>Valokuvatorstai

>

Tällä kertaa valokuvatorstain tehtävänä on jatkaa kuvan teemaa. Tehtäväkuvan vanhus tuntuu kohtuullisen pirteältä ja avarakatseiselta, sillä hän lukee kirjaa ja on mietteliään näköinen.

Minun nuoruudessani se oli hyvin poikkeuksellista ja jatko elämälle oli usein hiljaiseloa ja vertaistensa kanssa seurustelua. Mieleeni tuli tässäkin tapauksessa se, että jossain vaiheessa meidän kykymme nauttia kaikista asioista suppenee ja harrastukset tulevat vieläkin hiljaisimmiksi .

>Olutta mikä mennyttä

>

Kuvassa on SV Sietzsch jalkapallojoukkueen oman olutmerkin etiketti. Seura on perustettu 1949 työkaluja merkkinään pitäneessä valtiossa hyvien harrastusten edistämiseksi ja kapitalistisen järjestelmän nöyryyttämiseksi.. Saksin osavaltio kuuluu nyt jälleen äitisaksan helmaan ja homma pyörii edelleen käsittääkseni oluen ja makkaroiden voimalla.

Oulun Kärpätkin on tällä viikolla siirtynyt urheilusaralla tosimiesten kastiin. Yhteistyössä pohjoisen panimon kanssa he ovat hankkineet uuden maskotin. Oma olutmerkki on siinä mielessä Karalahtea varmempi sijoitus, että nyt tuotteen nauttimisesta pääsevät osalliseksi laajat kansankerrokset, eikä vain poliisivankilan vahtimestarit.. Oma olutmerkki kusettaa aidosti ja varmasti. Karalahdessa oli se epävarmuus, että hän saattoi olla joskus pelikunnossa tai harjoittelumielellä..

Urheilun ja alkoholin suhde on ollut monimutkainen jo ennen Matti Nykäsen omaa siideriä . Mutkaton se on ollut vain sankaritaruissa. Tapio Rautavaara vainaa sanoi ampuneensa Lontoossa 1948 viimeisen nuolen ryypyn voimalla.. Vielä hurjemman legendan mukaan pullon ojentajana oli oma vaimo. Nykylegendoissa urheilija ojentaa vaimolleen viinapäissään nyrkkiä.. Jahkaa kotiin reissuiltaan ja iltapäivälehden haastatteluista ehtii. Ja asia erikseen ovat sitten vielä voimailulajien harrastajat, jotka ojentavat nyrkkiä kelle vaan, joka kohdalle sattuu. Mutta silloin ei totuuden nimessä ole useinkaan syynä viina eikä Kärppä-olut.

Opiskelukaverini oli aikoinaan yhdistetyn sm-tasoinen hurjapää. Hän kertoi uskomattomia tarinoita näistä yhdistetyistä hiihto-hyppy-ryyppy kisoista, joissa tärkeää oli aina se, että ensimmäisenä päivänä oli hiihto ja toisena päivänä mäki. Väliyön saattoi näin päin juhlia. Se häppä, joka illalla miehille maistui, takasi aamulla rennot hypyt. Urheilijanuorukainen valisti minua vielä siinä, että mäkitorneista harva muutenkaan uskaltaisi selvin päin tulla alas. Nykyään lajien järjestys on yhdistetyssä nuorukaisten juoppouden torjumiseksi muutettu toisin päin.

Ja jääkiekkoon olut on aina kuulunut. Jos aikoinaan Raumalla aikoi ottelusta ehtiä Raumalinnan baaritiskille ennen Peltosen veljeksiä, piti lähteä kolmannen erän puolivälissä pois hallista, sillä pelaajilla oli pelin loputtua suorempi reitti ja vähemmän väentungosta.