissa foxia, kun niiden pitäisi pitää sinusta huolta. Pienet vihreät pillerit laittavat ne aisoihin noin kuukaudessa. Jos ne antavat unilääkkeitä taikka rahoittavia, nekin kannatta syödä. Niissä on se huonopuoli, että aamulla on vähän kissanpaskan maku suussa, mutta unta ne tuovat hyvin. Niitten kanssa ei sitten kannata läträtä viinaa. Mutta sen ne varmasti sinulle kertovatkin.

Jos ne antaa sinulle noita välittäjäainesalpaajia, taikka vastaavia, niin ole silloin kännykän kanssa varovainen. Ne nimittäin vaikuttavat ensin hitaasti, mutta sitten kun ne kolmen viikon kuluttua alkavat purra, meno on melko vilkasta. Kaikki vastaan tulevat naiset näyttävät enkeleiltä. Jokaista tekisi mieli suudella ja kaikille tahtoisi vain hyvää. Siinä vaiheessa Ile, ne leikkaa kierrokset armotta maan tasalle jollakin rauhoittavalla. Mutta nauti niistä päivistä.

Yritä pärjätä. Me ollaan 100 % takanasi tässä uupumisessa, ja monet tukee sinua muutenkin. Muista kuinka kävi Juhantalon Kakelle. Vähän oli vastoinkäymisiä, mutta seuraavissa vaaleissa se sai 14 000 lappua Pohjois-Satakunnasta. Eihän siellä pitänyt olla väkeäkään enää niin paljoa. Ja Kaikkonen tanssii televisiossa. Eikä näytä kyllä hääviltä, mutta jatkossa sekin taas on.

Tuli mitä tuli Ile, me ei anneta periksi.

Mainokset

>Diodi-silta Eurooppaan

> Kuva : Ilmari Jäämaa : Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja

Tänään pitäisi oikeastaan kirjoittaa ulkoministerin Via Dolorosasta. Mutta en sitä tee. Ennustukseni edellisissä kirjoituksissa näyttävät toteutuvan melkein täydellisesti. Tämän aamun Erkkolaisessa esiteltiin Kanervalle seuraajia. Lehti on ottanut oma paikkansa valokeilassa ja mielipiteenmuodostuksessa.
Tänään pitäisi puhua myös HIFK jääkiekkojoukkueesta, Frank Mobergin vanhoista tempauksista, Matikaisen syyllisyydestä ja nuorisotyöhön tarkoitettujen rahojen käyttämisestä huumeostoihin. Antaa olla.
Kiihottavaa olisi myös irvistellä Erkkolaisen hämmästyttävää pääkirjoitusta, jossa ikään kuin normaalijakautuman vuoksi, tasapuolisuuden puuskassa ja suuren hallitsijan mielioikusta nyt viimein sitten kirjoitetaan Kemijärven massaliikettä tukeva kirjoitus. En kirjoita siitäkään. Pitäisi oikeastaan sanoa kuten Abraham vainaa aikoinaan Isossa Kirjassa : Silmäni ovat nyt kaiken nähneet. Vapaasti mukaillen, kun en jaksa nyt Kirjasta katsoa.
Ja tietysti pitäisi kirjoittaa myös j-kirjaimen eroottismystisestä muodosta. Antaa senkin olla.
Tänään käsittelyssä sitä vastoin on mielenkiintoinen kirja vuodelta 1945. Sain nimittäin kierrätyskeskuksen kirjahyllystä ostettua itselleni Ilmari Jäämaan kirjoittaman teoksen : Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja. Riemastuttava kirja. Omassa nuoruudessani 1960 – luvulla tästä kirjasta puhuttiin vielä paljon, mutta Osmo A Wiion tekemät vastaavat uudemmat harrastekirjat olivat syrjäyttäneet Jäämaan teoksen.
Kirja sisältää uskomattoman paljon mielenkiintoisia rakennusohjeita ja selostuksia. Kirjan sivuilla opetetaan valmistamaan omatekoinen valokuvauskone, tähtikaukoputki, erilaisia radiovastaanottimia ja – lähettimiä, sähkömoottoreita , höyryturbiini ja monen moista lentävää laitetta. Oma suosikkini on tietenkin kidekone.
Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, jonka tekemiseen kuluu aikaa noin 5 minuuttia. Koko homma mahtuu saippuarasiaan . Sillä saattoi kuunnella radio Moskovaa ,taikka sitten BBC :tä , jos paatos alkoi väsyttämään. Rakentaminen ja kuuntelu olivat vähän hitaampia sotien jälkeen, sillä puolijohteita ei vielä liiemmin tunnettu ja kiteen piti olla käsin säädettävä ja siten varsin hankala.
Kun 10 ikävuoden vaiheilla tein ensimmäisen kidekoneeni, puolijohteeksi kelpasi jo germanium -diodi , jonka hinta tuntui silloin murskaavalta, mutta joita nyt saa 10 kpl yhdellä eurolla. Kidettä piti oikein erikseen käydä Raumalta hankkimassa. Somiston Radioliikkeestä sellainen sitten viimein löytyi.. Sain ostaa sen edullisesti itse omistajalta, sillä isäni oli toimittanut laadukkaita koivuhalkoja omistajan huvilalle ja olimme jonkin sortin tuttuja.. Aikaisemmin olin saanut radioliikkeestä epäkuntoisia putkivastaanottimia kokeiluja varten..

Kiteen taakse hankittiin pieniohminen pietzosähköinen kuuloke. Kiteen etupuolelle tuli kuparilangasta käämitty kela, jonka toinen pää liitettiin antenniin ja toinen pää maajohtoon. Siinä se. Jäämaan kirjassa on vähän hienompi versio, jossa kelan kanssa on rinna kytketty säätökondensaattori. Saman asian ajoi oikein hyvin onton kelan sisälle työnnetty ferriittisauva.

Kun ilta pimeni ja keskiaallot alkoivat jälleen vetämään kohti itäistä Eurooppaa , taikka kohti Radio Luxenburgia, kuuloke vain korvaan ja ohjelmaa seuramaan. Luxenbourg lähetti nuorisomusiikkia vuorokaudet läpensä, yleisradio yhden tunnin lauantai-iltapäivällä.
Tästä harrastus jalostui sitten muihin radioihin, DX-kuunteluun ja radioamatööritoimintaan. Kuuluvuusraportteja kirjoitettiin keskikouluenglannilla ja OSL- kortteja saatiin ympäri maailman. Syntyi kiinteitä siteitä maailmalle. Radio Moskova lähetteli ohjelmalehtisiään vielä 1990, mutta sitten uudet vallanpitäjät eivät enää minua ole muistaneet. Sitä vastoin Radio Turkyet on lähettänyt katkeamattomasti ohjelmalehtisensä ja joulukorttinsa vuodesta 1966 lähtien. Suomen posti on niitä väärästä kotiosoitteesta ja paikkakunnan vaihdosta huolimatta uskollisesti kuskannut minulle.
Mutta maailmaa radioharrastus minulle avasi. Ei ollut vielä Interrailia ja Internettiä, kahta mullistavaa käsitettä, jotka auttoivat Eurooppaa kahden suursodan jälkeen yhdentymään ja viimein saavuttamaan säädyllisen aseman suhteessa muuhun maailmaan.
Eilen ounastelinkin tätä vähän. Tauti jyllää pääkopassa ja saa aikaan sen, että grafologian ohessa lukijat joutuvat perehtymään kirjoittajan muihinkin omituisiin ja degeneroituneisiin harrastuksiin. Pyrin pitäytymään kuitenkin jatkossakin siveellisyyden ja kasvatuksellisuuden ympyröissä.

