>
”Laulaja Saija Varjus pani koko elämänsä uusiksi orkesteria, taloa ja aviomiestä myöten. Vakava sairauskin pysyy paremmin kurissa, kun ei tarvitse enää stressata.”
Näin kertoo Iltalehti. Olen seurannut artistin uran vaiheita syrjäsilmällä muutaman vuoden. Ajan myötä olen huomannut, että itselleni terveellistä on kuitenkin elää ns. tavallista elämää. Meillä tosin on aikalailla yhteistä ollut vuosien aikana.
Varjus on kotoisin samasta osasta maata. Hän on ammatiltaan opettaja ja ajoi ainakin aikoinaan moottoripyörää. Nuo syyt jo riittänevät normaalia suurempaan tarkkaavaisuuteen. Tuoreita juttuja Iltasanomat saattoivat kertoa vain pari kappaletta.
Taiteilijalla on lehden kuvassa mukanaan kaksi vasikan kokoista koiraa. Niiden nimet ovat Matti ja Teppo. Tämä oli minulle uusi tieto. Lieneekö asia myös uusi Matille ja Tepolle. En tiedä.
Toinen uusi asia oli se, että taiteilija oli hankkinut pianonsa aikoinaan lastensa lapsilisillä. Vaarallinen tieto, mutta lienee asia jo vanhentunut. Aikoinaan ainakin nimittäin oli lapsilisien suhteen valtiovallalla sellainen toivomus, että se käytettäisi lasten menoihin ja kulutukseen. Lapsilisää maksettiinkin äidille, taikka hänen valtuuttamalleen henkilölle. Tällä menettelyllä varmistettiin se, että kun joissain tapauksissa lapsilisä saattoi olla perheen suurin ja säännöllisin tulo, ainakin hetkellisesti nainen, joka oli lapset synnyttänyt, saattoi harkita tarve-esineiden ja vaatteiden hankintaa lapsille. Muussa tapauksessa ne saattoivat mennä ilkeän isän juominkeihin. No Varjus ei liene ainoa syntinen. Minun lapsilisilläni ostettiin taloon lehmä vuonna 1959. Tämän otuksen nimi oli Hertta. Kova lypsämään ja poikimaan, mutta poikimahalvausaltis.
Varjus näyttää hoikistuneen kuvissa. Taustalla näkyvä omakotitalo on hulppean näköinen. Lähistölle rakentaa kuulemma ex- kumppani Upi omaa taloaan. Toivottavasti nyt rakentaa niin kauas, että entiset myrskyt eivät enää heiluta. Muistelen sen elämän olleen aikamoista aikoinaan.
Tuore 7 päivää -lehti kertoo, että pääministeri Matti Vanhasen kodin myyntihinta on laskenut 1,1 miljoonasta eurosta 985 000 euroon. Taloa on kaupattu nyt yli kolme kuukautta ja siinä ajassa hinta on siis alentunut 115 000 eurolla.
Tuommoiseen ei voi kuin todeta, että niin se pitääkin laskea. Itse sain 1992 taloa ostaessani 33 % pyyntihinnasta putoamaan pois. Nyt kun kauppa edes siedettävästi vielä käy, pyynti pitää olla reilu ja siihen on tietenkin laitettava pääministeri-lisä. Asuntokauppa tulee ensi syksynä käymään jo paljon nihkeämmin ja paljon alemmilla hinnoilla.. Asiassa kummastuttaa vain se, että miksei lähistölle jäänyt ex –puoliso lunasta taloa. Uuden ihastuksen kanssa olisi mukava mittailla Matin käden jälkeä ja iltapuhteina tutkiskella, miten tuokin tapetinsauma on vino, taikka tuokin kaakelirivi alkaa ihan väärästä paikasta.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
>Mietittävää, hmmm – harmi, etten oppinut ikinä ajamaan moottoripyörällä: pelkäsin jo mopovaiheessa koneita.
>ad homo garrulus:Moottoripyörä on manifestiBrittien Reader’s Digestin pääjohtaja, joka osti 57-vuotiaana ensimmäisen moottoripyöränsä kirjoitti kerran: ”Vain yhtä asiaa kadun elämässäni; sitä, että hankin pyörän niin myöhään. Sillä ajaminen on lähinnä lentämisen nautintoa.Minusta on tullut myös kiinnostava ihminen. Ihmiset pyytävät minua tylsillä illalliskutsuilla kertomaan tarinoita seikkailuistani.”Totuuden nimessä on sanottava, että usein ajohaalarissa joutuu asettumaan myös keskinkertaisuuden yläpuolelle. Se aiheuttaa kanssaihmisissä aina tunteita. Tupakoinnilla pääsee samaan asiaan, taikka lukemalla himokseen Volter Kilpeä
>Minä lentelen ilmankin. Hurmos on tainnut jäädä.
>Elämässä on hyvä olla vähän hurmosta. Itse yritän kuitenkin valita lajin. On mukavaa hurmioitua ihmisistä taikka esineistä. Ismit ja kategoriset imperatiiviit ovat minusta vaarallisia
>Aivan niin. Jospa menisin vaikka kuntosalille, jos nyt kerran vielä aloittaisi vaikka siitä. Kun ei voi paljon muutakaan niin kauan kun kansa on jääräpäinen omissa ismeissään. Heille kategoriset imperatiivit ovat sellaisia, että kaikki minkä he jättävät tekemättä on vain ”ajanpuute” tai ”vahinko” tai mitä vaan jolle on aina selitys joka on kelvollinen – mutta kun yhteiskunta ei jostain syystä toimi tai tulee katkoksia tai väärinymmärrykisä nämä sama ihmiset ovat vain tylyn närkästyneitä ja äärimmäisen nopeita kirjaamaan ”huonoja” pois työelämästä. Siksi kategorinen imperfekti on aina sellaista joka koskettaa muita vaan. The other.
>Imperatiivi; toisaalta olisi sopinut olla imperfekti myös: olisin viittaa aina menneeseen aikaan.
>Keksit uuden Kant-jutun.Menisi varmaan jotenkin näin..” On hyvä, että teit asiat niin huonosti, että tapa, jolla ne teit, voisi aina olla jälkiviisauden kohteena”
>Tai uuden pedagogiikan teesit: ensin puuro poltetaan kattilaan jotta muistaisi miten kenkkua sitä on siitä tiskata pois.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
>ad. homo garrulusNip nap rimmaa kuin Tip tap. Kuulostaa pikkujoululeikiltä. Pitänee kysyä neuvoa terapeutilta
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
>http://savant.vuodatus.net/blog/67335ja kalan hajusta RR
>Vähän hauskempia uutisia, eivät pääseet ehkä lähetykseen:http://www.youtube.com/watch?v=Hiu3jkZSTio
>Terveellistä nähdä välillä muidenkin lipsahduksia. Itse lipsautin toissa viikolla luennoilla power-point shown tiimellyksessä pari kertaa ”orgasmin” vaikka piti puhua organismista ja organisaatiosta.Sellaisen jälkeen ovat jonkin aikaa taas hereillä ja odottavat seuraavaa…..
>Harmi, etten enää käy luennoilla: mikäköhän oli aiheesi jos organismeja käsittelet vai oliko se metafoora -minulla on näitä juttuja myös: MInä sanoin asiakkaalle että ”se dig där bak” kun piti sanoa ”se dig om” eli käännypä katsomaan taaksesi. Häntä varmasti nauratti – minä olin vain ystävällisesti osoittanut jälkiruokavaunua…hmmm noloa. Se oli tuhat vuotta sitten ja edelleen mietin miten hemmetissä sain nuo sanat tulemaan.