>Humoristista

by Michael Tillman

>

Humoristista on huomata aatteiden jäävän historiaan. Ajatus jonkun asian kuolemattomuudesta ja oikeellisuudesta katoaa ja koiranputkea alkavat kasvamaan sekä aate, että kannattajansa. Usein kuitenkin päinvastaisessa järjestyksessä. Joskus on käynyt tosin niinkin , että kannattaja on joutunut jäämään surutyön tekoon ja aate on pettänyt.

Aina ei kehitystä huomaa. Totuus voi saada valheen vaatteet, vai mitenkä se Turkka Mali asian käänsi aikoinaan Vysotskin laulussa. Asian voi tarkistaa kirjasta, taikka vilkaisemalla uutisia naapurimaasta. Asioilla on vähän eri nimet, mutta aatehistoria jatkuu. Totuuteen uskojia riittää. Totuuden puhujia vähemmän. Kaikkea tätä taiteen pitäisi dokumentoida. Vaikka sekään ei ole oikeassa loputtomiin, vähän pitemmälle sen horisontti ainakin yltää.

Tätä eivät muistaakseni Malin veljekset laulaneet koskaan.

En koskaan uskonut haaveisiin

En koskaan uskonut haaveisiin
en laukkua pakannut taivasmatkaan!
Opettajat upposivat valheisiin
ja tulivat pintaan leirillä vasta.

Enkä erottunut moukista,
jos erotuin – vain vähän,
ei Budapest voinut kouraista,
jäänyt Praha ei sydämeen tähän.

Pidimme ääntä emme vain lavalta,
me poikaset, sotkijat vielä!
Me kohta saamme jo mainetta.
Hei onko joku vastaan?
Se piestään!

Me osasimme vaaraa epäillä,
ennen kylmiä säitä.
Ehti röyhkeys päämme selvittää-
ja säppiin sielut jäivät.

Olematta kuolemanvaarassa
emme silmiä uskaltaneet nostaa –
mekin olemme Venäjän
kauheiden vuosien lapsia.
Kaatoi ajattomuus meihin votkaa.

Vladimir Vysotski

suom. Akseli Kajanto