>Risto Reipas

>

Ensimmäiset näistä TR 1 vetureista valmistuivat 1940. Ne saivat lempinimensä silloisen presidentin mukaan. Ja hyvän nimen saikivatkin. Veturit olivat uutteria ja velvollisuudentuntoisia palvelijoita aina vuoteen 1975 asti. Viimeinen Risto valmistui vuonna 1957 . Se sai numerokseen 1096. Kaikkiaan näitä ehdittiin tekemään 67 kappaletta. Käytöstä poiston jälkeen kaikki Ristot suojattiin ja kriisivarastoitiin. Myöhemmin varastojen purkamisen yhteydessä muutamia on romutettu.

Näitä katsoessa ihmiseen iskee matkustuksen vimma, nostalgia ja oma nuoruus muistuu mieleen. Näitä näki 1960-luvulla vielä yleisesti Rauma-Peipohja radalla vetämässä paperirullia kohti satamaa. Radan varsi oli melko kallioista ja suotuisaa aluetta näille kipinäviskureille. Suuremmat radanvarsipalot sattuivat lähinnä turvesoiden tienoilla. En muista kuitenkaan koskaan mitään suurempaa kansanjuhlaa näistä kipinöistä syntyneen sillä seudulla.

Harvaan asutuilla alueilla Keski- ja Pohjois-Suomessa taas tavan takaa törmää laajoihin veturipaloalueisiin. Siellä tilanne oli usein toinen. Maasto oli kuivaa mäntykangasta taikka naavaista kuusikkoa. Radan varresta saattoi lähteä liikkeelle palo, joka vei satoja hehtaareita metsää samalla kertaa. Junan ikkunasta näitä alueita näkee nykyäänkin silloin tällöin.

Muuten elämä ratojen varressa on kuihtunut. Positiivinen uutinen oli aamun Hesarissa. Huonekaluliike Maskun reipasotteinen omistaja aikoo perustaa seuraavan Idea Parkin Pieksämäelle. Se tietää radan varteen taas säpinää. Lieko tarkoitus tehdä liikejumbolle oikein oma asema. Toinen reipas liikemies, Vesa Keskinen, on näin tehnyt. Junalla pääsee ostoksille Onnen Kylään, ainakin toistaiseksi. Mutta muuten raideliikenne Suomessa tuntuu olevan vähän hukassa. Edes Espoolaiset eivät oikein tunnu tietävän, mitä metronsa kanssa tekisivät. Puhumattakaan nyt sitten esimerkiksi VR-systeemistä.