>Sen kirjoitin, minkä enää pystyn…

> Lähde: Osmo Oksanen : Suuri Käsialakirja

Käsialani on murenemassa. Se kuuluu taudin kuvaan, eikä ole erityisen pelottavaa. Allekirjoitukseni on muutenkin kovin viitteellinen ja epämääräinen, eikä siihen kukaan kiinnitä huomiota, ennen kuin se muistuttaa täydellistä puumerkkiä. Mutta muu teksti on yhtä syheröä. Onneksi ajankohtaiset aktiviteetit tällä hetkellä rajoittuvat pukemiseen ja syömiseen. Suuria kirjoituksia ei nyt ole tekeillä.

Selailin tuossa aamutuimaan Osmo Oksasen kirjaa Suuri käsialakirja. Tein sen osittain tarkoituksella, jotta ajatukset edes hetkeksi kiinnittyisivät johonkin. Toinen tarkoitus on tietenkin se, että tässä vaiheessa sitä haluaa provosoida ja törkkiä oikealle ja vasemmalle pistoksia, jotta oma paha olo hetkeksi helpottuisi. Grafologia on aiheena mitä soveliain ja ihastuttavin siihen hommaan.

Allekirjoitus on usein se osa käsialasta, jota ulkopuoliset tarkastelevat lähemmin ja joskus kommentoivatkin. Se on kuitenkin vain se valheellinen kuva, jonka haluamme antaa itsestämme ulkopuolisille. Oikea grafologi haluaa oikeaa tekstiä, mieluummin sellaista, jota kirjoittaessaan kirjoittaja ei ole tiennyt sen arvioitavaksi menevän.

Naistenlehtien takaosissa on tavan takaan palstoja, jossa epätoivoiset teinitytöt haluavat grafologin opastavan heitä elämässään. Tuleeko minusta mannekiini vai sovinko paremmin talouskouluun ? Saanko rikkaan miehen, ja jos saan, montako lasta meille tulee. Grafologi on tietenkin toivottomassa tilanteessa. Mahdoton on mahdotonta. Korkeintaan voi neuvoksi antaa, että kannattaisi ainakin ilmoittautua mannekiinikursseille kokeeksi, jotta asia ratkeaisi.

Kollegan käsialasta löysin 11 piirrettä, jotka kuvaavat hänen persoonaansa sen mukaisesti, mihin lopputulokseen olin tarkkailemalla päässyt jo vuosien aikana. Opiskelijoiden käsialoista selviää taas se, että kaunokirjoituksen rooli perusopinnoissa on vähäinen. Kun luettavuus on ajoittain niin heikko, että ei edes viestin sisältöä pysty arvaamaan, onkin todettava, ettei semmoisista käsialoista voi sitten muutakaan löytää. Pelotearvona nämä opettajan salaiset paheet ja harrastukset toimivat sitä vastoin oikein hyvin. Monet ovat hädissään ryhtyneet vastailemaan tenteissä tekstaamalla.

Mielenkiintoista on kylläkin vertailla ihmisen kirjoituksen muutosta. Taannoin silmiini osui analyysi Adolf Hitlerin käsialasta ja sen kehittymisestä. Nurnburgin aikoihin 1929 hän kirjoitti vielä kohtuullisen selvästi ja suoraan. Vuonna 1945 allekirjoitus muistutti jo niitä raapustuksia, joita 1970 – luvulla tehtiin pankkien vekseli-tiskeillä paperia uusittaessa. Pelko oli hiipinyt jo käsialaankin.

Blogi-maailma on siinä mielessä köyhtynyttä, että nyt tekstistä voi etsiä vain kielioppivirheitä, kummallisia sanajärjestyksiä ja lyöntivirheitä. Toisaalta viestintä blogeissa on sitten muuten jalostunut. Anonyymiys mahdollistaa rajojen etsimisen sanoman sisällön suhteen ja kommunikaatiota viesteillä voi harrastaa oman mielensä mukaan. Tai olla harrastamatta.

Tiesittekö muuten, että j-kirjaimen alalenkistä voi päätellä ihmisen eroottista mielikuvitusta, kaipuun täyttämää yksinäisyyttä , seksuaalipaineita, mieltymystä omaan sukupuoleen, seksuaaliherkkyyttä ja eroottisten suhteiden puuttumista. Käyttökelpoisia tietoja, kunhan on jotenkin vain saanut vastapuolelta keploteltua käsinkirjoitetun tekstin aiheesta:

On juhlavaa juhlistaa juhannusta jarrujousen korjaamisella.

Tulkintaan tarvitaan aina toistoa.

>Paska – kylä Saksassa

>

Kuva: http://www.vgs-ranis-ziegenrueck.de

Jos satutte kuljeskelemaan kesällä Saksassa, Thuringenissä, käykääpä poikkeamassa kylässä nimeltä Paska. Solidaarisuudesta vaikkapa minua kohtaan.

Eilen nimittäin paska iski ilmastointilaitteeseen oikein kunnolla. Kesken terapiatapaamisen. Ympäröivä maailma muuttui taas harsomaiseksi valemaisemaksi, johon en enää kuulu. Katse jäi lattiaan ja seuloi jokaisen raon parketista, ennen kuin viimeisessä hädässä nousi, jonnekin kuulijan olkapään tasalle. Melko totaalinen romahdus vei voimat miehestä, rytmin sydämestä ja mielen päästä. Vinttikamari on siis jälleen täynnä lepakoita.

Kutsuivat paikalle psykiatrin. En päässyt enää pakoon mihinkään ja tämä saatanallinen tauti on taas kirjoissa ja kansissa. Kirjoittivat litteran kotiin. Paperissa oli sekä Z 73 että 33.

Kirjoitukset muuttuva sen vuoksi siis katkonaisiksi ja yhä pirullisimmiksi. En ota muutamaan viikkoon taas mitään vastuuta sanomisistani. Se en ole enää minä , joka kirjoitan. Joku toinen. Se on tauti, joka minussa taas myllertää. Kielikin tulee olemaan vierasta ja kammottavaa. Vähitellen se sitten muuttuu paremmaksi, toivottavasti.

