>
Selailin tuossa taannoin turhaa kirjaa. Äkkiä ajatellen sellainen tuntuu yhtä tarpeettomalta kuin paavin pallit taikka nunnan nännit. Niitä voi olla olemassa, mutta kirjoja rakastavan ihmisen lähtökohta usein on se, että painettu teos on aina jollain lailla arvokas ja tarpeellinen. Sillä on funktio.
Nyt eteeni osui kuitenkin tyrmistyttävä kirja elämän tarkoituksesta. Sen nimikin on Elämän tarkoitus. Kirjan on kasannut muotoonsa Bradley Trevor Greive. Suomalaiseksi kustantajaksi on ryhtynyt WSOY ja ”käännöksen” on tehnyt Terhi Vartia. Kääntämisessä ei suurta vaivaa ole ollut , sillä koko tekstin muodostaa 125 tokaisua elämän tarkoituksesta. Yksi sellainen riittää jokaisen sivun alareunaan. Pääosan kunkin sivun viestistä muodostaa mustavalkoinen valokuva, jonka koko on 11 cm x 10,5 cm. Koko teoksen ulkomitat ovat 16 cm x 16 cm.
Idea on jo vähän falski. Vastaavia opuksia kuka tahansa voi teettää omista valokuvistaan ja keksimistään teksteistä. Laadukkaat kuvanvalmistajat tekevät sellaisen viikossa, kahdessa kovakantisena ,25 euron hintaan.
Kummallisen sitkeästi kuitenkin näitä anglo -amerikkalaisia elämänkorjausoppaita kuitenkin suomennetaan. Pääosin ne ovat tekstityyppisiä, harmittomia, helppolukuisia ja kummallisin esimerkein varustettuja kirjoja, jotka lupaavat loppuelämän korjautuvan läpilukemisella ja parin testin tekemisellä. Jotkut kotimaiset väärät profeetat ovat ottaneet mallia näistä ja pyrkineet markkinoille samassa imussa. Ja kehnompia näistä sitten jaetaan ilmaiseksi.
Minun pitää paljastaa asian oikea laita teille, jotta henkinen egoni ei liikaa naarmuttuisi. En todellakaan osta näitä kirjoja. Ostin sitä vastoin Uudet Kirjat – kirjakerhosta ennen joulua muutamia joululahjoja. Tilasin modernisti heidät netin kautta ja kuvittelin pääseväni näin edes osasta tuskaa eroon. Kirjakerho oli kuitenkin oheistanut kiitollisena tilaukseeni kirjojen lisäksi kenkäpussin ja tämän ylimääräisen opuksen. Kenkäpussissa näyttää olevan kantokahva. Tämä hömppäkirja mahtuu sopivasti tuonne pussiin, joten kun seuraavan kerran pääsen pikkujouluihin, minulla on valmiina tyylikäs ja edustava pikkujoululahja.
Mutta terveisiä sinne kirjakerhoon ja kustantajalle. Älkää suomentako enää tämmöistä tavaraa ja jättäkää jo suomennetut varastoihinne taikka lähettäkää Tsadiin kehitysavuksi. Kuvissa on nimittäin vekkuleita eläimiä eri elämän tilanteissa. Monet niistä ovat kuvissa hämmentyneitä ja orvon oloisia. Poikkeuksena minusta edukseen erottuu siamilainen kissa, joka mustavalkoisessa kuvassa latkii juomalasista venäläistä vodkaa. Kuvatekstinä on ”
Ei ole eroa päivällä ja yöllä” . Erottuva on myös kuva, jossa kolme saksanhirveä on tehnyt ”
junan” ja ovat asennossa, joita on tottunut näkemään vain miestenlehdissä.. Kuvatekstikin on vähän hassu. Se kuuluu nimittäin seurravasti:
”Sehän tarkoittaa, että alkukantaiset seksuaaliset tarpeet hallitsevat koko olemassaoloamme. Ehkä yhtä pitkää viikonloppua mutta tuskin sentään koko olemassaoloa.”
Edellisessä kuvassa oli väitetty, että näin todella olisi.
En tohdi laittaa opuksen kuvia tähän. Tekijänsuojasta en tässä tapauksessa kovin piittaa, mutta en halua aiheuttaa vammaa sielulleni taikka lukijoille.
Laitan sitä vastoin mustavalkoinnostukseni ja sisareni tämänpäiväisen syntymäpäivän kunniaksi vielä yhden kuvan historiasta. Siskoni on siinä sukkapyykillä 35 vuotta sitten. Onnea vain kovasti.
Tältä samaiselta laiturilta on nostettu eräskin jokiäyriäinen pataan pantavaksi. Joen partaalla on 130 vuotias saunamökki, jossa saattoi heinäkuisessa yössä saunoa ja parantaa maailmaa. Sittemmin luontoa suojelevat kaupunkilaishuvilanomistajat patosivat joen, jotta järven vesipinta nousisi. Suojelun onnistumisen varmistamiseksi he ruoppasivat joen putipuhtaaksi ja johtivat veden järvestä toista tietä mereen. Jäljellä on äyriäisistä vapaa ränni, jossa tulvan aikana on 10 cm vettä. Mutta huvilaväellä menee upeasti. Juhannusyössä voi kuunnella nyt, miten grammarit soivat ja työväenlaulut raikaavat. Uudenvuoden yönä voi nähdä rakettimeren. Aikaisemmin sinne asti ovat kuuluneet vain Kuuskajaskarin tornitykkien jyly ja kristillisen kansanopiston vappuseurat.
Myönnetään. Minäkin olen katsonut Karjalan kunnailla – sarjaa. Ja saanut naturalistisen Pohjois-Karjala myrkytyksen. Se alkoi jo aikoinaan Joensuun Elli- kirjasta. Sitten olen muiden mukana hoilannut myös Gösta Sundqvistin sanoituksia ja on minulla verkkarihousut itsellänikin. Tuossa kulttisarjassa näyttää aina olevan kesä. Monilla ihmisistä on elämän tarkoitus vähän hukassa, mutta yhteisöllisyyden tuntu on vahva ja kyllä se tarkoitus sieltä pilkistää ja löytyy ilman käännöskirjojakin. Siitä sarjasta voisi tehdä ohjekirjan elämän tarkoitusta pohtiville. Erityisen paljon olen tykästynyt lapsenhankintaa pohtivaan pariskuntaan. Ja taksikuskin maailma puhuttelee myös. Sarjan seuraamista on helpottanut kotona vielä oleskeleva tytär, joka asiantuntevasti kertoo, missä mikin otos on otettu.
Tillman 