>Tulot ja erot

>

Tuloissa on eroja. Äärilaidan tulot ovat pyrkineet etääntymään toisistaan kovaa vauhtia. Joillakin on mennyt oikein hyvin ja toisilla sitten entistä huonommin. Yhteistä, toivon mukaan ainakin näin tammikuussa, olkoon se, että kaikilla niillä, joilla yltäkylläisyyttä tai kohtuullisuutta on, olisi vähän tiukempaa. Sellaista pidettiin jo nuoruudessani Satakunnassa erityisen hyvänä kasvatusperiaatteena. Siis tilannetta, jossa yksilö ei päässyt aivan vallattomasti omia mielihalujaan toteuttamaan. Sellaista ei pidetty pitkän päälle siunauksellisena.

Toki silloinkin tuloeroja oli. Tavalliset ihmiset pystyivät kuitenkin yhden ihmisen tuloilla hankkimaan perheelleen omakotitalon ja säädyllisen toimeentulon. Nuukasti eläen saattoi laittaa lapsen tai pari oppikouluun opettelemaan kohoavan säätykierron aakkosia. Ja joutilas väki kävi taloissa päivätöissä sekä sahalla vetopöydän ääressä, silloin kun saha kävi. Kun saha ei käynyt, joutilas väestö vietti joutilasta elämää, eikä kiertänyt luukulta luukulle viranomaisten pompoteltavina. Töissä kävivät myös polio-invalidit, kylähullut ja vanhukset. Ei heistä kaikista töissä aina täyttä hyötyä ollut, mutta ihmisarvoisesti heille maksettiin saman pöydän äärellä kuin muillekin. Ketään ei muistaakseni tuomittu. paitsi ne muutamat, jotka viettivät aikaansa matkahuollon baarissa olutta litkien. Sitä pidettiin huonoon tulevaisuuteen vahvasti korreloivana muuttujan. Nyt kukaan ei enää pysty viettämään joutilaisuutta siten, että se olisi yhteisön hyväksymää.

Niille, jotka pyytävät tai lupaavat veronalennuksia, olisi laitettava pikaisesti suitset, ennen kuin he aiheuttavat enempää pahaa ja vahinkoa. Kaikki se on pois jostain. Yksityinen sektori ja yksilön oma toiminta ei voi korvata tyhjiötä, joka syntyy kun julkisen sektorin toiminnat ajetaan alas. Kohta pääsemme kaikki yksityislääkärin vastaanotolle. Se että keikka tapahtuu terveyskeskuksen tiloissa ja hinnoitellaan entiseen tapaan, ei poista sitä tosiasiaa, että se keikkalääkäri on jotenkin sinne päivystämään houkuteltu. Tämän aamuisessa Hesarissa syntyneet säästöt ja niiden taustat selvitetään Peijaksen sairaalan osalta. Päivystyspotilas pääsee vain vakavissa tapauksissa lääkärin juttusille. Seulonnan suorittaa sairaanhoitaja. Laboratorioon taikka rongteniin on asiaa vain, jos avomurtuma törröttää häiritsevänä taikka kyseessä on rattijuoppo. Näin tekstin tulkitsin.

Tälle toiminnalle on muuten keksitty hassu ja hieno nimi., PARAS-hanke. Käytännössähän on kysymys kuntaliitosten aikaansaamisesta lopultakin eikä suinkaan palvelurakenteen parantamisesta. Jos se samalla paranee, niin en pane vastaan. Sitä vastaan kuitenkin kapinoin, että tämä kaikki on naamioitu näin oivallisesti. Vuosikymmeniä lukkiintuneina olleita liitoshankkeita on ryhdytty toteuttamaan kiireen vilkkaan. Niin kiireellä, että jossain paikoin asiasta äänestetään viikon välein, kun valtuustossa on väärän mielinen puheenjohtaja. Kaiken tämän nimi on sitten PARAS.

Maailmanhistoria tuntee muitakin nimihämäyksiä. Lopullinen ratkaisu., Endlösung, lienee eräs suurimmista. Potemkinin kulissit – käsite saattaa tosin olla monille tutumpi. Puhuttaessa näistä, väitetään usein, että Venäjän keisarinna Katariina Suuren suosikki ruhtinas Grigori Potemkin (1739-1791) olisi pystyttänyt pahvikyliä Etelä-Venäjälle keisarinnan vierailun aikana luodakseen väärää kuvaa Etelä-Venäjän asutuksesta. Tarina on mustannut Potemkinin jälkimaineen. Hänet muistetaan nykyään ennen kaikkea käsitteestä ”Potemkinin kulissit”.

Kysymyksessä oli Potemkinin vihollisten levittämä vale. Todellisuudessa Monet Katariina Suuren aikakauden suurista hankkeista olivat Potemkinin ansiota. Hän nimittäin perusti Mustanmeren laivaston, valloitti Krimin niemimaan ja johti sen asuttamista. Hän myös voitti sodan turkkilaisia vastaan ja perusti muun muassa Sevastopolin kaupungin. Hän oli ihailtu ja pelätty mies Euroopan hoveissa. Hän viihtyi hyvin myös keisarinnan vuoteessa, joten hänen arvostelemisensa olisi helposti johtanut takaisin arvostelijan omaan nilkkaan ja ollut hupaa hengelle.

Mutta kuntaliitokset siis ovat nyt muodissa. Rappiokuntien joukossa yhdistyy kuitenkin moni elinkelpoinen kunta. On eletty kuin pellossa ja käytetty yhteistä kassaa, kuin maantieltä löytynyttä rahapussia. Liitosneuvottelut ovat kivuton ja helppo keino laittaa asiat kuntoon. Toinen vaihtoehto olisi vyön kiristys ja niukkuuden filosofia.

Seuraavissa kuntavaaleissa moni uusien suurkuntien valtuustojen ulkopuolelle jäänyt huokaisee helpotuksesta. Toisaalta niissä kunnissa, joissa liitosneuvotteluja ei vielä käydä, joudutaan etsimään ehdokkaita kissojen ja koirien kanssa. Halukkaita tosin saattaa olla vielä sen verran, että vaali saadaan aikaan ,mutta toiminnan laadulle ei enää voida takeita antaa.

Ja edelleenkin katujamme mittaa noin 200 000 henkeä, joita ei ole pystytty sijoittamaan yhteiskunnan toimintaan mukaan edes näin huikaisevan korkeasuhdanteen aikana. Osa noista ihmisistä on tosin työvoimakoulutuksessa. Heidän mahdollisuutensa nousta alimmista tulonjakokymmenyksistä ovat kuitenkin olemattomat. Koulutus, edes akateeminen sellainen, ei enää rokota ihmistä työttömyyttä vastaan. Määrääviä seikkoja ovat maantieteellinen sijainti ja ihmisen ikä , työttömyyden kesto ja henkilökohtaiset taidot. Koulutus pystyy vaikuttamaan vain vähäisessä määrin noihin viimeksi mainittuihin taitoihin. Muihin ei ollenkaan.

Kohoavan säätykierron tilalle on tullut todellisuus, jossa yhä useammin tapahtuu laskevaa kehitystä uuden sukupolven kohdalla. Ruotsissa stabiili tilanne on jo muuttunut laskevaksi. Meille on syntynyt hyvä sosiologinen aineistomahdollisuus. Voimme ryhtyä seuraamaan niiden sukupolvien elämää, joiden lapsuus ja nuoruus osuivat 1980 -luvun loppuun ja seuraavan vuosikymmenen alkuun.