Lomaa on nyt sitten vaikka kirjoittaisi romaanin. Ongelma onkin siinä, että olen kuudessa tunnissa saanut tehtyä voileivän, juonut kupin teetä ja käynyt suihkussa. Kun kerrankin on aikaa tehdä jotain, siihen ei enää pysty. Iholla tuntuu tuskanhiki ja olen valmis jo hyväksymään tämän päivätyöksi. Enempää ei oikein jaksa. Eikä voi vähempää kiinnostaa..

Eilisen ja tämän päivän muuna saldona on sitten sarja epätoivoisia yrityksiä katkaista kaikki suhteet ulkoiseen maailmaan. Kännykän muisti on vielä tyhjäämättä, mutta muuten eristäytyminen on alkanut. Taulu pitää pyyhkiä. Häpeä sairaudesta ja epäonnistumisen tunteet vuorottelevat mielessä. Tuntuu siltä, että työyhteisö on hylännyt minut, eikä enää tarvitse minua. Joku rähmäkäpälä menee nyt sitten pitämään tuntejani.

Ryhdyn kirjoittamaan myös toiseen paikkaan, kukaties kolmanteenkin. Minua on pyydetty, ja olen perso semmoiselle. Jotenkin nuo lepakot on taas häädettävä matkoihinsa. Kaikki keinot on jälleen otettava käyttöön. Tiedän vanhastaan, että tästä on minulle apua. Kärsijöinä ovat nyt sitten ne, jotka foorumille sattuvat.

Mutta helvetillinen kevät tästä taas tuli. Teillekin.

>Hakuja

>

Aamun Erkkolainen vie meitä jälleen tiedoillaan lähemmäksi tietoyhteiskuntaa ja sen vallankäyttöä. Tällä kertaa edistysaskeleen on tehnyt Google.
Googlen uusi hakutyökalu harmittaa jälleenmyyjiä ja kustantajia, kertoo verkkolehti Uusi Suomi. Työkalun avulla Googlen käyttäjät voivat hakea tuloksia nettisivujen sisällä.
Ideana on, että jos tekee haun esimerkiksi wikipedia-hakusanalla, ensimmäiseksi hakutulokseksi tulee uusi hakuruutu, josta voi hakea haluamallaan hakusanalla Wikipedia-tietosanakirjan sisältä.
Googlen yritysasiakkaita uusi ominaisuus harmittaa, koska ne haluavat päästä korkealle Googlen hakutuloksissa. Uusi ominaisuus pitää käyttäjät kuitenkin Googlen sivuilla eikä varsinaisen hakukohteen sivuilla.

Olemme selvästi siirtymässä aikakauteen, jolloin keskeinen vallan väline on tieto ja kyky käsitellä sitä. Muutos on tapahtunut nopeasti ja huomaamattamme. Perspektiivimme on ollut suppea ja kohdistunut tavallaan väärään suuntaan.

Kun käsityöläisammatit keskiajalla kukoistivat, liiallista tarvetta nykyajan organisaatioihin ja tiedonvälitykseen ei ollut. Mestari opetti pari kisälliä itselleen, otti muutaman oppipojan ja eleli ammattikuntalaitoksen sanelemalla tavalla kaupungissaan tai kylässään. Järjestelmää yrittivät rikkoa rajasuutarit ja muuta ammattikuntalaitoksen ulkopuoliset, mutta menestys oli useimmiten huono. Asiakasta kohdeltiin kunnioituksella, tieto välitettiin suusta suuhun ja valtaa pitivät ne, joilla oli maata. Rahaa tarvittiin vain vähäisessä määrin.

Löytöretkien, liberalismin ja teollisen vallankumouksen ansiosta kaikki muuttui. Halvat raaka-aineet, höyryvoima ja ennen kaikkea Adam Smith viitoittivat tietä kohti uutta aikaa. Suomessa Antti Chydenius keksi samat aatteet ennen Smithiä, mutta kukapa täältä olis päässyt asioita maailman keskuksiin selittämään. Niinpä kunnia menikin Smithille ja tietysti James Watille höyrykoneen keksijänä.

Tehtaat olivat täynnä työläisiä. Organisaatio kukoisti ja rahaa tuli. Valta olikin siirtymässä nopeasti niille, jotka hallitsivat massoja ja organisaatioita, sekä kykenivät keräämään tästä kaikesta hyödyn. Vallan keskeiseksi perustaksi tuli raha.

Nyt sitten olemme siirtymässä tästä vaiheesta eteenpäin. Tällä kertaa siirtymävaihe ei kestä enää sataa vuotta, vaan näyttää siltä, että vain joitakin kymmeniä vuosia.

Olemme kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä aikakaudelle, jolloin valta on niillä, joilla on kykyä ja taitoa käsitellä tietoa, varastoida sitä ja seuloa sitä omiin tarpeisiinsa. Google on ollut tämän kehityksen hyvä esimerkki.

Jo nyt voi Google Analytics – ohjelmalla saada selville monen moista tietoa esimerkiksi blogi -sivustolla vierailijasta. Hauskaa on huomata, miten kummallisislla hakusanoilla sivustolle on löydetty.

Etukorttisi etu ei suinkaan ole se vaatimaton bonus, joka tilillesi tipahtaa kuukausittain, vaan se korvaamaton data, joka voidaan näin ostostottumuksistasi kerätä, ilmaiseksi, sinun avustuksellasi. Nerokas järjestelmä.

Huomasin muuten eilen, että eräs opiskelijani pitää blogia . Törmäsin sivustolle epämääräisen , mutta loogisen hakuprosessin tuloksena. Tarkoitus oli hakea tietoa syntymäpitäjäni esihistoriasta. Sain selville jotain aivan muuta.

Olin päässyt sinne hänen sivuilleen , tosin sivulauseeseen, mutta kuitenkin. Luulisin, että hän ei tiedä, että minä tiedän hänen kirjoittaneen kommentin minusta. Käymme siis puhdasta informaatiosotaa. Nyt hän luultavasti ei tiedä, että olen kirjoittanut pari lausetta hänestä tänne omalle sivustolleni.

Jos verkossa halua toimia anonyymina, pitää naamioitua, harhauttaa, kaksoisharhauttaa ja vielä kerran naamioitua. Pitää rakentaa todellisuutta, joka ei ole tunnistettavissa, hylätä se ja rakentaa taas uudestaan. Kunnes todellisuus on tarpeeksi kummallinen, ollakseen jälleen hyväksyttävä.

