>Money talks, shit walks

by Michael Tillman

>

Eilen oli vähän hässäkkää. En nyt tarkoita pörssiä. Tarkoitan omaa organisaatiotani ja itseäni. Olen töissä paikassa, jossa välillä eletään kuin pellossa ja panikoidaan, syöksähdelllään ja pyörähdellään, usein juuri maanantaisin. Se keijutanssi olisi kauhistuttavaa katseltavaa, jos sitä ensimmäisen kerran pääsisi katselemaan. Nyt kun siihen on tottunut, sitä menettää vain yöunensa. Sitä ei kuitenkaan yleensä helpolla viisastu, vaan taas muutaman kuukauden päästä yksilö päätää yrittää muuttaa asioita ja saada omia ideoita esille.

Kuvassa olevaa keisarinna Sissiäkin hovin asiat aikoinaan ahdistivat. Sissin täti ja samalla anoppi, arkkiherttuatar Sophie piti Sissiä ahdistuksessa niin, että sovinto saatiin aikaan vasta Sophien kuolinvuoteella. Kuvassa Sissi nauttii Madeiran auringosta levollisena.

Patologisen johtajuuden eräs ydinparadoksi on tietenkin se, että asianomainen tai asianomaiset eivät itse tilannetta näe. On sitten kyse ylivaateliaasta johtajasta taikka paranoidisesta pomosta, realiteettitestauksen epäonnistuminen on usein kuvassa mukana. Pahimpia ovat narsistit. Kun aikaansa lähteen vesipinnassa olevaa kuvajaista palvoo ja lopulta yrittää sitä suudella, huomaa epätoivoissaan, että tämä ihastuttava olento torjuu torjumisen jälkeenkin lähestymisyritykset. Käy kuten Narkissokselle. Tekee mieli pistää tikari omaan rintaan. Useimmilta esimiehiltä puuttuu kuitenkin rohkeus tähän. Niinpä he yrittävät törkkiä sillä tikarilla ympärilleen ja naarmuttaa edes alaisia.
Patologinen johtaja vihaa arvostelua. Itse asiassa useimmat heistä ovat kykenemättömiä sen vastaanottamiseen. Ja jos saat sen ujutettua läpi, seurauksena on pääsääntöisesti loukkaantumisherkkyyttä ja tunnereaktioita. Patologisuuden kaksi tärkeintä tuntomerkkiä.: Kun joku loukkaantuu mitättömistä asioista, eikä siedä koskaan itseensä kohdistuvaa arvostelua.
Kummallisen paljon näitä kuitenkin valikoituu esimiehiksi. Epäluuloisen johtajuuden kohdalla selitykseksi on usein mainittu se, että tällainen ihminen on juuri käyttökelpoinen liike-elämään, jossa pienetkin valtausyritykset ja strategiset sudenkuopat on aavistettava heikoista signaaleista vuosia etukäteen.
Johtamistaidon Opisto on ansiokkaasti yli kaksikymmentä vuotta tutkiskellut suomalaisten johtajien johtajuusprofiileja. Heidän kartoituksessaan haetaan arvoja kuudelle johtajuuden osa-alueelle. Ykkösestä vitoseen. Tutkittujen määrä on jo yli 20.000. Tässä joukossa on siis mukana vain esimiehiä, taikka esimiehinä aloittavia henkilöitä. Noin 11 % tuosta joukosta on saanut kartoituksessa kuusi kertaa ykkösen. He ovat siis henkilöitä, joille ei normaalitilanteessa uskaltaisi antaa koiraansa viikonlopuksi hoitoon. Yhtenä arvioitavana faktorina on nimittäin eettiset arvot.
Eettisistä arvoista tuli mieleeni se, että ei siellä pörssissäkään ole syytä paniikkiin. Korkeintaan siinä vaiheessa on käytettävä kyynärpäitä, kun makeat laskijat ovat loppumassa ja ostettavaa ei enää ole. Voidaan sanoa, että tasapaino pörssissä syntyy silloin kun ostajien ahneus jää samalle tasolle kuin myyjien paniikki. Nyt tietysti pitää ostaa ja ostaa viisaasti. Niin kauan kuin myytävää markkinoilla on. Tämän vaatimattoman 53 ikävuoteni aikana havaitsemani vanha totuus pitää edelleen paikkaansa.; mikä menee alas, tulee myös ylös.

Ja tietenkin tuulipukuindikaattori on aina tyynenä aikana ajankohtainen, ei enää tänään, mutta vielä kesällä se oli.. Jos kuulet kadulla tuulipukukansan sanovan puheessaan sanan ”Pörssi”, ryhdy myymään heti.

Ja itse olen välttynyt kaikelta tältä. Käytän miniriskin korkopohjaista sijoitusrahastoa, jossa ei voita eikä häviä. Johtajuuden olen taas ratkaissut siten, että opetan sitä toisille. Minun ei itse tarvitse osata.