>Tästä taas kiivetään…

>

Paluu arkeen on alkanut. Kymmenessä päivässä ihminen unohtaa monistuskoneen skanneri-toiminnon rutiinit, oman tietokoneensa levyasemien sisällön ja muutaman vieläkin tarpeellisemman tiedon. Hyvä niin. Tämä ainakin todistaa sen , että työpaikalta poissaolo on ollut hyväksi ja ihmisen ylösrakennukseksi.
Perhe on hajaantumassa jälleen tahoilleen. Alikersantti kertoi yöllisessä tekstiviestissään päässeensä tai joutuneensa patterin valvojaksi. Yöllä nimitykseen kuuluvat velvollisuudet olivat hänelle vielä epäselviä. Tänään vaimo lähtee KELA:n sponsoroimalle aktiivilomalle eli virallisesti kuntoutukseen. Tytärkin lähtee ensi viikonloppuna. Sen jälkeen jään yksin viikoksi. Muilla tuntuu olevan asiasta kovasti huolta. Minä taas olen vakuutellut, että itse asiassa jouluni vain jatkuu. Se jatkuu sinne asti, mihin sen oikeastikin kuuluu jatkua eli Nuutin päivään. Eikä ole yhtään huono omatunto.
Tuo omatunto on muuten kovin kummallinen sana. Suomen kielessä se on jotain ihmisen omaa, joka myllertää sisällämme ja kertoo miten asiat ovat. Rippikoulun käyneet muistavat , että asialla oli aika keskeinen rooli katekismuksessa. Jotain on laitettu sisällemme vahtimaan meitä. Mutta muissa kielissä on toisin. Ruotsalainen on vakuuttunut siitä, että kyseessä on samvete , yhteistieto. Britti myös on yhteistietoisuuden , conscience, kannalla ja germaanit ovat sitä mieltä, että kyseessä on Gewissen, yhdessä tietäminen. Pieni ihminen ryhtyy helposti ajattelemaan, että tässä on pitänyt nyt jotain vahvempaa keksiä aikoinaan tälle jukuripää-kansalle, joka ei helposti pistosta omassa sielussaan tunne.
En ole luvannut vuodenvaihteessa mitään erityistä. Sellainen on kovin ahdistavaa ja rajoittavaa. Luulen pystyväni olemaan ilman olutta yhden kuukauden, mutta en näe siinä mitään järkeä. Ne kolme kiloa, jotka ovat kahden viikon aikana ilmaantuneet , saavat kyllä lähteä. Kokemuksesta tiedän, että kun työnantaja keksii jälleen uuden laatujärjestelmän, taikka innostuu uutta opetussuunnitelmaan haluamaan, kilot kyllä lähtevät. Ne eivät ole minulta koskaan lähtenee juoksemalla. Ne lähtevät, koska ei ole aikaa syödä.