Sama prosessi tepsi aikoinaan kasvatustieteen tenteissä. Jos ymmärsit vastauksestasi tentissä jotain, kaikki piti pyyhkiä pois ja aloittaa alusta. Kun tämän toisti niin monta kertaa, että ei enää ymmärtänyt kirjoittamastaan mitään, paperin saattoi luovuttaa ja olla varma, että erinomaiset tiedot tuli taas.

No kasvatustiedehän ei mikään oikea tiede ole.

>Uni

>

Naavaiset tiheät kuuset raapivat kasvojani. Kävelen hämärässä metsässä Siirtelen oksia syrjemmälle ja kuljen yhä syvemmälle tiheään tuntemattomaan. Vihreä, pehmeä sammalpinta on helppo kävellä. Askel uppoaa, mutta tunne on pehmeä ja vaivaton.
Huomaan metsän harvenevan. Puiden välissä on suurempia ja suurempia aurinkoisia aukkoja. Kävelen helpommin sillä näen mihin jalkani astuvat. Suuntaan yhä eteenpäin. Tiedän että minun on mentävä taas synkkään kuusikkoon. Kuljen varmoin askelin. Aurinkoiset aukot tuntuvat päättyvän joka puolella.

Tiheän metsän laidassa minua odottaa nainen. Tunnen hänet. Nainen on pukeutunut juhlaan, mikä oudoksuttaa minua.- Miksi sinulla on juhlavaatteet ?- Kuuntele vain, älä kysy mitään.Nainen hymyilee minulle. Hän ei ole muuttunut viime kerrasta lainkaan.

Nainen hymyilee koko ajan ja lopulta ottaa kiinni kädestäni. Hän lähtee kulkemaan tiheään kuusikkoon. En näe enää eteeni, mutta kulkeminen on kuitenkin kummallisen helppoa. Askeleeni sopivat hänen kulkurytmiinsä. Äkkiä törmäämme lautaseinään. Käteni silittävät harmaata maalaamatonta lautaseinää. Nainen katsoo ylös ja osoittaa kädellään.- Tuolla on meidän rauhoittumispaikkamme. Meidän on kierrettävä.Nainen kuiskaa melkein sanat ja lähtee vetämään minua vasemmalle. Kohta olemme jyrkällä polulla, joka nousee lautarakennuksen toiselta puolelta sisäpihalle. Sisäpihan toisella puolella on linja-auto, jolla ei ole enää pyöriä. Auton koko toinen kylki on puhkaisu ja poistettu. Linja-auto onkin näyttämö, jonka takana auton toisella puolella on iso back stage. Linja-auton toinenkin kylki on puhkaisu- Mieheni on hyvin kätevä käsistään, kuten tiedät- Tiedän- Hän ei saa oltua hetkeäkään paikallaanNainen hymyilee arvoituksellisesti. Linja-auton uumenista tulee esille rock yhtye, joka aloittaa minulle tuntemattoman kappaleen.. Aukiolle ryntää jostain kymmeniä nuoria, joiden riemulla ei ole rajaa. Vahva metalli sykkii ihoni pinnalla. Mutta minulla ei ole paha olla. Nainen irrottaa kätensä. Musiikki soi korvissani, mutta kuulen silti hänen äänensä selvänä.- Kohta sinun on mentävä. Kohta tulee hetki, jota ei voi muuttaa. Kohta kaikki alkaa taas alustaEn ymmärrä naisen sanoja. Katselen soittajia ja etsin katseellani naisen aviomiestä. Tajuan, että en tunne hänen ulkonäköään. Tiedän hänestä melkein kaiken, mutta en tunne häntä tässä vilinässä. Hermostun ja pälyilen ympärilleni. Nainen tarttuu uudelleen käteeni ja hymyilee.- Kukaan ei näe sinua. Vain Hän näkee, ei kukaan muu. Ei edes mieheni. Ole rauhallinenSamassa yleisön joukosta irtoaa nuori nainen ja lähtee kävelemään meitä kohti. Hänellä on ihan lyhyt tumma tukka ja kasvot kuin Kata Kärkkäisellä. Ajattelen että ehkä 23 . Vaalea beessi takki huojuu hiljaa tuulessa. Takki on pitkä, melkein jalkoihin asti. Nainen työntää minua kohti nuorempaa naista. En osaa vastustella, kun kädet vaihtavat vuoroa ja huomaan pitäväni nuoren naisen kädestä kiinni. Taustalla soi Rammsteinin Amerika.- MennäänEn osaa vieläkään puhua mitään. Nuori nainen lähtee viemään meitä kohti tiheää kuusikkoa, mutta vastustelen.- Mikäs sinua vaivaa ?Saan vain vähän ääntä suustani, vaikka kuinka yritän mökeltää edes jonkinlaista lastenkieltä. En saa sanottua nuorelle naiselle mitään. Nainen lähtee viemään minua toiseen suuntaan, suuren hirsisen päärakennuksen taakse, pellolle. Talo on punainen ja sen seinässä on iso kyltti, jossa lukee ”Honkala”. Naisen takki laahaa heinikossa. Voikukkien höytyvät nousevat lentoon urallamme. Siitä tiedän, että on myöhäinen kesä ja edessä taas syksy.Pellolla eteemme nousee kumpareen takaa hirviaita. Kummastelen sitä. Mitä se täällä tekee keskellä ei mitään.- Se aita on pelkojasi varten. Ne jäävät tänne .
Kierrämme aitaa, joka tuntuu kaareutuvan vasemmalle. Äkkiä aita loppuu tiehen. Noustaan yli ojan ja katsotaan hetken toisiimme. Naisen takki on takiaisissa ja voikukanhöytyvissä. Minun tekee mieli puhdistaa hänen takkinsa, mutta arvaan, että hän ei pitäisi siitä.Nainen sipaisee tien pinnasta soraa ja tomua käteensä, tutkii sitä hetken , hieroo etusormen ja peukalon välissä ja viittaa sitten oikealle.- Tule. Jäljet ovat vielä kuumat.En ymmärrä en mistään mitään, mutta minun on helppo kulkea naisen kanssa. Kävelemme hetken kunnes takaa alkaa kuulua auton ääntä. Pelkään niiden saaneen sen linja-auton liikkeelle, mutta sieltä tuleekin kuorma-auto, joka hiljentää ja sitten pysähtyy kohdallemme. Kiipeämme ohjaamoon. Nainen kysyy kuljettajalta , miksi tuommoinen hassu setä soittaa cd soittimessa industrial metallia.- Tehtaaseen tässä ollaan kuorman kanssa menossa. Ei nää hommat ole kuule tyttö mitään humppajuttuja.Tulemme suuren stadionin luokse. Kuorma-auto pysähtyy ja jättää meidät siihen. Naisella on kädet takkinsa taskuissa kun hän mennä liihottaa jo kohti lippukojuja. Stadionilta kuuluu raskas musiikki. Meidät leimaataan sisään, vaikka emme näytä mitään lippuja. Turvatarkastus on heti lippukojujen jälkeen. Kuljemme suuren kaaren läpi . Tarkastuskaaren toisella puolella huomaan hikoilevani ja kurkussani kutittaa. Yksäisen ja suustani pääsee ääni. Huomaan samalla puhekykyni palautuneen. En uskalla kuitenkaan puhua mitään.Nousemme hissillä ylimpään kerrokseen ja astumme ulos piippuhyllyillä. Valtava stadion on täynnä ihmisiä. Orkesteri soittaa jossain , jossain hyvin kaukana. Nainen lähtee viemään minua alas pitkiä portaita kohti stadionia. Laskeudumme alas ja alas. Jalkani väsyvät yhä enemmän. Matkaa on monta sataa metriä. Molemmilla puolilla täpötäysi katsomo elää musiikin tahdissa, mutta en huomaa naisen reagoivan siihen mitenkään.Alhaalla nainen lähteekin viemään minua vasemmalle, pois stadionilta. Nainen naurahtaa ja katsoo silmiin.- Luulin noita silmiä ranskalaiseksi- Luulin sinua mieheksi , joka ei välitä nuorista naisista. Nainen nauraa sanojensa päälleKuljemme edelleen ja minun on helppo pitää hänestä kiinni. Kun soitto on vähän vaientunut, huomaan naisen hyräilevän. Seuraan hetken sanoja ja sitten pääsen niistä selville. Nainen laulaa nyt jo reippaammin kertosäettä……- Ohi virtaa ikäero vuosienkulkee mies tää harmaarakkautta suosienMinulla on hyvä olo. Jatkamme läpi kujien kohti maaseutua. Olen onnellinen, mutta en puhu vieläkään sanaakaan. Nainen pitää kiinni kädestäni. Muistelen opiskelijoitani, mutta häntä en muista koskaan opettaneeni. Hän ei edes muistuta ketään. Minusta tuntuu, että en ole koskaan kohdannut ketään hänen kaltaistaan.Tulemme isolle kehäjärvelle. Koko järvi näyttää olevan kuunsirpin muotoinen, melkein ympyrä. Ihastelen maisemaa ja istuudun hetkeksi kivelle. Usva laskeutuu järven rannoille ja saa yksinäiset isot lehtipuut näyttämään maalauksellisilta, sillä yksityiskohdat häipyvät sumuun. Minun on jano ja olen väsynyt kaikesta kokemastani.Nainen kaivaa taskustaan paperia. Hän levittää sen auki ja paperi rapisee voimakkaasti. Se on voipaperille tehty peitepiirros, jonkinlainen kartta. Tajuan siinä olevan osia Karjalasta. Jostain Viipurin takaa piirros on, sillä erotan siinä rannikkoa ja Koiviston saaren silhuetin.- Kartta on salainen. Sinä et voi sitä saada- Miksi ?- Koska niin on sinulle parastaKuljemme läpi kylän. Koiria ei näy missään. Ei myöskään kotieläimiä. Kummastelen, etten kaipaa ihmisiä. Minusta on yhdentekevää, onko heitä taikka ei. Kaikki talot ovat kuitenkin asuttuja. Sen näkee verhoista. Kysyn naisen nimeä.- Enola Gay- Ei se ole naisen nimi- Mistä tiedät ?- Se oli kone jolla pudotettiin Hiroshimaan pommi- Ai jaa….Nainen näyttää kädellään vasemmalle. Huomaan, että talojen pihoissa on lentokoneita. Jokaisen talon pihassa näyttää oleva lähtövalmiina pieni yksipaikkainen hävittäjä. Pihat on hoidettu hyvin, kasvimaat kasvavat täynnä erilaisia vihanneksia ja nurmikot on leikattu siististi. Isot omenapuut ovat täynnä raakileita. Oksat koskettavat koneita. Ne ovat vanhoja venäläisiä hävittäjiä.- Ne on säilötty talven varalle. Täällä kaikki säilötään.- Missä minä olen ?- Olet turvassaKuljemme eteenpäin. Ajattelen, että kun sain puheeni takaisin, säästän sitä nyt vähän. Kaikki tuntuu sujuvan oikein hyvin kysymättäkin. Kävelemme eteenpäin. Nainen hyräilee edelleen samaa laulua. Pidän kädestä kiinni ja olen onnellinen.Avoimesta talon ikkunasta kuulen, musiikin soivan radiossa….Immer wenn ich einsam bin
Zieht es mich zum Feuer hin
Warum ist die Sonne rund
Warum werd ich nicht gesund
Das Feuer liebt mich
Hilf mir
Das Feuer liebt mich nicht –
Das Feuer liebt mich- Rammstein, sanoo nainen- TiedänTunnen turvallisuutta , kun kävelemme eteenpäin. Tiedän, että en ole parantunut tässä unessa ja tässä metsässä. Tiedän senkin, että unia ja metsiä riittää. En pelkää seuraava mutkaa ja kaikki virtaa eteeni kuin filminauha. Tunnen jo vihreän, harmaan ja beessin. Muut värit puuttuvat vielä

>Via Dolorosa

>

Turun Mikaelin kirkossa lauantaina pidettävään Tuomasmessuun on pestattu järjestysmiehet. Ulkoministeri Ilkka Kanerva kantaa ristiä ja lukee raamattua Turun lauantaisessa Tuomasmessussa.
Asiasta on kuulemma sovittu etukäteen. Samoin on sovittu siitä, kuka saarnaa ja selittää Jumalan sanaa. Sanomattakin on selvää, että tässä menevät monien puurot ja vellit nyt sekaisin.Kantola ja Kanerva ovat miehiä. Molempien kelvollisuutta ko. tilaisuuteen on vastustettu siitä syystä, että herrat eivät ole osanneet hoitaa naissuhteitaan asiallisesti. Naisilta taas on, kuten hyvin tiedetään, monissa paikoissa kiellettyä kokonaan sanan selittämiseen osallistuminen. Nyt kielletyksi on muuttumassa jo se, että naisten kanssa ei osaa asioitaan selvittää. Kohta tietenkin kielletyksi tulee myös koko naiseus.
No onneksi keskustelua on käyty pääasiassa ”jumalattomien piirissä”. Kaikki mikä on sopivasti laittanut kapuloita kirkon rattaisiin, on tervetullutta ja kiinnostavaa. Siitä syntyy uutisia, mutta samalla se tarjoaa populistisia mahdollisuuksia kyseenalaistaa sitä, mitä lopulta tapahtuu, kun kirkko oikeasti testaa sanomaa syyllisestä ja synnistä ja pääsiäisen uhrista. Monet olisivat halunneet , että Jussi Lampi tai joku muu hänenlaisensa todellista tuskaa kokenut julkisuuden henkilö olisi Kanervan tehtävän saanut.
Viimeisimmän kohun ovat aiheuttaneet tiukkapipotätit. Näistä on kokemuksia joka seurakunnassa. Tätien puuhakkuuden seurauksena Turussa tarvitaan järjestysmiehet messuun.
On palattu todella raamatun alkulähteille. Jeesus kantaa ristinpuuta väkijoukkojen läpi. Kun voimat ehtyvät , apuun rientää Simon Kyreniläinen. Roomalaisia sotilaita on vartioimassa, että kaikki sujuu asianmukaisesti. Jotain tuttua tässä kaikessa on. Kukahan auttaisi Kanervaa ?
Ja kohta kansalta kysytään, ketä vapautetaan ja ketä päästään vapaaksi. Jotain tällaista olen ollut havaitsevani viime aikoina. Mielipidetiedustelu on ihan sama kuin huutaisi kansalle antiikin torilla; Jeesus vai Barabas ?

Mielettömäksi tilanteen tekee tavallaan se, että on ihan sama kuinka reagoit. Aina joku löytää argumentin, jonka perusteella syntymässä on fiasko joka tapauksessa. Kuvitellaanpa, että Kanerva vaihdettaisiin nyt nopeasti johonkin toiseen, mummojen mielestä soveliaaseen henkilöön. Uskoisin, että kevät käytäisi riemastuttavaa keskustelua.

Ja keskustelua kävisivät juuri ne, jotka kesäisissä konfirmaatio-jumalanpalveluksissa säntäilevät pystyyn ihan miten sattuu. On nimittäin päässyt unohtumaan, missä kohtaa noustaan ylös ja missä kohtaa istutaan.

Keskustelua kävivät taannoin juuri ne, joiden olisi ollut hyvä käydä etukäteen katsomassa uusi Tuntematon Sotilas ennen keskustelun aloittamista.

Ps.Tämä kirjoitus piti julkaista jo eilen, lauantaina. Mietin kuitenkin, että olkoon. Mitäpä minun pitää joka asiaan olla sörkkimässä ja mielipiteitäni esittämässä. Ajattelin, että kun kerran uskonasioista on kysymys, joku roti ja rauha sitä pitää olla ulkoministerillä, ex-piispalla ja tavallisella Tuomasmessuun osallistujalla.

Aamun uutisista saatoitte sitten nähdä, miksi sittenkin tämä teksti on täällä. Ulkoministerin turvallisuutta ei pystytty Suomessa takamaan kirkossa. Se on se uutinen. Niinpä hän vain luki tekstin.

YLE:n seuraava uutinen klo 10 lähetyksessä olikin sitten se, moniko suomalainen vaatii Kanervan eroa. Vielä heitä ei ollut kovin runsaasti. Mutta kuten eilen ounastelin, kansaa huudatetaan jo.

Vain kristillinen kasvatus ja uskonasioita kohtaan tuntemani kunnioitus estää minua irvailemasta niitä, jotka eivät pystyneet turvaamaan Kanervan tietä.

Enkä tarkoita nyt turkulaista seurakuntaa, enkä järjestysmiehiä. Tarkoitan niitä, jotka eivät katsoneet pystyvänsä olemaan nahoissaan kun syntinen mies kantaa pääsiäisenä ristiä.

Heitä varten on myös oikein oma sanansa. Heitä nimitettiin aikoinaan fariseuksiksi. Muistaakseni storyn päähenkilö aikoinaan menestyksellisesti laittoi kampoihin näille kirjanoppineille. Mikään ei näytä maailmassa muuttuneen.Se on toisaalta ihan lohdullistakin. Kun sanoma toteutuu näin konkreettisesti yhä uudelleen, se ei voi olla ihan tyhjää

>Auringonpilkut heiluttavat vehnän hintaa

>

Kuva : http://www.kolumbus.fi/jamikko/Auringon%20kierto2.jpg

TIEDE-lehti 09.01. 2004 kertoo meille tänään, kiirastorstain aamuna seuraavaa:
Kun maineikas tähtitieteilijä William Herschel yritti 200 vuotta sitten ehdottaa, että auringonpilkut vaikuttavat vehnän hintaan, englantilaiset nauroivat hänet suohon. Ajatus on kuitenkin noussut jälleen esiin, englantilainen tiedelehti Nature kertoo.

Israelilaiset tutkijat Lev Pustilnik ja Gregory Yom Din selvittivät Grönlannin jäätikkönäytteiden pohjalta, miten auringon aktiivisuus eli pilkkujen määrä oli vaihdellut 1600-luvulla. Vehnän vanhat markkinahinnat puolestaan löytyivät brittien arkistoista.
Sadalle vuodelle mahtui kymmenen auringonpilkkujaksoa, ja kuinka ollakaan: vehnän hinta oli korkeimmillaan aina, kun Auringossa oli pilkkuja vähiten.
Yhteys ei ole mystiikkaa, vaan selitys löytyy pilvisyydestä. Kun pilkkuja on vähän, Auringon hiukkastuuli on heikko, mikä puolestaan heikentää Maata suojaavaa magneettikenttää. Kun magneettikenttä on heikko, kosminen hiukkassäteily pääsee tavallista paremmin ilmakehään saakka, missä se ionisoi ilmamolekyylejä. Ionisoituneet molekyylit puolestaan voivat toimia kosteuden tiivistymiskeskuksina, joten pilvisyys on runsainta silloin, kun auringonpilkkuja on vähiten. Pilvisyys pienensi Englannin vehnäsatoa, joten vehnän hinta nousi.
Auringonpilkkujen määrä vaihtelee auringon pinnalla noin 11 vuoden jaksoissa. Viime syksy oli auringonpilkkujen minimiaikaa, jolloin auringonpilkkuja ei havaittu usean viikon aikana lainkaan. Heikkoja merkkejä uuden jakson alkamisesta on nyt saatu. Uuden pilkkujakson myötä auringonpilkkujen määrä lähtee hiljalleen kasvamaan ja uusi huippukausi saavutettaneen 3-4 vuoden kuluttua 2011 – 2012. Mitä se sitten kertoo meille tänään kiirastorstain aamuna?
No ensinnäkin tietenkin sen, että kausaalisia yhteyksiä voi löytää mistä tahansa. Varsinkin kun tietää, että viime vuonna vehnän hinta kaksinkertaistui maailmanmarkkinoilla. Harva kuitenkaan on viimeisen vuoden aikana esittänyt syyksi auringonpilkkuja. Paremminkin on mietitty bioraaka-aineita, ihmispopulaation kasvua, kiinalaisten himoa liharuokaan ja venäläisten kykyyn tuhota viljelysmaata.
Kun törmää tällaisiin artikkeleihin, väistämättä tulee mieleen taas David McClelland ja hänen suoriutumismotiivi-tutkimuksensa . Hänhän osoitti, että lastenkirjallisuudessa olevien suoriutumismotiivien ja Lontoon sataman hiilentuonnin välillä on selvä korrelaatio. Tosin korrelaatio on viivästynyt. Kestää nimittäin noin 50 vuotta seikkailuromaanin ahmimisesta siihen hetkeen kun lukija toimillaan räjäyttää Down Jones – indeksin katosta läpi kohti taivasta.
No pilkkujen minimiä seuraa aina maksimi ja se tulee hyvin nopeasti. Auringonpilkkujen esiintymistä kuvaava grafiikka ei nimittäin ole symmetristä. Kun koko pilkkukierto kestää noin 11 vuotta, nousu minimistä kestää vain noin 3 vuotta. Hidas lasku kestää sitten melkein tuon 8 vuotta. Sinä aikana esimerkiksi radiomaailma muuttuu taas hiljaisemmaksi.
Seuraavat kaksi –kolme vuotta ovat nimittäin muillekin kuin vehnän viljelijöille ilon päiviä. Radioamatöörit ja DX-kuuntelijat virittelevät jo antennejaan kovaa vauhtia. Pilkku maksimissa nimittäin mikrofoniin kuiskattu CQ CQ CQ DX… This is …. tuottaa tuloksena ihmeellisiä maita ja asemia. Kun on itse väsännyt laitteet ja antennit, seurauksena on paljon kovemmat kiksit kuin Internetin palstoilla.
Pitänee viritellä omakin asema jälleen kuntoon. Antennimasto kaipaa vähän kunnostusta ja lisää tavaraakin pitäisi ylös saada. Aikaa on ruhtinaalliset pari vuotta. Sitten eetteri on täynnä elämää ja vehnäpellot lainehtivat kuin kolhoosin iskuriprikaatin voittoa kuvaavassa filmissä.
Tänään kiirastorstai on muuten kiirasta myös jääkiekkoilija Karalahdelle. Oikeus tulee ottamaan kantaa siihen, mitä herralle tehdään. Itselläni on selvä kanta, mutta koska blogi on julkinen paikka, en halua vaarantaa omaa vapauttani. Tyytykäämme siis siihen, että länsimainen oikeuskäytäntö on asioiden tasalla ja tekee oikeudenmukaisen päätöksen.
Kiirastorstai saattaa olla myös todellinen niille pyramidirahastus –jutussa mukana olleille, jotka ovat asiaan saaneet ystävät ja lankomiehet suostumaan. Ainakin iltapäivälehdistölle riittää puitavaa jännittävien tapahtumien kirjaamisessa. Saattaa siinä muutama sukulaissuhde viilentyä ja kukaties joillakin työpaikoilla työilmapiirikartoituksissa havaitaan poikkeamia.
Mielenkiintoista on myös katsoa tänään, miten Erkkolaisen paperiversio käsittelee sitä, että Julkisen sanan neuvosto tukisti ja torui heitä eilen. Verkkoversion perusteella uutista ei oltu laitettu kovin korkealle. Pääkirjoituksetkin käsittelevät ihan muita juttuja. Olen aamun ollut vain tämän verkkoversion varassa, sillä asun sellaisessa periferiassa, jonne tämä kyseinen aviisi tulee vasta 6.30 postilaatikkoon. Silloin olen jo työmaalla.

>Huolenpitoa

>

Kuva : Helsingin Sanomat

Huonosti nukuttu yö painaa aamutunnelmaa kohti linoleumin pintaa. Asiaa ei yhtään auttanut aamun Erkkolainen. Siellä nimittäin annettiin ohjeita pääsiäisen liikennettä varten. Nettiversiossakin tarjolla oli oikein monen sorttista garaffia siitä, koskahan se pääsiäisruuhka mahtaa tänä vuonna olla. Arvaisin , että torstai-iltana on tiellä säpinää . Tai sitten joku kaljoittelee kiirastorstaina sen verran, että mummolaan päästään lähtemään vasta pitkäperjantaina. Vieressä nalkuttava aviosiippa pitää huolen, että samaan päivään mahtuu tällä kertaa sekä kiirastorstai että pitkäperjantai.

Takaisin sitten lähdetään maanantaina tuossa klo 16 maissa, kunhan on syöty ensin mummon laittamaa liharuokaa. Sitä kun sopivasti vaimolleen paluumatkalla kehuu ja vaimon keitoksiin vertailee, niin paluumatkakin sujuu , jos ei nyt rauhallisesti, niin ainakin hiljaisuuden vallitessa ja hampaita kiristellen.

Mutta tuon kaiken pystyy tavallinen ihminen, ainakin kehä kolmosen ulkopuolella, ihan hyvin itsekin päättelemään ja aistimaan. Tiedonvälitys on ottanut itselleen vähän kummallisen holhoavan roolin. Tieliikenteessä tämän nyt vielä ymmärtää, mutta kun samanlainen rooli on otettu myös tavallisen ihmisen ajattelun holhoamisessa.

Tämä pääkaupungissa ilmestyvä aviisi tekee nykyään kolmenlaisia kummallisuus-uutisia.

Ensimmäiseen kuuluvat nämä ”stadi”-jutut. Totta kai paikallislehden pitääkin uutisoida niin, että jokainen tietää, milloin talvirenkaat pitää vaihtaa ja miten Tuusulan väylällä ajetaan aamuruuhkassa, jos liikkeelle lähdettäessä oli joutunut tuulilasin puhdistamaan jäästä.

Toiseen ryhmään kuuluvat uutiset, joissa asetetaan muun Suomen väestö ja sen ajattelukyky kyseenalaiseksi. Tätä keskustelua käydään etenkin uskonnon, maatalouden ja kehitysalue-asioiden yhteydessä. Uutiseksi riittää se, että jossain on lunta , kun kehäväylän sisäpuolella sitä ei ole. Hämmästelyä aiheuttaa myös se, että joku on julkaissut kirjan, mutta ei ole käynyt sitä koskaan Kosmoksessa julistamassa.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat sitten ne kannanotot ja artikkelit, joissa ihmetellään ketä tahansa sopivaa uhria, taikka eteen sattuvaa mielenkiintoista ongelmaa. Viimeksi mieskansanedustajien kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen nousi tähän keskusteluun mukaan. Pelolla odotan sitä hetkeä, jolloin nämä toimittajat ryhtyvät ajamaan vapaata kannabis-aatetta. Viime syksyn ansiokas huumesieniartikkeli oli oivallinen askel jo tähän suuntaan. Pahinta tämän ryhmän uutisoinnissa on ollut kuitenkin se, että pääsiäisliikenteen valvojat ja kannabiksen poiskitkijät ovat olleet talven mittaan toimittajien mielenkiinnon kohteina kohtuullisen paljon.

Voi sitä riemua, jos jotain rikettä löytyisi huumepoliisia koskevissa tutkimuksissa. Pääsiäisliikenteessäkin olisi mukava tehdä juttu epäoikeudenmukaisista valvontatolpista ja vaatia rehellistä ennakkovaroitusta tavallisestakin tutkasta.

Kuten lukija saattaa huomata, kirjoittajalla on tosi paha aamu. Välillä näyttää tulevan vähän sairastakin juttua. No, lääkitys ei ehkä ole ihan kohdallaan. Yritän säätää sitä pyhien aikana. Olen nimittäin ihan rauhassa kotona täällä keskellä Suomea. Enkä lähde yhtään mihinkään. Marketin jonosta bongailen teitä etelän vieraita. Mietin koska teidän pitää lähteä ajamaan, jotta ette joudu pahaan ruuhkaan. Jos teitä maanantaina näkyy iltapäivällä, saatan jopa huomauttaa ja ystävällisesti neuvoa, että pahin ruuhkahuippu on juuri nyt meneillään ja kannattaa ehkä vielä vähän odottaa. Mäntsälän kohdalla se on juuri klo 17.

>Krapula-aamua

>


Tänään on jälleen harmaata monessa pirtissä ja huushollissa. Pörssit romahtivat eilen kohtuullisen räväkästi kaikkialla ja huonoja uutisia kantautui pitkin päivää joka puolelta maailmaa. Pankki on kaatunut, toisen pankin osakkeen kurssi on tipahtanut 50 % ja serbit ammuskelevat YK-joukkoja Kosovossa. Kaiken kukkuraksi WinClub pyramidihuijaus tuli viikolla tiensä päähän. Jäljet johtavat kuulemma Panamaan.

Ihminen ei koskaan muutu, eikä pahemmin opikaan. Puhtaimmillaan sitä tapahtuu ala-asteen ensimmäisellä luokalla, jolloin lukeminen ja kirjoittaminen, sekä tietenkin laskeminen kiinnostavat ihmisen alkua suunnattomasti. Sen jälkeen sitten kehitys on oikeastaan tapahtuneen kertausta ja historian toistoa.

Tällä kertaa velkarahalla toimineita ikuisen rikkauden haaveilijoita lienee ollut paljon vähemmän kuin 1980-luvun lopussa, jolloin KOP kauppasi vieraan pankin asiakkaalle omia osakkeitaan 100 % velkarahoituksella. Semmoinen peli ei tässä maailmassa koskaan ole lopulta johtanut pysyvään onneen.

Pyramidihuijaukseen osallistujat voivat syyttää täydellisesti vain itseään. Tuommoiset systeemit tuovat onnen vain huipulla olevalle. Vanha Lutherin etiikka olisi sitä paitsi pelastanut asianomaiset. Mitään helppoa ja vaivatonta ei maailmassa ole. Ora et labora. Rukoile ja tee työtä. Kohta tosin voi maailmalla olla tilanne, että voi vain rukoilla. Työ saattaa loppua.

Mielenkiintoista on kuunnella poliitikkoja. Heidän taloustietämyksellään ei vieläkään voida sanoa, onko suhdannehuippu ohitettu ja onko tämä lama vai taantuma vai vain joku vähäisempi.. Jotain tilanteesta kertoo se, että Yhdysvaltain keskuspankki FED piti ensimmäisen hätäkokouksensa 30 vuoteen eilen. Tänään on kuulemma uusi kokous. Minua viisaammat ja vanhemmat miehet ovat yleisesti olleet sitä mieltä, että nämä 0.25 % liikahdukset koroissa eivät alunperinkään olleet riittäviä. Korko voi olla ihan kohta luokkaa 0,5 %. Siitä sitten onkin laskua tehtävä vähän pienemmissä erissä, sillä negatiiviselle puolelle meneminen tuskin tätä kautta onnistuu. Rahaa joudutaan syytämään uskottavuuden vuoksi jollain muulla konstilla.

Mutta ihminen ei muutu. Viikonloppuna monet taas lottoavat. Järjetön unelma saattaa toteutua. Monet laittavat rahojaan jälleen 10 -15 vuoden kuluttua järjettömiin sijoituksiin, joiden pitäisi nousta taivaisiin ja tuoda tekijälleen jotain sellaista ihmeellistä, jota hänelle ei muuten tulisi.

Öljy reagoi eilen kummallisen flegmaattisesti tähän kaikkeen. Sen hinta kimmahti ensin yhtenä piikkinä ylös ja sitten tultiin takaisin ja otettiin kunnon rekyyliä. Homma heijastui raaka-ainerahastoon vain runsaan 2 % laskuna. Mutta jos 4 % liukumäki muualla jatkuu, monille 2% kaltevuus on riittävä hengähdystauko. Tappiot voi minimoida.

Täysin toinen asia on sitten se, että jos tästä syntyy todellinen hulabaloo, taloudellinen taantuma laskee sopivasti öljyn hintaa. Silloin tapahtuu niin, että kaikki markkinoilla olevat vehnäfutuurit kimmahtavat katosta läpi. Ihmisten on kuitenkin syötävä, vaikka kuinka olisi tullut tehtyä hassuja ja kummallisia päätöksiä.

No kerrankin sitä voi sanoa olevansa veteraani. Olin mukana 1973 tässä kaikessa. Päivät kuluivat siinä, että valoja sammuteltiin ja termostaatteja säädettiin. Öljyn piti loppua vuoteen 2000 mennessä ja ilmastonmuutoksesta ei kukaan tiennyt mitään. Näitä vitsauksia näyttää ihmiskunnalle tulevan tasaisesti 30 vuoden välein. Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, sitten vähän sivistyneemmin ilman tappamista kolmas sota, öljykriisi ja nyt sitten taas tämä käsillä oleva ja alkamassa oleva. Syklit ohjaavat kaikkea.

Ellette usko, kaivakaa valokuva-albumi esille ja laskekaa, montako kertaa farmarin lahkeen leveys on ollut leveä ja montako kertaa se on ollut kapea pilli. Kravattimuodista näkee muuten ihan saman jutun. Tai metsämyyräpopulaatiosta.

Ryhdytään siis joukolla odottamaan, että tämä tämänkertainen menisi nyt parissa vuodessa nopeasti ohi ja päästäisi nopeasti uuteen nousuun. Kun seuraava huippu on parhaimmillaan, meillä on vastaukset valmiina kaikille. Silloin me viimein osataan kaikki tästä elämästä ja varsinkin tästä talouselämästä. Sitä voidaan sitten saarnata joka aamu vanhustyön toimihenkilölle, joka tuo lämpöastialla ruokaa palvelutaloon. Ja varoittaa häntä, ettei koske eläkerahoihimme ja keinottele niillä pörssissä.

Ja hoitaja näyttää yöpöydällä olevaa lompakkoa ja sanoo että siinähän ne vaarin rahat on, ei niitä kukaan vie.